Talvipyöräilyn riemua: viisi kiloa vaatekuorrutusta
Reipas pakkassää on kovettanut pyöräilyväylät ”hankikantoon”. Kovalla pinnalla pääsee mukavasti eteenpäin. Paikoin tosin päällyste on ehtinyt tallautua muhkuraiseksi tärinämatoksi juuri ennen arktisen viiman aikaa. Ajoradalla on puolestaan jäiseksi hioutuneita polanneharjanteita, auraussaumoja ja kuopanreunoja, mutta kun niiden päällä ei ole irtolunta, niiden kanssa tulee toimeen. Epätasaisuudet muistuttavat erehdyttävästi kesäisiä asfalttiteitä Venäjän Lapissa.
Pakkasjakson suurin haitta on suojautuminen kylmältä. Se tarkoittaa yhtä ylimääräistä vaatekerrosta, joka pitäisi tunkea kuorivaatteiden alle. Kenkien päälle kannattaa laittaa vuorattu monosuoja. Itse en ole vielä kokeillut kemiallisia varpaiden lämmitinpussukoita, mutta työmaan pukukopissa ovat muut talviliikkujat niitä kehuneet äärioloihin. Mutta arkikäyttöön pitäisi löytää kestävämpiä ratkaisuja. Vietnamissa teettämäni ohuet silkkisukat ovat olleet käytössä jo kohta kolme kuukautta.
Kylmiä päiviä varten on hyvä olla tavallista lämpimämmät ajohanskat tai ihan ohuen sormikkaat, jotka saa hanskojen alle. Lämpimämmät korvasuojatkin ovat tarpeellista ylellisyyttä, tai sitten täytyy tunkea esim. ohuita saunapefletin palasia tai vaikkapa talouspaperia korvallisten alle. Paperihan on erinomainen hätäeriste moneen eri paikkaan, ja kevyesti hionnutta käyttöpaperia voi myös kuivata, paperi ei sinänsä tarkoita kertakäyttökulttuurin laajentamista. Itse käytän rutattua paperia myös kypärän rakojen tukkimiseen. Pieniaukkoinen kypäräni on se sama, jolla hikoilen tropiikin helteessä, mutta minimaalisella paperivuorauksella siitä tulee talvikelpoinen, ja selviän hyvin ilman pipoakin.
Tänä talvena en ole käyttänyt edes ohutta silkkipipoa, jonka olen yleensä kaivanut esiin kasvojen suojaksi, kun lämpötila putoaa -10 asteen alle. Osittain tämä karaistuminen selittyy alkusyksyn Lapin reissulla. Parin viimeisen alkutalven ilmastosiirtymät tropiikista Suomen talveen ovat olleet melko rajuja, ja ne ovat oikeastaan vaikuttaneet pitkin talvea. Mutta viime vuoden loppukesän ja alkusyksyn vilpokurssittautuminen Jäämeren viimoissa on valmistellut kestämään paremmin talveakin. Osittain kasvojen kylmänkesto liittyy ylenmääräisen saippuan ja pesunesteiden käytön välttämiseen. Kyllä ihon kemiallisella käsittelylläkin on raja-arvonsa. (Ja kainaloihinkin kannattaa levittää vuorisuolakiteitä kemiallisten aineiden sijasta).
Pakkaskelien pyöräily on itse asiassa aika mukavaa puuhaa, kun vaan selviytyy pukeutumisrumbasta. Yritin laskeskella pyöräilypukeutumiseen ja -riisuutumiseen kuluvaa aikaa. Vuosittain vaatekuorrutuksen rakentamiseen ja purkamiseen vierähtää nettoaikaa noin pari viikkoa. Ja tässä vaiheessa talvea alkaa hiipiä jo pieni kisaväsymys viiden kilon päivittäiseen pukemiseen. Mutta onneksi talviaurinko kuiskuttelee jo etäisiä kevään huokauksia.
------------------------------------------
Toimittaja Jouni Viitala kävi jututtamassa talvipyöräilystä Kirkko ja kaupunki -lehteä varten. Jouni on koonnut artikkelin loppuun muutamia vinkkejä aiheesta. Kommentti sormien arkuudesta on toimittajan, itselläni kylmettyvät muut paikat aiemmin.
2 kommenttia
Su 20.02.2011 @ 07:34
Itse pyöräilen ympäri vuoden. Viime viikon Oulun seudulla pakkanen painui alle -30° monena aamuna, tästä aiheutui lisävaatekertojen määrän tuplaaminen. Silti jaksoin aamuisin nousta pukeutumaan, tarkistamaan jopon ajokunnon ja suuntaamaan kohden työmaata. Matkan teko hidastuu kummasti pakkasessa, vaikka laittaa pienempää vaihdetta tahtoo paita kastua. Vika voi tietenkin olla myös miehessä kun ei osaa ajaa rauhallisesti seitsemän kilometrin työmatkaa.
Hyötyliikuntana talviajelu on tehokasta, pitää vain muistaa suojata kasvot ja kädet hyvin. Minulla on ajotakissa niin suuri huppu että kypärä sopii alle, pipoa näillä pakkasilla on jo pakko käyttää kypärän alla. Isolla hupulla voi hyvin muodostaa kasvojen suojaksi "ilmataskun" joka estää hyvin viimaa pääsemästä kasvoille. Tästä huolimatta olen käyttänyt suojana myös ohutta kypärälakkia. Kypärälakki toimii hengitysilman esilämmittimenä ettei kylmä ilma pääse suoraan polttamaan kurkunpäälle. Parina päivänä auringonpaisteessa erehtynyt riisumaan liian kylmällä kelillä ja seuraukset tuntuvat seuraavana päivänä.
Viime viikolla työkaverit katselivat jo hieman säälien kun veivasin töihin, silti se tunne jonka aamulla saa on aivan mahtava. Ilman aamuista jopoilua ei tahdo kroppa herätä päivän askareisiin. Talvipyöräilystä pitäisi kertoa enemmän ihmisille, varusteet ovat tänä päivänä todella hyviä.
Su 20.02.2011 @ 10:39
Käydään kavereiden kanssa ajeleen maastureilla polkuja ja teitä, tosin polut on hieman vähissä suuren lumimäärän vuoksi ja ajo käy mahdottomaksi. Sika-hauskaa kikkailua on myös ns. freeride-henkinen ajo... eli muutamassa paikassa pääsee nyt metsässä leveillä tassuilla ajeleen hankikantosia ja kallioita alas! Helvetin kylmähän siellä on, mutta vaatetta järkevästi ja fullface-kypärä + lasit on kotikenttä etuna.
