En osta joululahjoja. En-en-enenenenenenen!

Samassa rintamassa ollaan...siitä ovat yt-neuvottelut pitäneet huolen ! En kyllä muutoinkaan maksaisi nykyisiä, idioottisia hintoja perustuotteista kuten esim. tavallinen (niinkuin nyt tv:ssäkin hehkutetaan massakampanjalla) huppari alessakin 70e ! Tälle kiukulle ei löydy sanoja eikä nykyiselle härskiydelle mitään pohjaa...

Jollain tapaa Pavlovin koirat liittyvät jouluun, kuten kaikkiin vuodenkierron juhlapyhiin. Heti vilisee silmissä litania erilaisia asioita niihin liittyen; ruokia, juomia, lahjoja, lauluja, loitsuja, mielentiloja ja ympäristöjä, jotka ovat mikä kuhunkin peijaisiin käypiä.
Juhlapyhien rituaaleilta harva pysyy täysin immuuneina, vaikka haluaisikin. Vaatisi pitempiaikaista asustelua korvessa, ilman tiedotusvälineitä, kalenteria ja ihmissuhteita. Tai pitäisi olla pinttynyt sosiopaatti muuten vaan. Miksipä ei boheemikin kävisi. Ellei peräti boheemi sosiopaatti.

Eve, kuten tiedät, oveen saa mainoskieltotarran, mainokset voi panna tutkimatta sivuun ja ne voi viedä ekologisuuden nimissä paperinkeräykseen. Pyyhkimiseen ne ovat liian kiiltäviä ja sileitä.
Mummillehan ei pidä ostaa mitään, eikä kenellekään muullekaan isommalle ihmiselle. Ei liene mitään turhempaa, kuin aikuisten toisilleen väkipakolla ostamat turhakkeet, joista lausutaan jotain enemmän tai vähemmän väkinäistä. Lahjat kuuluvat pikkuväelle, mikäli kenellekään kuuluvat. Mummi sen sijaan kutoo pojalle lapaset ja villasukat.
Pidä vain siitä huoli, että omat pakettisi, jotka lapsellesi annat, ovat kovempia. Vaikka yhdessäkään ei olisi legon legoa, uskoisin sinun selviävän joulun pelastajana tässä kisassa.
Ehkei kannata kokeilla tyhjän ja lämpimän käden vaihtoehtojoulua, ryyditettynä tarinalla raamatullisesta henkilöstä, joka kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Huonosti voisi upota myöskin filosofishenkinen “kaikki lahjat on saatu jo syntymässä” pläjäys.
Jouluun on vielä aikaa, joten sinulla on hyvää aikaa hioa suunnitelmaasi menestyksekkään joulun saavuttamiseksi. Tai sitten voit antaa joulujen tulla ja mennä niin kuin tähänkin asti. Vähän kinkkua, sinappia, viiniä ja suklaata. Ja ehkä legoja.
Ja muistakaa, millä lämmöllä mummon pehmeä paketti on syntynyt.

Moikka Eve,

kiitos ajatuksia herättäneestä joululahjaohjelmasta. Tuttu on ahdistus...
Tällainen muisto vain, minkä mutsi kertoi (rauha hänen muistolleen). Hän oli kotoisin Viipurista ja sodan aikana perhe joutui evakkoon Porin lähelle, Merikarvialle. Siellä asuivat äidin ja pikkuveljen kanssa jonkun ison talon vintissä.Heihin suhtauduttiin vähän ynf-asenteella. Isoveli ja isä olivat sodassa.
Sitten tuli joulu. Talosta saatiin vähän jouluruokia. Hienoin juttu oli kun isä ja veikka pääsivät lomalle terveinä.
Vintissä he sitten sytyttivät kynttilän pöytään ja levittivät joulusafkat pöydälle. Istuessaan siinä ahtaassa vintissä, kaikki ottivat toisiaan kädestä kiinni ja Ukki oli kuulemma sanonut: Tässä on joulu!
Tämän muiston äiti aina uudestaan ja uudestaan kertoi, jos minä kakarana kiukuttelin jonkin lahjan perään.
Toivotaan, että jengi osaisi ottaa vain toisiaan kädestä kynttilän valossa.
Joulurauhaa, Marde

Ihanaa, Eve Mantu! Minäkin teen juuri noin kuin kuvailit. Mietin tarkasti, mitä annan, paketoin kauniisti ja ajatuksella. En koskaan osta kenellekään mitään siksi, että "jotain pitää olla". Jos en keksi juuri oikeaa lahjaa, annan itse askartelemani joulukortin tai itsetehtyä jouluherkkua. Ostan lahjat vain lähimmille ihmisille, heitä on ehkä kolme. Muut saavat itsetehtyjä joulukortteja. Jos en ehdi askartelemaan, en lähetä kortteja ollenkaan. Pari vuotta meni sellaisessa talouskurimuksessa, että lahjarahaa ei ollut. Silloin en antanut mitään. Nyt on kiva ilahduttaa ihmisiä, kun voin ostaa heille jotain, mitä he tarvitsevat tai haluavat.

Joulu on kiva. Ja erityisesti ilman ostohysteriaa ja turhaa joulustressiä.

Kiitos, Eve Mantu, raikkaasta joulutörsäys-ohjelmasta! Kuuntelin osin ällistyneenäkin sitä radiosta: harvoin kuulee mitään noin aivoja tuulettavaa. Täyttä tottahan se oli alusta loppuun! Mielenkiintoisia aiheita nämä, joissa käsitellään ihmisyhteisöissä vallitsevia normeja, itsestäänselvyyksiä, jotka kuitenkin yllättävät kun ne sanotaan ääneen.

Hei!
Miten ihanaa olikaan taas kuunnella ohjelmaasi!! Ja mikä loistava aihe! Hienoa kun kyseenalaistit tämänkin kulutushysterian!
Olen täysin jouluihminen, mutta en kulutushömppäihminen. Jättäydyin pois vakityöstä kesän lopulla hoitaakseni ikääntyviä vanhempiani ja keskittyäkseni käsityöläisammattiini ilman oravanpyörän ahdistusta. Siksikin rahahanat ovat melkein kiinni eikä turhuuksiin ole varaa. Joka joulu teen itse ison osan lahjoista, tänä vuonna teen JOKAISEN lahjan tai sitten ostan kirpparilta. Läheiseni ovat tähän tottuneet ja arvostavat silti (tai juuri siksi!!) antamiani paketteja. Jopa teini-ikäiset veljenlapset tyytyvät siihen, että annan heille AIKAANI, eli ilahtuvat koulukyydistä, kokeiden kuulusteluavusta, käsityöneuvonnasta, iltaseurasta vanhempien poissaollessa, välipalan tekemisestä jne. Onnekseni asun maalla, jolloin vältyn kauppojen hössötyksiltä melko hyvin! Tuntuu vaan niin surkuhupaisalta, kun huomaa kuuluvansa vähemmistöön...

Nautinnollista joulun alusaikaa ja joulua sinulle ja pojallesi!
sinisukka, ex-lastentarhanope

Itse tykkään paketoimisesta. Haaveilen joulukuusesta, jossa on paljon pieniä itsetehtyjä minipaketteja koristeina. Joululahjat olen lasten kasvettua ruvennut antamaan proosallisesti rahana, muutaman kolikon olen huvin vuoksi paketoinut lisäksi kuusen alle, että näyttää kivalta. Ei se sisältö, vaan se paketti. Samoin paketoin lahjakortit kauppoihin, joista saa kaikkea. Esimerkiksi ruokaa joulunkin jälkeen. Koulutan lapsiamme antamaan minulle jotain pientä, joka katoaa viikossa parissa, jos tuntuu kertakaikkiaan liian ontolta olla antamatta mitään.
Perheessä, jossa on pikkulapsia, paineet ovat kovemmat tässä mainoshelvetissä, kun ei voi aikuismaisesti neuvotella. Se on sääli.

Minäkin olen kovasti miettinyt jouluun ja joululahjoihin liittyviä asioita. Varmastikin se, etten saa lahjoja on paljolti vaikuttanut. En minä niinkään sure sitä, etten saa tavaroita. Pikemminkin mietin sitä onko meitä muitakin? Ja mietin sitä, miten elämäni on voinut päätyä siihen pisteeseen, etten saa edes niitä muodollisia konvehtirasioita, jotka ovat oikeastaan tosi tyhmiä lahjoja? Jotenkin sitä vain on taipumusta yhdistää asiat siten, ettei minusta välitetä, koska en saa lahjoja. Ja varmaan moni muukin yhdistää asian näin. Ja siksi on vaikeaa olla antamatta lahjoja. Ja on vaikeaa, jos niitä ei saa. Itse oikeastaan mieluummin ostan lahjoja kuin otan niitä vastaan. Joudun oikein opettelemaan sitä, etten rakastaisi rahalla. Saan sentään ostaa joillekin lahjoja ja heillä on ihan hyviä syitä, miksi he eivät osta minulle. En minä siitä niin välitä, niistä tavaroista, ihmettelen vain tätä jonkinlaista sosiaalista alennustilaani. Ihmisten pitäisi osoittaa välittämistä muuten kuin tavaroilla. Siinä olisi jotakin mitä olisi hyvä opetella. Ja se vähentäisi sitä krääsän ostamista.

Niin kovasti asia on kuitenkin mietityttänyt, että tein oman joululaulun, lauloinkin itse. Siitä ei kristillistä asennetta puutu ja teennäisyyttä siinä ei ole. Siitä tuskin tulee hitti, mutta näin ei ollut tarkoituskaan. Jos Eve haluat kuulla sen, niin se on YouTubessa nimellä "joulu yksinäisten". Laulajana Marko Vuorinen eli minä. Laitan tähän vielä linkinkin, mutta en tiedä hyväksyykö tämä nettilinkit. Toivotan hyvää joulunalusaikaa.

http://www.youtube.com/user/MrShadowduck