Monisählääjäsuomalaisen huoneentaulu

Kiitos loistavasta ohjelmasta ja erityisesti tälläkertaa Juha T Hakalan haastattelusta!
Tänään minulla on aikaa lapsilleni ja ....kuuntelen heitä ja lähden heidän kanssa liikkumaan -> siihen johon he usein minua pyytävät. Jotenkin tuli sellainen tunne, että todellakin kerkeän.... Juhan terapeuttinen jutustelu suorastaan "pakottaa" ....tuli hinku lähteä terapoimaan itseä luonnon keskelle.

Kiitos Juha ja Eve

Kirjoittaisin professori Hakalan tauluun kysymyksen että miten arvon professoori on päätynyt ajatukseen ettei ihmisaivot ole kehittyneet "luolamies-ajoista" niinkuin hän väittää? Tämä opiskelija on ymmärtänyt täysin toisin, että aivot kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat läpi ihmiselämän.
Ainiin, ja jos 'aivotahmasta'(tai muista elintasotaudeista) on haittaa niin lopeta lihan ja lisäaineiden syönti ja lisää (luomu)kasvisruokavalioon joka päivä vielä ruokalusikallinen kylmäpuristettua kasvisöljyä (oliivi,camelia,hamppu,pellava,avokaado,kurpitsansiemen -vaihtele mielellään, äläkä vaan kuumenna öljyjä!) niin pian jo ajatus luistaa ja terveys varmasti kohenee.

Aivojen stressinsietokynnystä ja kapasiteettia voi nostaa Centerpointe Researc Instituten kehittämällä Holosync-menetelmällä.

Tämä on parasta mitä minulle on elämässäni tapahtunut. Aivoni eivät tahmaa (jos nukun riittävästi), tietoisuuteni on kasvanut (en enää sählää automaattiohjauksella), olen päässyt eroon traumoista (jotka lukitsevat hermojärjestelmää ja sairastuttavat fyysisesti) ja elän tavoitteellista 67-vuotiaan elämää nykyhetkessä.

Olen täysin eri mieltä prof. Juha T. Hakalan kanssa siitä, että aivot eivät voisi kehittyä ja muuttua. Tämä ajattelu johtaa etsimään syitä itsensä ulkopuolelta. Tietenkin ulkopuolinen ympäristö ja työteko on muuttunut, mutta kaiken pysymättömyys (impermanence) on asia, joka on pysyvä.

Ehkä professori kenties halusikin sanoa, että aivot eivät ole kehittyneet työelämässä hallitsevaan jatkuvaan muutokseen, työtehtävien päällekkäisyyteen ja moninaistumiseen. Nykyajan työelämän vaatimukset ovat siis ihmisaivoille usein ylimitoitettuja. Olemme enemmän sarjatuotannon tekijöitä kuin useiden päällekkäisten työtehtävien hallitsijoita.

Hieno ohjelma. Aivojen kehittymisestä ja mukautumisesta on tutkimustietoa, tässä Hakalalla oli toisenlainen näkemys. Kuuntelin eilen Kare Eskolan mielenkiintoisen ohjelman "Mitä Internet tekee aivoillemme". Siinäkin todettiin, että aivomme mukautuvat varsin nopeasti siihen,mihin ihminen niitä käyttää. Internetin käyttö johtaa siihen, että aivomme oppii hyppäämään nopeasti asiasta toiseen, hakemaan tietoa- ja on siinä hyvä. Huomasin töissä, että nuoremmat ovat tässä minua selvästi parempia.Toisaalta sitten keskittyminen yhteen kokonaisuuteen syvällisesti heikkenee, kun sitä ei harjoiteta. Esimerkkinä keskittymistä vaativan kirjan lukeminen, sinfonian kuunteleminen.
Työ nykyään pääasiassa henkistä työtä. Se rasittaa henkeä ja aivoja enemmän kuin fyysinen työ. Tässä on ehkä se ero entiseen.

Kiitos Eve tärkeästä huolenaiheesta!

Aika moni on kommentoinut tässä Even blogissa sitä, mihin aivot kykenevät ja mihin eivät. Totta kai olen sitä mieltä itsekin, että aivot kehittyvät läpi ihmisiän. Niin kehittyivät myös historiallisten esi-isiemme aivot. Tarkoitin ohjelmassa, että jos meillä olisi tässä tarkkuusvaaka ja meillä olisi kahdet aivot, modernin ihmisen aivot ja tuhansia vuosia sitten eläneen esi-isämme aivot – suokaa anteeksi karu ajatusleikki – tuo vaaka näyttäisi kuta kuinkin samoja lukuja mitä tulee aivojen massaan.

Se, yksinkertainen keino mikä jäi meillä ehkä Evenkin kanssa pohtimatta, oli uni. Levosta puhuimme, mutta riittävä uni on äärettömän tärkeä aivojen hoitamisen ”väline”. Esimerkiksi työterveyslaitoksen professori Kiti Müller on ollut yksi niistä, joka on julkisesti huolestunut siitä, että emme näytä enää itse kunnioittavan aivojamme. Emme suo niille lepoa, emmekä malta nukkua riittävästi. Se on virhe.

Kaikkein pahinta on näiden kahden asian (tauoton ja pitkään jatkuva työ ja levon puute) yhdysvaikutus. Kun väsyneet aivot saatetaan surraamaan jatkuvasti äärirajoilla, ajaudutaan aikaa myöten tilanteeseen, jota voisi verrata pienimuotoiseen sähkökemialliseen oikosulkuun. Aivot vain yksinkertaisesti tekevät tenän! Voipa aivojaan kohtuuttomasti väärin käyttävä saada jopa epileptisen kohtauksen. Missä on raja, kriittinen piste? kysyy nyt joku. En kehota kokeilemaan.

Kiitos Eve ja Juha hienosta ja tärkeästä ohjelmasta! Se jäi elämään sisimpääni niin asiansa kuin rauhansa takia. Kommenteissa on paljon kehuttu aivojen kehittymis- ja mukautumiskykyä, minkä Juhakin tiettyyn pisteeseen asti myöntää, mutta varoittaa sitten aiheellisesti: "Missä on raja, kriittinen piste? kysyy nyt joku. En kehota kokeilemaan." Entisen työpaikkani toimitusjohtaja todistaa hänen olevan oikeassa. Toimitusjohtaja nukkui vähän, hän ei muka tarvinnut enempää unta, ja hän teki pitkää päivää. Muuten hänen elämäntapansa olivat kaikin puolin moitteettomat: hän ei käyttänyt alkoholia, ei tupakoinut, ulkoili ja harrasti liikuntaa päivittäin. Siitä huolimatta hänen vaimonsa löysi hänet eräänä aamuna keittiöstä sellaisessa kunnossa, että yhtäkkiä tehokas toimitusjohtaja ei tiennyt kuka ja missä oli. Aivot olivat tehneet tenän, ne sanoivat selkeästi, että nyt riitti. Seurasi puolen vuoden sairausloma ja kuntoutuminen. Mitään muuta syytä kuin työuupumus ei löytynyt. Tämän nähneenä yhdyn täydestä sydämestäni Juhan suositukseen: en kehota kokeilemaan.
Tästä aiheesta riittäisi mielenkiintoista keskusteltavaa vaikka kuinka paljon. Yhden asian haluan kuitenkin vielä ottaa esille: alemmat toimihenkilöt ja ns. call centereissä asiakaspalvelutyötä tekevät. Harva tietää miten tiukoille nämä pienipalkkaiset työntekijät, virallisesti alemmat toimihenkilöt joka päivä joutuvat. Useimmissa call centereissä on sähköiset seurantajärjestelmät, mitkä mahdollistavat työntekijöiden jokaisen työvaiheen seurannan (reaaliajassa ja jälkikäteen) sekunnin tarkkuudella. Työnantaja huomauttaa heti, jos puhelusi kestävät esim. 20 sekuntia pidempään kuin muiden. Erään talon toimari lähetti "kannustuskirjeen", jossa hän oli laskenut miten monta asiakasta ehditään hoitaa, jos jokainen puhelu olisi 5 sekuntia lyhyempi! Lisäksi asiakaspalvelussa on lähes poikkeuksetta liian vähän työntekijöitä, siksi soittajalle pyörii se ärsyttävä nauha "kaikki asiakaspalvelijamme ovat nyt varattuina..." Asiakaspalvelijaraukat eivät saa hetken hengähdystaukoa, sillä järjestelmä on sellainen, että heti edellisen puhelun päätyttyä tulee uusi, et voi itse säännöstellä tai ajoittaa työntekoasi mitenkään. Ainoastaan viralliset sekunnin tarkkuudella mitattavat tauot ovat sallittuja, jotka ovat kokopäivätyötä tekevällä yksi 10 minuutin kahvitauko ja palkaton 30 minuutin ruokatauko. Eräässä arvostetussa yrityksessä esimies sanoi, että jos joku käy liian usein WC:ssä, niin häneltä pyydetään lääkärintodistus tiheiden WC-käyntien takia. Ja pisteenä i:n päälle call centerit ovat avokonttorihelvettejä, missä työntekijällä ei ole koko päivänä minkäänlaista elpymismahdollisuutta, 8 tuntia jatkuvassa metelissä jatkuvasti asiakaspuheluita vastaanottamassa jatkuvasti ystävällisenä. Näiden työntekijöiden puolesta en ole kovinkaan montaa puheenvuoroa kuullut. Yleensä aina kuormituksesta puhuttaessa puhutaan koulutetusta väestä, ylemmistä toimihenkilöistä tai johtoportaasta tai hoitohenkilökunnasta. Toivoisin että ihmisten inhimillinen ja kunnioittava kohtelu palaisivat kunniaan kaikilla työntekijätasoilla toimitusjohtajasta alimpaan palkansaajaan. Ihmisestä ei tule rikkoontumatonta konetta, vaikka sitä kuinka vaadittaisiin.

Tuttuja juttuja tuommoiset tilttaukset.

Itselläni on muuten hyvä muisti, mutta tietyissä tilanteissa pätkimiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Yläkerran toimistohuoneessa joutuu usein pinnistelemään, että mitä piti tulla tarkistamaan tai hakemaan. Joskus joutuu palaamaan alakertaan, josko sieltä saisi vinkin.
Sama juttu, jos pakulta täytyy hakea jotain rompetta. Auton viereen ei viitsi hölmönä jäädä seisoskelemaan, kunnes jälkeen jäänyt ajatus ehtii mukaan, täytyy vaan määrätietoisesti avata jokin ovi ja yrittää näyttää siltä kuin homma olisi hallussa. Monesti joutuu toteamaan, että tuli arvottua väärä ovi.
Vaikka olenkin tarvittaessa nopea liikkeissäni ja ajatukset painavia, en usko niiden putoavan siksi kyydistä. Todennäköisesti kyse on niin köykäisistä ja rutiinimaisista ajatuksista, että ne ehtivät haihtua päästä jo muutaman askeleen jälkeen. Pitäisi varmaan kokeilla itsekseen hokemista heti aikeen iskeydyttyä tietoisuuteen, ennen kuin ottaa askeltakaan. ”Rautasaha,ruuvipakki,rautasaha,ruuvipakki…”
Ongelma voisi syntyä siitä, että ne olisivat eri ovien takana., jolloin rystyset valkoisena rautasahaa puristaen yrittäisi palauttaa mieleen lähtötilanteen.

Ohjelman fiksusti jutusteleva vieras kirjoitti riittävän unen merkityksestä. Olen samaa mieltä.
Lisäisin vielä sen, että sillä on myös merkitystä, ettei nouse väärällä jalalla. Koska itselläni molemmat jalat ovat aavistuksen vääriä, kierähdän patjalta aina käsinseisontaan. Olen huomannut tämän olevan oiva keino aloittaa päivä. Riittävän pitkässä käsinseisonnassa veri menee päähän, jolloin aivot saavat muistin kannalta tärkeätä apetta ja happea. Käsikävely alakertaan taas kehittää tasapainoa ja tarkkaavaisuutta.
Lumiset talvet kannattaa hyödyntää pyöriskelemällä nakuna hangessa, jonka jälkeen pannullinen mustaa kahvia kitusiin.
Herkkäunisille suosittelen kaakaota tai teetä,vilukissoille lämmintä kylpyä ja suorakoipisille oikeata jalkaa ensin ojennettavaksi.
Näillä resepteillä muistin pitäisi ainakin päivän pelata.

Hei Eve ja kiitos tärkeästä ohjelmasta!

Kiva kuulla, etten ole aivotilttaukseni kanssa yksin. Olen 26-vuotias nainen, olen opiskellut viime vuodet ja nyt valmistumassa aivan parhaillaan.

Viime vuonna hakeuduin YTHS:n vastaanotolle kertomaan huolestani tilttaavien aivojeni kanssa. Epäilin, että minulla olisi jonkin sortin keskittymishäiriö. Niin suurella innolla kuin aloitakin uudet kurssit, lopullisiin töihin jää aina ihmeellisiä virheitä, jotka minun olisi pitänyt fiksuna ihmisenä huomata. Lisäksi koin joka päivä hetkiä, jolloin muisti pätki -- en muistanut, mitä olin edelliset viisi minuuttia tehnyt. Sietämätöntä tällaiselle aina hyvin koulussa pärjänneelle!

Psykologi oli kuitenkin sitä mieltä, että kyse oli ylikuormittumisesta. Ja toden totta, omaan tahtiin asioita toimittaessa ei "keskittymishäiriöni" vaivaakaan.

Nyt, kun lopputyöni on viime metreillä, huomaan taas, että en muista, olenko tehnyt sitä tai tätä viimeiset minuutit. Pesen hiukseni varmuuden vuoksi toiseenkin kertaan, kun yhtäkkiä huomaankin seisovani suihkun alla, enkä tiedä, olenko jo hiukset pessyt.

Pelottaa, että miten tässä elämässä käy. Minun peruskouluaikani alkoi 90-luvun alussa. Tällöin ilmoitettiin, että nyt on lama ja että yksillä puuväreillä on pärjättävä koko ala-aste. Kun menin yliopistoon, sanottiin, että yliopistolla ei ole rahaa, joten labrojen varustelu ei ole kohdillaan. Sitäpaitsi, nyt on sitten yliopistouudistus meneillään, että valmistutte sitten muuten viidessä vuodessa kaikki. Niin, ja muistakaa antaa palautetta, sillä kurssisisällöt ovat muuttuneet aivan täysin, emmekä tiedä, selviättekö tästä työmäärästä. Ja opettajia ei sitten ole tälle eikä tälle kurssille -- lukekaa kirjasta.

Säästöjä säästöjen perään, muutoksia muutosten perään. Tilttaavia tietokoneita, tilttaavat aivot. Onko tässä kaikessa mitään järjeä?

Minusta on hauska seurata muurahaisia rakentamassa kekoa.Eivät varmaankaan ajattele että miten suuri keosta pitäisi saada, vaan ottavat yhden neulasen kerrallaan. Siinä meille ihmisille oppimista.
Joskus kun on sata asiaa tekemättä,aivot ruuhkautuneena ja olen vaikkapa imuroimassa, keskityn vain ja ainoastaan imuroimiseen. Ajattelen:" imuroimista , imuroimista, imuroimista..." kunnes aivoni tyhjentyvät ja rentoudun. Samoin perunoita kuoriessa on vain yksi peruna, eikä koko kattilallinen kuorittavana: "kuorimista, kuorimista... " Tämän opin Keijo Tahkokallion kirjasta Ajattele myönteisesti, luvusta Eroon uupumuksesta. Kiitos Evelle hyvästä ohjelmasta.