Polkupyörällä Islannissa: viikko lähtöön

Lähtöhetki lähestyy paljon nopeammin kuin lähdön valmistelun viimeistelyt etenevät. Rationaalisen logiikan mukaan stressikäyrän pitäisi olla koholla ajan kulun ymmärtämisen ja siihen reagoimisen epäsuhdan vuoksi. Mutta mutta valun ajan virrassa pienin elein ja luotan siihen, että pakkaamiseen varatut ensimmäiset lomapäivät riittävät, koska ennakkovalmistelut ovat edenneet jo useamman viikon pienimuotoisesti. Kuulun siihen ihmisjoukkoon, jota voisi määritellä aikaoptimistiseksi, eli ajan kulun realistisessa hahmottamisessa on sellaista peruskitkaa, että aliarvioin tehtäviin kuluvaa aikaa järjestelmällisesti. Lopputulema on kiire ja stressi ja usein myös lievähkö tai lievää vakavampi myöhästyminen.Tämän vuoksi lähden matkoilleni aina univelkaisena.

Mutta tällä kertaa stressitaso on aivan liian alhainen, ikään kuin en olisi tarpeeksi motivoitunut jättämään mukavan leppoisia hellepäiviä ja loikkaamaan syksyn viileyteen. Ystäväni Ilmatieteen laitokselta lähetti lähipäivien ennustekäppyröitä Reykjavikin säästä, ja ainoa hyvä uutinen on se, ettei sateen todennäköisyys ole vielä heti reissun ensipäiville kovin suuri. Kun maksimilämpötilat jäävät alle 15 asteen, niin onkin toivottavaa, ettei tuuli vihmo Atlantin kosteutta liian suurin annoksin.

Toki tiedän jo ennakkoon, että kun pääsen laavakenttien lumoihin, niin sen jälkeen maantieteilijä-minäni kohottaa ihastuneena ääntään ja ryhtyy taivastelemaan olemassaolon ihmeellisyyttä ja kauneutta, ja onnen tunteen väristykset kulkevat kehon läpi viestien siitä, että tässä ollaan nyt perimmäisten kysymysten äärellä. Mannerlaattojen saumakohtaan ei voi suhtautua välinpitämättömästi, ei voi. Atlantin keskiselänne, jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan laatat loittonevat toisistaan, kulkee Islannin poikki.

Mutta lähdön teko. Pakkaaminen ei ole alkanut olleenkaan. Perushankinnoista puuttuu ainakin pumppu, sillä luotettava reissukaverini alkaa olla jo vähän niillä raukoilla rajoille, että jos rengashommat karkaavat käsistä, niin voi tulla noutaja. Ainakin yleishyödyllisiä nailonpaikkoja ja reiällistä kuminauhaa housujen kiristämiseen ajokengän alle pitää hankkia. Ihan uutena lähtöongelmana on se, onko iso, kevyt kassini tarpeeksi suuri, että sinne todella mahtuu koko kuorma, sillä lentoyhtiöt ovat siirtyneet matkatavararajoituksissaan siihen, että enää ilmaiseksi saa ruumaan vain yhden kassin. Tämä on pyöräilijän näkökulmasta pahaa kyykytystä, kun sivulaukkuja voi olla mukana neljäkin, ja siihen vielä kassi tai kaksi päälle. Pyöräpakkauksestahan pitää tietysti maksaa, Icelandair ottaa 40 euroa suuntaansa, se on kohtuuhinta. Islannin kruunujakaan en ole vielä hankkinut, matkakirjallisuudessa tosin väitetään, että snagarihankinnatkin sujuvat luottokortilla. Tosin korttini matala luottoraja ei ehkä yllä kuukauden kulunkeihin.

Pyörän testiajotkin ovat vielä kesken. Kakkospyörällä kuskailin 17 kilon kuormaa eteläisessä Hämeessä, mutta reissupyörän päällä on kulkenut vain 7–8 kilon normikuorma työpaikalle (eväät, työkalut ja perusvaraosat ovat aina mukana, samalla kuormamäärällähän Osmo Soininvaara polkaisi neljä vuotta sitten Nizzaan saakka). Enkä ole vielä kokeillut etulaukkujakaan, sitä kuinka ne vaikuttavat kiipeilyyn. Pyörän pakkauslaatikoksi olen saamassa luottomekaanikolta niin suuren pahviboksin, että se itse asiassa ylittää Icelandairin maksimirajat, sen korkeudesta pitää muutama sentti silpaista pois pahvia taittamalla.

Sitten on tietysti vielä kotirintaman pakollista pikkusälää, mm. talven mansikoiden pakastaminen aavistuksen liian aikaisin. Lisäksi kotirauhaani on tulossa rikkomaan Radio Suomen toimittaja, joka yrittää selvitä pakkauskaaoksen seasta kumpuavasta pölypilvestä ilman vakavampia seuraamuksia hengitystiehyille. Tästä episodista kertoo Radio Suomen Suomen radio -ohjelman torstaikatsaus. Matkaraportit tulevat matkan aikanakin pääsääntöisesti torstaisin noin klo 13.15 (huom. muuttunut aika), mutta lähetysajankohta voi vähän elää, se selviää tarkemin ohjelman sivuilta. Haastattelut päätyvät myös Yle Areenaan, josta ne löytyvät nimellä hakien. Teksti-TV:n seurantasivut ovat valmiit, ne löytävät sivuilta 835-837, ja sitten myöhemmin tekstiviestiraportit levittäytyvät myös sivulle 838. Blogin matkaseuranta onnistuu toivon mukaan aiempaa paremmin, olen päätynyt sitten kuitenkin miniläppärin mukana rahtaamiseen, vaikka riskinä onkin se, että arjesta irrottava pelkistetty matkatodellisuus sumenee tietoteknisten ongelmien kanssa vääntämiseen. Ragnarökin maailmanlopun taistelussa kamppailevat jumalat minua siitä varjelkoon.

< edellinen blogipäivitys