Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 6/10, Mustameri
Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 28-30.
Odessasta vaellus jatkuu Mustanmeren poikki luoteesta kaakkoon Georgian Batumiin lähelle Turkin rajaa. Kolmen vuorokauden merimatka on muuten mukava, mutta siitä kuluu peräti vuorokausi satamassa. Ensin Odessan naapurikaupungin Illizevskin satamassa lastataan rekkoja ja junavaunuja, ja toisessa päässä kellutaan sataman lähettyvillä odottamassa, että Batumin piskuisesta satamasta vapautuisi laituripaikka. Itse risteily on leppoisaa pakkolepoa, matkustajia on noin 60, reilut parikymmentä rahtaria, parikymmentä venäläistä autokerholaista Kaukasuksen-ajoreissulla ja lopuista on länsituristeja peräti kolme.
Onneksi yksi turisteista on argentiinalainen saksofonisti Enrique Thompson, jonka soitto rikastuttaa merimatkaa. Toisena iltana auringon laskiessa georgialaiset ”veljekset” (in brother situation) värväävät Enriquen luomaan tunnelmaa herkkään hetkeen. Kuvaajan läsnäolo herättää ristiriitoja, ja joudun vähän tiukkasävyisessä keskustelussa neuvottelemaan videon käytöstä. Sovin sekä organisoivan "veljen" että rakastuneen "veljen" kanssa, ettei video päädy Youtubeen. Enrique epäilee, että rakkaudentunnustus meni naiselle, jota miehen suku ei tunne tai joka on seuraava ennen edellisen suhteen päättymistä, ja georgialainen on Moskovassa julkisuuden henkilö, tunnettu autoharrastaja.
Kolmantena iltana laivan kannella on konsertti, jonka pääesiintyjä on Enrique Thompson. Argentiinalainen saksofoni esittää oman sävellyksensä aavan taivaanrannan hehkuessa punaa. Täysikuu on jo kivunnut hämärtyvälle taivaalle. Illan pimennyttyä Enrique esiintyy yhdessä moskovalaisen räppärin Roman kanssa.
Batumin satamakaupunki piirtyy outona kangastuksena Kaukasian vuorten edustalle. Laiva odottaa laituripaikkaa ärsyttävän kauan merellä, ja tiukan aikataulun vuoksi matkan Georgian-osuus typistyy yhteen iltaan ja yöhön. yritän Batumissa hätäisesti löytää pakettiautobussia, joka veisi minut sadan kilometrin päähän vuorille, jotta voisin sieltä lasketella takaisin rannikolle. Mutta sataman edustalla hukatut tunnit jättävät niukasti aikaa järjestää mitään, enkä löydä autoa. Lopulta ehdin vain vähän kierrellä Batumia ja jatkaa sitten polkien parikymmentä kilometriä sisämaahan pitkin vuorten reunustamaa jokilaaksoa. Maantieteilijän sydämeen jää vain ennakkoaavistus Kaukasian vuorten lumosta. Yö vierähtää kapealla rantatörmällä Neuvostoliiton vanhan rajan pinnassa, jonne matka kesti Helsingistä lähes kuukauden.
Batumin-vierailuun liittyy myös outo sattumus, jonka saan selville vasta, kun olen jo Turkissa. Espanjasta kevättalvella 2012 liikkeelle lähtenyt suomalais-amerikkakainen pyöräilijäpariskunta, Olli ja Amie, on poistunut Batumista vain 6 tuntia ennen saapumistani. Tapasin Ollin ja Amien Teksti-TV-toimituksessa juuri ennen heidän lähtöään, mutta yhteydenpito on viime aikoina ollut vähäisempää, ja oletin heidän olleen jo paljon idempänä.
