Kohti Jäämerta, Ruokolahti 290 km
Tiistaina 20.7. Ruokolahti 290 km
Reissu lähtee liikkeelle varaslähdöllä jo sunnuntai-iltapäivällä Askolan hiidenkirnujen kautta. Hetken hiljentyminen muinaisen energiakeskuksen äärellä tihkusateessa. Saan meditaatiotehtäväkseni mietiskellä yhteiseloa 10 tunnin sadekuuron kanssa. Öinen, lämmin asfaltti hönkii höyrystyvää usvaa kauniiksi harsoksi pimentyvässä maisemassa. Mutta sade ei hiljennykään, vaikka niin oletan. Myrskylässä pidän sadetta pari tuntia pimeimpänä hetkenä pankkiautomaatin katoksen alla, ja harmittelen, miksi ihmeessä kieltäydyinkään muutamaa tuntia aiemmin majapaikasta lähellä asuvan Jorman luona. Matkan teon kiihko ensimmäisenä päivänä on niin kova, etten halunnut pysähtyä vielä Myrskylään.
Hetkittäin usko on koetuksella, mutta sade hellittää Iitissä aamukuudelta, ja aurinko kurkistaa esiin. Tankkaus, ja kumpumaisemaan kiipeämään, hitaasti ja rauhallisesti. Vierailu Verlan museotehdasalueella, joka on yllättäen Unescon maailmanperintökohteita, mutta maanantaisin museot ovat kiinni, myös kesäpaikoissa. Hiekkateille hetkeksi. Kauniita, kauniita pikkutiereittejä! Siunaan pyöräilyn GT-karttoja, ne pitäisi julistaa Unescon maailmanperintökohteeksi!
Vasta Vekaranjärven seuduilla maisemat yksipuolistuvat. Varuskunnantien kupeeseen on paikallinen luova sielu, entinen kyläkauppias rakentanut monipuolisen veistosnäyttelyn. Asettelen pyöräni ufon viereen potrettiin. Taiteilija ei luota poliitikkoihin eikä Brysselin väkeen.
Hirmuinen 26 tunnin ja 260 kilometrin rykäisy kestää Taipalsaareen saakka, vaikka Savitaipaleen rajut harjukummut ovat niistää viimeiset voimat. Leiriydyn pari vuotta vanhalle avohakkuuaukealle, jossa nuoret koivikot ja männynnäreet antavat näkösuojaa, mutta sallivat sekä ilta- että aamuauringon lämmön. Telttailurutiinit ovat vähän hukassa, mutta saan leirin kasaan ja putoan papu-tonnikala-manteli-rusinaherkkuaterian jälkeen raskaaseen lepoon.
Aamukosteus on runsasta sekä telttakuoren sisä- että ulkopinnalla, mutta aurinko saa uskomaan projektin mielekkyyteen. Laulujoutsenet huutelevat.Tunnin matkan päässä on venesatama, josta pääsen Saimaan yli Kylänimeen. Kymmenen kilometrin venematka pitää tilata ennakkoon, ja yhteys toimii varsinaisesti vain viikonloppuisin. Aavan veden tuntu sinkauttaa hetkeksi muihin maailmoihin, ja hieman pökertyneenä pakkailen karavaaniani tien päälle. Suomen suvessa on upea pyöräillä!
