Kohti Jäämerta, lähtö lähellä

Yksi työpäivä ja yksi pakkauspäivä enää, ja sitten menoksi! Arkeologiset kotikaappien kaivaukset ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta lähdön tekemisen stressi ei roiku painostavana ukkospilvenä horisontissa. Olo on innostunut mutta levollinen.

Mansikat ovat jo pakkasessa, viisumi noudettu, kartat hankittu ja melkein kaikki tarpeellinen säläkin. Yritin investoida vielä erityisen hyvin rannetta tukeviin voimailuhanskoihin ja pääsin jopa perille merkkiliikkeeseen Lauttasaareen saakka, mutta kun ne onnettomat eivät osanneet infota nettisivullaan, että puodin aukioloaikaa on lyhennetty tunnilla heinäkuussa. Olin aikatauluttanut ostosreissua pari viikkoa työvuoroihin sopivaksi, mutta myöhästyin vartilla. Täytyy tyytyä melkein yhtä hyviin hanskoihin. Merinovillaisia lyhyitä alushousuja ei kannata muuten yrittää hankkia kesä-heinäkuussa, tämänkin opin kantapään kautta.

Pyörän sisäänajo on edennyt ilman suurempaa säätelyä. Paitsi että vierailu Kehä kolmosen halpatavaratalossa aiheutti säädäntäketjun. Nippusiteiden, heijastintarrojen, ketjuöljyn, paristojen ja juomapullojen lisäksi mukaan tarttuivat uudet sivulaukut. Olin ajatellut selvitä pienemmillä halpislaukuillani, jotka olivat kestäneet niin Intiassa kuin Vietnamissakin, mutta asian vatkaaminen Pyörätohtorin kanssa laukaisi prosessin, joka huipentui heräteostokseen. Pulmana on laukkujen sitominen alhaalta kiinni niin, etteivät ne pompi kuopissa ja kynnyksissä yhtään ja siten lopulta murra muovisia kiinnityskoukkuja. Ratkaisun pitää olla niin yksinkertainen, että laukun saa päivän päätteeksi hämärässäkin puolikuolleena helposti irti. Lähes oikean mittaiset, pienet lukittavat kuormansidontaremmit pitäisi löytyä keittiökaappini kaaoksesta. Ne lyhyemmät olen jo löytänyt. Laukkujen tukirakenteiden ruuvit olivat muuten ostohetkellä pahasti löysällä, ja molemmat laukut ovat muotoiltu vasemmalle puolelle tavaratelinettä, mutta tämänkin kanssa voi kyllä elää.

Reitin yksityiskohdat alkavat tarkentua alkumatkan osalta. Pyöräilyn GT-kartat antavat oivia vinkkejä pikkuteillä pysyttelyyn. Parempi virsta väärää kuin vaaksa rekkarallia, ainakin matkanteko on huomattavasti miellyttävämpää. Vaikka Suomen teillä rekkarallit eivät olekaan raastavan pahoja, verrattuna vaikkapa Puolan pääteihin. Bongasin kartalta muun muassa vihjeen vaihtoehtoisesta reitistä Saimaan poikki Taipalsaaresta, mikä tosin edellyttää venekuljetuksen tilaamista. Taisin tehdä ennakkotilauksen liian aikaiseksi, aikatauluoptimismi kuuluu perisynteihini, ja joutunen tekemään parin ensimmäisen päivän ajan aavistuksen aiottua pidempiä päiviä satulassa. Onneksi helteiden jatkuminen mahdollistaa mukavan lämpimän yöajelun. Suomen kesäyöt ovat pyöräilyn laatuaikaa!

Lähtövalmistelu on käynnissä myös henkisellä tasolla. Pitkä matka johdattaa mietiskelemään oman elämänkaaren käänteitä, niin menneitä kuin mahdollisia tuleviakin. Ja viime päivinä olen ajautunut suunnittelemattomilla harjoituslenkeillä kuin huomaamatta eri elämänvaiheiden tärkeisiin maisemiin. Olen päätynyt ihmettelemään ympäristön ja itseni muuttumista lapsuuden kaduille Rööperiin; nuoruuden angstien mietiskelypaikalle Paloheinänmäen päälle; aikuisuuden murrosmetsään Etelä-Leppävaaraan, tosin metsää ei ole enää olemassa ja silloisen yhteisömme pienen perunamaan paikalla on nykyään viisikerroksisen kerrostalon pyöräkellari. Onneksi pääsen tien päälle, matka ajassa ja paikassa jatkuu!
---

Matkan etenemistä voi seurata YLE Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta, joiden hakemisto on sivulla 830. Sivuille 837-838 alkaa kertyä tekstiviestejä tien päältä 1-3 kertaa viikossa 19.7. alkaen. Todennäköisimmät viestityspäivät ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Tätä blogia pyrin päivittämään tien päältä 1-2 kertaa viikossa. Lisäinfoa on myös polkaisusivustolla osoitteessa www.yle.fi/tekstitv/jaameri.