Tappajasepelin paluu ja muita kulttuuriuutisia
Pyöräilijän vuodenajoista on etelärannikolla menossa ”alkutalvi nastoilla asfaltilla”. Vuodenajan voisi nimetä, ainakin Helsingissä, myös ”tappajasepelin paluuksi”, kun mustan asfaltin päällä makaa epämääräinen kerros teräväreunaista sepeliä. Omat ja tuttujen kokemukset ovat jo pelkältä joulukuulta olleet kohtuullisen synkkää havainnoitavaa. Terävät sepelin liuskeet voivat puhkaista kuvioidun nastarenkaan myös sen paksuimmasta kohdasta. Itse olen jo vaihtanut kaksi sepelin puhkomaa kumia ( + kaksi sen vuoksi, etten pimeässä ja tuulessa ja sateessa löytänyt ensin puhkeaman aiheuttajaa renkaasta, mutta nämä kaksi jälkimmäistä menevät oman toiminnan piikkiin).
Helsingin kaupungin rakennusviraston toimistopäällikkö toteaa Vartti-lehden haastattelussa melko kyynisesti, että käytössä oleva sepelityyppi on paras vaihtoehto liukkauden torjunnassa. Eikä kaupungilla ole aikomusta luopua siitä, vaikka ongelmat ovat tiedossa. Kyseessä lienee ensisijaisesti kustannuskysymys, tosin toimistopäällikkö ei asiaa näin ilmaise. Nähtäväksi jää, rohkeneeko kukaan uhrata aikaansa, energiaansa ja rahaansakin kaupungin haastamiseen oikeuteen tietoisesta vahingon aiheuttamisesta tienkäyttäjille. Se olisi kulttuuriteko.
---------------------------
Joulukuussa aloitti toimintansa kulttuuriuutisiin erikoistunut sivusto cult24.fi, jonka puuhamies on toimittaja Pauli Jokinen. Sivustolla on monipuolinen katsaus kulttuurin uutismaailmaan ja mukana on myös matkailuosio, josta löytyy muun muassa haastattelu matkapyöräilykirjallisuuden tiimoilta: Matti Rämö on pyöräillyt noin 30 maassa – retkistä on syntynyt jo 4 kirjaa. Oman näkemykseni mukaan Jokinen on onnistunut asettelemaan kysymyksensä niin, että mielenkiintoisia asioita ponnahtaa esiin. (Tosin Jäämeri-kirja ilmestyy vasta maaliskuussa).
----------------------------
Kesäkuisesta Taivi Toikan terapiapyöräilystä Riihimäeltä Juukaan on ilmestynyt 40 minuutin dokumenttielokuva 482,1 – Rikotun lapsen jäljillä. Taivi on työstänyt matkan filminpätkistä sekä studio-otoksista rajun ja hienon elokuvan. Se on kertomus hänen selviytymistaistelustaan lapsuuden ja nuoruuden traumojen ristiaallokossa. Myös pyöräilyn terapeuttinen voima käy ilmi vaikeiden aiheiden käsittelyssä. Elokuva on kokonaisuudessaan Taivin tuottama musiikkia myöden. Se löytyy Youtubesta versiona, joka on tekniseltä kuvanlaadultaan hieman alkuperäistä keveämpi.
----------------------------
< Edellinen blogipäivitys: Pyöräilijän seitsemän vuodenaikaa.
