Jäämeren-reissun varusteet osa 2/2

Heijastimia pitää olla joka suuntaan, eteen, taakse ja sivuille, ja runsaasti. Pelissä on oma turvallisuus, näkyvyys heikkenee yllättävän nopeasti hämärällä, vaikka itse vielä näkisikin ympäristön aivan mainioisti. Ennen jokaista matkaa teen pienen hankintavaelluksen Kehä kolmosen halpistavarataloon, usein sieltä tarttuu mukaan sellaistakin mikä pitäisi jättää hyllyyn, mutta heijastintarrat ja tarranauhat ja heijastinliivi (!) ovat olleet erinomaisen hyödyllisiä hankintoja. Laitan pinnoihin sinne tänne heilumaan heijastinteipinpaloja, sekä rungon putkiin. Kypäräkin on koristeltu heijastinteipein. Matkatavaroihin laitan vähän jykevämpiä ja pysyvämpiä heijastintarroja niin, että kuormani ulkomitat selviävät myös pimeässä takaa tulevalle helposti. Bonuksena suosittelen vielä heijastinrannekkeita, jotka soveltuvat hyvin myös viilenevän illan viimasuojiksi ranteille.

Tälle reissulle mukaani tarttuvat halpistavaratalosta myös sivulaukut. Ne ovat periaatteessa kopiot merkkituotteista, jotka maksavat helposti satasen/laukku. Joku psykologinen este on aina tökkinyt vastaan hyvien laukkujen ostamisessa, kun ne ovat niin kalliit. Olen nyt tehnyt neljä pitkää reissua ja olen hankkinut kolmet sivulaukut, eli alan lähestyä hyvien ja kestävien merkkilaukkujen hintaa kokonaisinvestoinnissa. Ensimmäiset hajosivat melko pahasti, toiset olivat vähän liian pienet (25 litraa), mutta niillä olisi voinut tehdä vielä Jäämeren-reissun. Kolmannet vaikuttavat melko hyviltä, mutta niissäkin on se perusvaatimus, niin kuin näissä muissakin on ollut, että itse pitää keksiä se viimeinen säätö, jolla saa estettyä laukkujen pomppimisen kuopissa ja kynnyksissä. Jos ne pääsevät yhtään, siis yhtään, hyppimään, ennemmin tai myöhemmin kiinnityskoukut tai niiden kiinnitys laukkuihin tulee hajoamaan. Mutta homma hoituu helposti esimerkiksi kiristettävillä kuormavöillä. Kesken matkan keksin vahvistaa viritelmää ja tukea kiinnityskoukkuja vielä kiristämällä ylimääräisellä kuormavyöllä myös sivulaukkujen kummatkin kahvat yhteen.

Isot sivulaukut kannattaa hankkia, 35-40-litraiset, siten saa kuorman painopistettä alaspäin. Jäämeri-reissulla oli mukana sivulaukkujen päällä iso ja muhkea putkikassi vaatteille, ja sen sivutaskuissa nopeasti saatavilla oli toisessa sadevarusteet, toisessa ruokaa sekä kamera (jonka opin kaivamaan esiin polkiessa, mutta kuvien rajaamisessa liikkeessä on vielä opeteltavaa). Sivulaukkujen päälle sidoin kuorman joustavilla kuormasiteillä (mustekalan lonkerot) niin, että ensin putkikassi tosi tiukasti kahdella siteellä, sitten makuualustat ja teltta myös kahdella siteellä melko tiukasti kassin päälle niin, että kassin päälle makuualustoja vasten sitten sovittelin juomapulloja niin , että lopputulos oli tosi tiukka. Tyhjiä juomapullojakin kannattaa raahata mukana, niiden avulla voi kiilata täydet pullot tiukemmin viritykseen. Jos pullot eivät ole tiukasti kiinni, niin ne kyllä putoilevat kuopissa ja tärinöissä.

Pullojen ja teltan päällä laitoin vielä ison muovikassin kiinni puolilöysästi kahdella joustavalla siteellä. Tässä muovikassissa oli nopeasti tarvittavaa tavaraa, kuten lisävaatetusta illan viilenemisen varalta, ja wc-paperirulla sekä kartta. Kartta siirtyi jossain vaiheessa vielä helpommin saatavaksi niin, että viritin pikkumuovipussin kiinni päällimmäisiin kuormasiteisiin sekä osin niiden alle. Kerran olin väsyneenä huolimaton, ja kartta liukui pois pussistaan, onneksi kuulin kartan putoamisen. Koko kuorman sadesuojaamista varten mukana oli XL-kokoinen rinkan suoja, sitä tarvitsin koska putkikassi ei ollut täysin vesitiivis. Samalla se suojasi myös telttaa sekä makuualustoja turhalta vettymiseltä.

Juomapullotelineitä oli kolme, yksi viistoputkessa, yksi pystyputkessa ja yksi yläputkessa. Tämä yläputken pulloteline ei ollut hyvä ratkaisu, sillä vaikka siitä saikin pullon kätevästi, sillä seisaaltaan polkiessa se oli juuri sen verran niukasti tiellä, että välttääkseni hieman löysien ajohousujen hinkkautumista sitä vasten, vaistomaisesti siirsin jalkoja polkimella puolisen senttiä ulommaksi, mikä taas kuormitti polkimia vielä enemmän. Yksi osaselitys poljinongelmilleni.

Pidemmällä matkalla on hyvä olla mukana huoltovälineistöä valmiina heti käyttöön. Putkimiehenteippiä pikkurulla esimerkiksi matkalaukkujen tai kenkien tai ajovaatteiden hätähätäpaikkaukseen. Nippusiteitä jykeviä ja pienempiä, ja myös uudelleen avattavia, niillä voi kunnostaa esim. sivulaukkujen repeytynyttä kiinnityssysteemiä. Olen virittänyt ylimääräisiä juomapullotelineitä nippusiteillä sekä lukonkiinnitystä. Uudelleen avattavan nippusiteen avulla hienosäädin kaarilukkoa kiinnitystä niin, ettei se päässyt tärisemään runkoa vasten. Lukon oma kiinnitys ei estänyt kokonaan tärinää.Tällä matkalla tarvitsin nippusiteitä hieman erikoisemmastakin syystä: joustavat kuormasiteet kulkivat pystyputkeen kiinnitetyn vaijerilukon telineen alta ja ympäri. Teline rupesi liukumaan kohti yläputkea kuormasiteiden vetämänä (siinä oli uusi kumipinta putkea vasten). Teline nousi niin korkealle, etten enää saanut vaijerilukkoa siihen kiinni, ja kuormasiteet löystyivät, niinpä nippusiteiden avulla sidoin sentin korkean pikkukiven telineen päälle putkea vasten, eikä teline enää liukunut ylös. 

Huoltovälineistöön kuuluvat myös varakuormasiteet, niin kiinteät kuin joustavat, rulla mustaa teippiä, ja putkilo yleispikaliimaa. Tällä reissulla korjasin liimalla keveiden sandaalien irvisteleviä pohjia sekä silmälasien sankojen kiinnityksiä. Aiemmilla matkoilla olen käyttänyt liimaa mm. laukkujen paikkauksessa. Nylonpaikoista jaksan sauhuta, niillä saa hyvin paikattua mm. teltanpohjaa (ruo’ot ja risut voivat puhkoa), teltan kuljetuspussia, putkikassin vetoketjun kiinnityssaumoja tai kassin kangasta, ja tietysti myös ajovaatteita, joihin voi helpostikin tulla pikku reikiä tai repeämiä, kun rymyää maastossa. Ja paikkoja voi halutessaan vahvistaa ompelemalla. Pienet ompeluvehkeet pikkusaksineen ja nappeineen kuuluvat myös perushuoltovarustukseen.

Mahdollisimman tarkkoja karttoja kannattaa raahata. Pyöräilyn GT-kartat olivat tämän reissun löytö itselleni, yllätyin, kuinka hyvin isoja teitä voikaan Lapin eteläpuolella välttää. Tarkempien karttojen lisäksi mukana oli yksi suurpiiteisempi, josta pystyi hahmottamaan koko reitin paremmin. Aasia-matkoilleni olen printtailut netistä karkeita kaupunkikarttoja, mutta lähiseudulla ei ole Helsingin, Pietarin ja Tukholman lisäksi kovin montaa niin suurta kaupunkia, että kaupunkikartta olisi aivan välttämätön. Mutta toki pienemmissäkin kaupungeissa voi pyöräreittiväylästö olla niin hankalasti ulkopaikkakuntaisille avautuva, että kannattaa joko karttoja printtailla tai sitten suosiolla pysyä ajoradalla ja unohtaa pyörätiet, joilla on yleensä kovin niukasti opasteita.

Vaatteista. Kesälläkin pitää olla lämmintä mukana, illat ja yöt ovat useimmin vilposia. Ajopäivän päätteeksi kannattaa vaihtaa kaikki vaatteet, ja illan viiletessä laittaa vielä villaa päälle kylmänarkoihin paikkoihin. Monena yönä nukuin pipo päässä ja villahuivi kaulassa, välillä oli kaksikin kaulahuivia. Villasukat ja -paita ovat tarpeellisia. Itselläni on myös ylimääräinen kevyt villapaita, jonka sidon lämmittämään ristiselkää. Lämmin varatakki on välttämätön, mielellään sekin voisi olla goretexiä. Kylminä päivinä varatakki kulki kuorman päällä muovikassissa, että sen sai tauoillekin päälle tai sitten vasta leirinpystytysvaiheeseen.Vähän siistimmät varagoretex-housut kuuluvat vakiovaristukseeni, niitä tarvitsee mm. kylminä öinä makuupussissa. 

Puuvillavaatteita ei juuri kannata kuljettaa mukana. Kun ne kastuvat tai hikistyvät, niiden kuivuminen on hidasta ja vähänkään kosteammalla säällä epävarmaa. Alusvaatteisiin kannattaa investoida, että ne ovat nopeasti kuivuvia keinokuitusekoituksia tai villan ja keinokuitujen yhdistelmiä. Mukanani on myös sellaiset rasvaiset erikoisvillasukat, joiden väitetään pitävän vettä niin hyvin, että niillä voisi vaikka lammikkoon astua. En ole kokeillut. Ne ovat olleet mukana lähinnä henkisenä tukena, vielä en ole niitä tarvinnut. 

Kuljetan mukana aina myös muutamaa ohutta saunapeflettiä, niiden lämpöarvo on niiden painoon nähden todella korkea, ja niistä saa nopeaa apua, kun lämpöolosuhteet muuttuvat päivän mittaan tuulen tai sateen vuoksi. Niillä suojaan mm. keuhkoputkea, ristiselkää ja alavatsaa. Toki ne eivät sitten hengitä ollenkaan, eli ne hiostavat. Vaihtuvien lämpöolosuhteiden vuoksi ajotakin kannattaa olla sellainen, että siitä saa kyljet avattua lähes kokonaan ja etuvetoketju on kaksiosainen, eli että takkia voi availla sekä alhaalta että ylhäältä. Tämä ajaessa tapahtuva lämmönsäätely korostuu mäki- ja vaaramaastossa, eli yhtään pidemmässä ylämäessä vetoketjut auki, ja sitten viileässä laskussa kiinni. Säätelymahdollisuuden hyödyt korostuvat, kun takana on jo monen tunnin vääntö, ja ilta alkaa viilentyä. Ja esimerkiksi ruokatauon ajaksi voi sitten sulkea kainalovetoketjut, ja avata ne vasta sitten kun on muutaman minuutin polkemisen jälkeen taas saanut itsensä lämpimäksi. 

Peruslääkkeitä ja mineraaleja ja haavanhoitovälineitä kannattaa raahata mukana. Ipuprofeenia, ripulilääkettä, hiilitabletteja, ruuansulatusta edistävää ruokasoodaa, laastareita, kertakäyttödesinfiointipyyhkeitä, sidontavälineitä, bepantenia tai vastaavaa hiertymiin ja itikoiden pistoksiin. Desinfiointipyyhkeitä kannattaa pitää helposti saatavilla paitsi haavojen takia, niin myös rengastöiden ja vastaavien varalta, että saa kädet puhtaaksi sujuvasti. Suonenvetojen ehkäisemiseen käytän magnesiumkaliumia porejauhona ja tabletteina (mitä kuumempaa sitä enemmän). Tiikeribalsamia on mukana, laitan sitä juuri ennen nukkumaan menoa sieraimiin, niin nenä pysyy avonaisena. Deodoranttina mineraalikivideodorantti, jonka saa pienellä vesimäärällä antamaan kainaloihin kestävän suolasuojauksen. Hygieniasta vielä sen verran, että litralla vettä pystyy maastossakin hoitamaan strategisten paikkojen ilta- ja aamupesun, kun tarkkaan annostelee. Ja sitten päivän mittaan voi täydentää pesupuolta mahdollisuuksien mukaan esim. huoltoasemilla.

Jos on yhtään ongelmia polvien tai nilkkojen tai ranteiden kanssa, niin tukia pitää pitää mukana. Itselläni on niin huonot polvet, että käytän kävellessäkin keveitä polvitukia. Ajaessa tukia on kolmet päällekkäin ja neljännet vielä mukana, jos tuet rupeavat löystymään liikaa tai jos polvet muuten vain oireilevat. Myös varasilmälaseja pidän mukana.

Jotain varmaan unohtui. Saa kysyä ja kommentoida.

< Jäämeri-polkaisun varusteet osa 1/2