Polkupyörällä Andalusiassa: Ronda, 1495 km

Kolmen paivan vaellus Cadizista Rondaan on ollut jalleen erilaisissa ilmasto-oloissa kulkemista. Atlantin rannikon suhteellisen vilvoittavien tuulien ja siedattavien lampotilojen, vain noin 30 astetta, jalkeen sisamaassa kuumuus kavi taas asteittain paalle, kunnes sunnuntai-illan laskeutuminen vuoristosta laaksoon, joka ympyroi vuorten saartamaan Rondan kukkulaa, tunnelma muistutti pyoralla saunaan ajoa, vaikka ilta oli jo alkamassa klo 18.

Neljan kilometrin nousu laaksosta Rondan kukkulalle sujui viela suhteellisen hyvin, mutta kaupungin ohitustiella meinasi noutaja tulla ihan yllattaen, ja vain vaivaiset kaksi kilometria ennen Rondaa. En tiennyt olevani niin lahella, ehka psyyke olisi auttanut perille saakka, jos olisin tiennyt, mutta nyt uuvahdin aivan olemattomaan nousuun. Mika tuntui lievasti sanoen ironiselta, kun ottaa huomioon, etta olin aamulla raatanut karavaanini 350 metrista yli 1100 metrin solaan neljassa tunnissa. Oman kehon kuuntelu on taitolaji, eika ihan aina arvionti mene nappiin, kun aarirajoilla mennaan. Mutta magnesium-kalium-porejauholla akuutti tilanne helpotti, ja 22 euron hotellihuoneen loytamisen jalkeen surffailin jo Rondan keskustaa ristiin rastiin keveysti ilman kuormaa. Ja Ronda on kaunis kaupunki ja kaiken lisaksi viela erikoisen kalliotorman reunalla. Vapaata pystysuoraa pudotusta on kaupungin nakoalapuistosta noin parisataa metria laaksoon.

Mutta takaisin Cadiziin, jossa sattui erikoinen episodi, kun yritin suunnistaa ulos kaupungista. Seurasin Puerto Realin kyltteja ja ilman ennakkovaroitusta paadyin kieltotaulujen eteen, pyorat ja muut marginaaliset valineet pois, mutta minne. Siispa jakoin matkaa, silla Cadiz siis on parin penkereen mantereeseen yhdistava saarelma, eika Cadizista noin vain voi valita vaihtoehtoisia reitteja poistumiseen. Vain kaksi minuuttia myohemmin satunnainen poliisiauto liimautuu karavaanini kylkee pillit ulvoen. "Ei taalla saa ajaa, tai seon 200 euroa" "Mutta miten paasen Puerto Realiin?" "San Ferdinardon kautta." Siis samaareittia, jota tulin Cadiziin, mika tietaa kiertotieta lahden ympari ja 20 kilometrin bonusta paivan saldoon. Mutta poliisi valvoi poistumiseni seuraavasta liittymasta. Ja kaiken lisaksi San Fernardon tie on aivan yhta liikennoity ja yhta monta kaistaa, 2 + 2, ja piennar ihan yhta hyva. Myonnan, etten ymmartanyt teiden luokituseroa.

Episodin vuoksi muutin reittisuunnitelmia, enka kulkenut Puerto Realin kautta. Oikeastaan onni onnettomuudessa, silla koko suunnitelmani kohti Rondaa muuttui aika perusteellisesti ja luultavasti pari piirua helpompaan suuntaan, silla Rondaan ei ole helppoja reitteja pyoralla. Lyhyen tasankovaiheen jalkeen alkoi kukkulavaihe, joka tarkoitti ensin lievaa ylos-alas-ajoa. Tosin sahlasin Sidonia Medinan kukkulakaupungin lahestymisvaiheen perusteellisesti. Paremmalla kartan luvulla olisi pitanyt selvita, etta kuuden kilometrin kiertotiella olisin valttanyt raastavan jyrkan kolmen kilometrin "turhan nousun" ja sita seuranneen sinansa vapauttavan laskun. Nousuun meni reilusti yli tunti, kun pari kertaa vedin henkea pientareella. Mutta jalkikateen: olihan se ihan opettavainen ja avartava kokemus, ja se oikeastaan valmisti tulevaa, eli kylla tallakin "turhalla" kiipeilylla oli tarkea funktio kokonaisuuden kannalta kuitenkin.

Kukkuloiden rytmi tiivistyi ja kiipeily jatkui mutta sopivimmissa erissa. Sitten paasin 20 kilometrin patkalle suhteellisen tasaiselle ylangolle. Yoksi hakeuduin autiotalon taaksa aestetyn pellon reunaan sadan kilometrin paahan tiesta. Horisontissa kymmenet tuulivoimalat vilkuttelivat valkoisia huomiovalojaan, ja kaskaat konsertoivat ja klan koirat haukkuivat etaalla. Yo oli jalleen lampiman pehmea.

Seuraava paiva meni tiiviimmassa kukkularallissa ja lisaantyvassa kuumuudessa. Usko omiin voimiin oli koetuksella useamman kerran, mutta selviydyin illan suussa tavoitteeseeni 55 kilometrin paahan El Bosquen pikkukaupunkiin vuoriston juurelle. Ostin Dia%-halpismyymalasta 6 litraa juomaa, ja jurnuttelin heti alkanutta jyrkkaa nousua kolmen kilometrin paahan pinjaikon piikkiseen pusikkoon odottelemaan varsinaista kiipeilypaivaa. Telta pystyttaminen hyvaan kohtaa rinnemaastossa on haastavaa, ja varsinkin kun ohdakkeita ja takisiasia ja neulanteravia pensaspiikistoja on siella taalla. Jo kulahtaneet goretex-ajohousuni saivat piikistossa sellaisen kasittelyn, etta Suomen syksyiset sateet taitavat tulla pinnoista lapi heittamalla (uudet housut otettava kayttoon Suomessa, nyt ne ovat "edustusvarahousuina" kaupunkiolosuhteisiin). Paivan vaarallisin episodi oli pimeassa kapuaminen 30 metrin paahan ennalta katsastettuun kyykkimispaikkaan. Sisasandaalit eivat sovellu enaa niin jyrkille rinteille. Mutta ilta oli hieno. Kaskaan konsertoivat rajusti, joku sihisikin ihan lahella telttaa, tahdit tuikkivat, harat mylvivat levottomina alempana rinteessa, ja yksinainen lepakko teki ainakin pari kierrosta telttani paalla. Korvatulpilla suojauduin sihinoita ja mylvintaa vastaan, ja uni maistui.

Itse kiipeaminen solaan sujui hyvin, vaikka paasin satulaan ihan liian myohaan. Jyrkka rinne ja piikisto hidastivat aamutoimia aika pahasti. Klo 10.20 on myohaan, kun kuumuus alkaa hiipia paalla todella jo klo 11, klo 12 on jo aika paha keli ja klo 14 tosi paha. Onni onnettomuudessa oli se, etta vilvoittava tuuli ja metsaiset pitkat varjojaksot auttoivat matkantekoa, ja paasin solaan klo 14.20. 12 kilometrin nousuun kului juomaa 3,5 litraa neljalla tauolla. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kiipeaminnen kauniissa maisemassa. Luulin, etta solan jalkeen olisin saanut lasketella ensin aikani ja sitten kiiepeilla hillitysti ja lasketella. Mutta valiin mahtui yksi kohtuullisen paha ja kuuma, tosin vain parin kilometrin nousu, ennen sitten Rondaan tuloa.

Nyt on matkaa jaljella noin 120-150 kilometria, vahan riippuu reitista ja mahdollisen "turhan" ilta-ajelun maarasta. Aikaa on kolme paivaa. Torstai pitaa pyhittaa kokonaan pyoran pakkaamiselle. Eli melkein kalkkiviivoilla mennaan, mutta mutta Rondasta ei ole helppoa reittia rannikolle, eli vahintaan pari solaan nousua on viela tiedossa, ja toivoa sopii, etta tuulet suojaavat iltapaivan kuumalta raadannalta. Tiedossa on siis viela yrittamisen reimua ja tuskaa :)