Talvipyöräilyn riemua: etelärannikon ihme!
Alkutalvet ovat viime vuosina olleet etelärannikolla synkkiä ja pimeitä usein jouluun saakka. Mustalla asfaltilla polkeminen räntäsateessa ei ole talvipyöräilyn parasta vaihetta. Lyhyen lumi- ja jäätymisjakson perintönä jää asfaltille bonuksena kevyt hiekoituskerros narisemaan nastarenkaiden alle liukasteeksi moneksi viikoksi ja pahimmassa tapauksessa vielä puhkomaan satunnaisesti renkaitakin.
Mutta tänä talvena ehdin renkaitten vaihdon jälkeen manata raskasta asfaltilla menoa vain reilun viikon. Ja taivaat aukenivat ja lämpötila laski pysyvästi. Hurraa, hurraa, hurraa! Valkea taivaan manna päällysti reitin ja peitti lisäksi piiloon kaupungin rakennusviraston törkeät metsänraiskaustoimenpiteet jo marraskuussa. Jos tämä ei ole ihme, niin mikä on!
Kelit ovat olleet kaikin puolin loistavat. Silloin kun lunta on tullut, sitä on tullut niin paljon, että aurauskynnys on ylittynyt kevyesti. Ohuita lumikerroksia ei ole päässyt kertymään päällekkäin pehmeäksi massaksi, jota pitäisi kyntää päästäkseen eteenpäin. Tänä talvena kyntäminen on ollut vähäistä. Toki matalien aurausvallien läpi pitää välillä puskea, mutta talvipyöräilyn hienouksiin kuuluu tilanteiden vaihtelu, ja siihen nämä pikkuesteet kuuluvat olennaisena osana. Viime viikot ovat olleet yhtä juhlaa!
Lunta on tullut Helsingissä niin paljon, että lumi on pysynyt valkoisena muuallakin kuin Keskuspuiston metsissä, sekin on joulukuussa ihme. Maisemat ovat kauniita jopa Kehä I:n varressa! Ihmeisiin kannattaa uskoa :)
6 kommenttia
Ti 14.12.2010 @ 00:21
Siinä on kollegalla asenne kohilllaan :D
Ihan en saa samanlaisia fiiliksiä tarhareissulla rattaiden puskemisesta lumiauran vallien yli, mutta valkoisen lumipeitteen kauneutta hikoilu ei vähennä.
Ti 14.12.2010 @ 11:08
Ihan en allekirjoita tuota, mutta kukin tavallaan.
Kaaduin pyöräni kanssa Hämeentiellä pakkasen, lumen, tiesuolan ja polannejään muodostamalla superjäällä vaikka oli nastarenkaat alla ja nyt on jalka ollut kipeä monta päivää. Olen ollut myös lumen saartamana ja joutunut perumaan työkeikan.
Ti 14.12.2010 @ 13:21
Matin matkakirja saharaan jäi käteen kirjastosta, kun etsiskelin pyörämatkailukirjaa syyspäivien ajanvietteeksi. Nyt olen lukenut matkapäivyriä intian reissultaan. Kirja on vaikuttanut minuun syvästi. Jos tälläisen jästipään saa vaikutettua, on osannut "täräyttää" oikeaan aikaan ja paikkaan . olen lukenut kirjaa kohta kuukauden. Hyvin hitaasti edeten ja miettien. Suorastaan nähden ja mukana eläen paikan tunnelmaa ja sykettä. Pyöriä minulla on, olenhan verinen harrastaja, mutta sisälläni pidempää itänyt ajatus HITAASTA etenemisestä pyörällä tilassa ja ajassa on kypsynyt toiminnan syntymisen asteelle. Olen ollut Intiaan yhteydessä pyörätehtaaseen, vääntänyt ja kääntänyt, minulle on tulossa sieltä pyörä. Tai helvatin iso laatikollinen roippeita, josta intian kulkimen saa kilkuteltua kasaan.Maailmassa on ainakin 934 helpompaakin tapaa hankkia pyörä. Vakuutan. Miksi vaiva?
Enpä hittovie tiedä miksi. Mutta enpä tiedä paljon muutakaan. Ehkä haluan ajaa jonnekkin mielikuvituksen ja todellisuuden epähämärään :) ensi kesänä teltta tarakalla ja jättää tuo kilpapyörä asiaankuuluvine ajovarusteineen seinälle roikkumaan. Ainakin edes joka toinen ajokerta.
Että kiitti vaan Matti. Jokin heräsi.Pyöräily on jotenkin..ajattelemista ja kokemista omituisena sykkyränä.
Make268
Ti 14.12.2010 @ 13:37
Kai tämä oli sarkastisesti kirjoitettu? Helsingissä kun tuo "aurauskynnys" ei ole tuolla radanvarressa ylittynyt vaikka lunta tuli puoli metriä. Eikä itse asiassa ole vieläkään jaksettu aurailla tuollaista parin kolmen kilometrin pätkää vaikka edellisestä lumisateesta on jo se nelisen päivää...
Pe 17.12.2010 @ 21:11
[
Makelle puuhastelun ja hitaan reissaamisen riemua :)[/quote]
Kiitos kiitos tsempistä :) Intiasta kerrottiin pyörän olevan valmis pakattavaksi la 18.12 jonka jälkeen se lähtee suomeen lentorahtina..tai voi se lähteä mihin tahansa muuhunkin maahan, kun ei ole kokemusta intialaisista kuriireista ja heidän toimitus toleransseistaan. Tehtaan johtaja iha ite on ottanut tän mun pyöräprojektin siipiensä suojaan, joiten laatua uskallan odottaa :) special quality project...from Ludhiana. Ei toi tehdas sijaitse kauhean kaukana Pakistanin rajalta. Joululahjaksi itselle ei ehdi mutta talvipuuhasteluksi tammikuulle luulisin. Mukavia talvipäivän kilometrejä sinne hesaan, meilläpäin ei tuo auraus nouse kynnyskysymykseksi...kevät hoitaa lumet pois ja autot on isoja, kulkevat syvemmässäkin :)
