Kadonnut sukupolvi
Olen lupautunut nuorelle mentoriksi. Amigo-hankkeen mentorisuhde kestää vuoden ja se on vastuullista ja ohjattua vapaaehtoistoimintaa.
Mietin lakkaamatta mitä ihmettä minulla muka on annettavana. Olen itse kaikin tavoin keskeneräinen ja ihmettelevä. Aikaakaan ei töiden lisäksi tunnu olevan mihinkään.
"Se, että me seuraamme uutisia syrjäytymisestä ja muista ongelmista luo harhan, että me olemme valveutuneita. Emme kuitenkaan ole mukana kantamassa vastuuta ratkaisuista. Me seuraamme ja keskustelemme ja filosofoimme ja analysoimme, mutta ehkä se seuraava askel olisi itse osallistua ja vaikuttaa, elää ja kokea se todellisuus, mistä uutiset kertovat", sanoo Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta.
"Olemme saavuttaneet lakipisteen hoivan, tuen ja avun ulkoistamisessa. Julkisen palvelujärjestelmän rahkeet eivät riitä siihen mitä ihmiset toisiltaan tarvitsisivat. Lähimmäisyyttä. Voiko olla kanavia kenen tahansa tavallisen ihmisen osallistua lähimmäisyyden tuottamiseen muillekin kuin sille omalle lähipiirilleen?"
10 kommenttia
Su 23.10.2011 @ 20:23
Hyvä aihe! Sanopa vain lyhyesti tähän, että myös julkisen palvelujärjestelmän on muutettava asennoitumistaan siinä, miten se ottaa esim. vanhuksen läheiset/omaiset/sukulaiset mukaan hyvän hoivan toteuttamiseen yhteistyökumppaneiksi ja tervetulleiksi toimijoiksi. Vielä on liian paljon sellaista asennetta että älä tule tänne meidän rutiinejamme arvostelemaan tai häiritsemään. Kaikkien on ajateltava että vanhus on "päähenkilö", ja niin viran puolesta auttavien kuin omaistenkin apu tarvitaan "päähenkilön" mahdollisismman hyvä huolenpidon toteuttamiseen. Tämä omaisena/läheisenä vanhuksen hoivaan osallistuminen nyt ei ole sellaista lähimmäisyyttä, jota tässä ehkä - ainakin ensisijaisesti - tarkoitetaan, mutta jotain alalajia kumminkin! - Minäkin voisin todellakin ryhtyä "tukimummoksi" jollekin ventovieraalle lapselle kun omat lapsenlapset ovat niin kaukana että en pääse "mummottamaan" kuin vain joskus.
Ti 25.10.2011 @ 12:52
kiitos hienosta ohjelmasta! Toivotaan että tämä toiminta ottaa kunnolla tuulta siipien alle.
Ti 25.10.2011 @ 17:58
Tosi tärkeä asia! Mentori yksinäisille nuorille tarpeen, mutta mentorointi tärkeää myös mentorille ja hänen lähipiirilleen. Sitäkin kautta voi välittyä myönteisiä, toisistaan välittämisen asenteita. Voimia!
Kukahan ottaisi huolekseen nuoret somaliäidit, jotka ovat tulleet perheen yhdistämisen kautta, synnyttävät ja hoitavat lapsiaan ja jäävät kaikkien kotoutumisohjelmien ulkopuolelle. Heitä on paljon.
Äidin tulisi voida oppia suomea ja päästä kiinni yhteiskuntaan, että pystyisi kommunikoimaan neuvolan/opettajan yms. kanssa. Kielitaito koituisi lasten hyväksi.
Tässäkin olisi haastetta! Samalla mentorointi menetelmällä toteutettavissa, mutta äidit olisi ensin poimittava esiin.
Ke 26.10.2011 @ 08:47
Miksi lähimmäisen auttaminen on niin byrokraattista? Järjestöllä jos toisella on erilaisia "ole ystävä" -hankkeita, mutta jotta voisin toimia esim. ystävänä vanhukselle, minun on ensin mentävä kurssille, jossa saan eväitä kanssaihmisen tasavertaisessa kohtaamisessa. Aivan älytöntä holhoamista!
Ke 26.10.2011 @ 11:39
Miksi lähimmäisen auttaminen on niin byrokraattista? Järjestöllä jos toisella on erilaisia "ole ystävä" -hankkeita, mutta jotta voisin toimia esim. ystävänä vanhukselle, minun on ensin mentävä kurssille, jossa saan eväitä kanssaihmisen tasavertaisessa kohtaamisessa. Aivan älytöntä holhoamista!
Hyvä kysymys! Varmasti moni tekee ilman byrokratian kierteitä lähimmäisen auttamistyötä lähipiirissään, joku ehkä uupumukseen asti,mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät löydä "paria", puolin ja toisin, muuten kuin jonkun systeemin kautta. Ja monille se järjestetty lähimmäisyys on myös suoja, jos on tarvis pitää tietyt rajat.Niistä huolehtii se järjestävä taho.
Esim. joku on niin yksinäinen, että haluaisi "ystävän" olevan vain häntä varten.Tai "ystävä" ei tunnista omia rajojaan ja uupuu. Kun on selvät raamit ja ehkä myös ohjausta, lähimmäissuhde pysyy hyvänä ja turvallisena molemmille. Tämän olen oppinut vuosikymmenien aikana vapaaehtoistyössä.
To 27.10.2011 @ 09:58
Kiitos tästä heittäytymisestä, Eve.
Toit ohjelmassasi hienosti näkyviin tämän ikuisen filosofoinnin ja ongelmien ulkoistamisen kulttuurimme, joka itsessään aikaansaa välinpitämättömyyttä ja syrjäytymistä. "Joku muu" -ajattelua ei enää tule huomanneeksi, ja siksi se onkin niin vaarallista. Amigo voi auttaa omalta osaaltaan nyt kaivattavaa isoa asennemuutosta kohti.
Tärkeintä on kuitenkin oma esimerkkisi ja rohkeutesi kohdata noita vuorovaikutuksen pelkoja. "Ongelmanuoren" tapaaminen on pelottavaa monelle, mutta ongelmat eivät ratkea kadun puolta vaihtamalla. Osa ongelmaa on tässä näin, meissä omissa oloissamme viihtyvissä aikuisissa. Itsekin olen lähdössä mentoriksi ja ymmärrän, että pelon kanssa on syytä ystävystyä.
To 27.10.2011 @ 11:04
Kiitos tästä heittäytymisestä, Eve.
Toit ohjelmassasi hienosti näkyviin tämän ikuisen filosofoinnin ja ongelmien ulkoistamisen kulttuurimme, joka itsessään aikaansaa välinpitämättömyyttä ja syrjäytymistä. "Joku muu" -ajattelua ei enää tule huomanneeksi, ja siksi se onkin niin vaarallista. Amigo voi auttaa omalta osaaltaan nyt kaivattavaa isoa asennemuutosta kohti.
Tärkeintä on kuitenkin oma esimerkkisi ja rohkeutesi kohdata noita vuorovaikutuksen pelkoja. "Ongelmanuoren" tapaaminen on pelottavaa monelle, mutta ongelmat eivät ratkea kadun puolta vaihtamalla. Osa ongelmaa on tässä näin, meissä omissa oloissamme viihtyvissä aikuisissa. Itsekin olen lähdössä mentoriksi ja ymmärrän, että pelon kanssa on syytä ystävystyä.
Tässä Amigossa mennään tosissaan tekemään,ja se on se ASIA! Itsekin olen menossa, ja pidän kyllä ihan tarpeellisena myös pelkojen käsittelyä. Ihan varmasti mentorointi on työtä, joskin iloakin. Jos jaan toisen elämän vaille jäämisiä, se kyllä koskettaa omianikin.
Su 13.11.2011 @ 21:38
Kerron sen vain, että olen saanut oman mentoroitavan! En kerro hänestä julkisesti mitään, mutta olen iloinen, jännittynyt ja innostunut. Olemme tavanneet ensimmäistä kertaa. Osasimme olla, osasimme jutella. Se riittää nyt.
Ti 31.01.2012 @ 11:02
Kiitos jälleen Eve Mantulle syvällisistä pohdiskeluista! Kuuntelen aina mielenkiinnolla näitä ohjelmia, jotka avartavat ajattelua ja ovat nöyrällä tavalla ihania.
Su 28.10.2012 @ 23:46
Miksi lähimmäisen auttaminen on niin byrokraattista? Järjestöllä jos toisella on erilaisia "ole ystävä" -hankkeita, mutta jotta voisin toimia esim. ystävänä vanhukselle, minun on ensin mentävä kurssille, jossa saan eväitä kanssaihmisen tasavertaisessa kohtaamisessa. Aivan älytöntä holhoamista!
Hei. Miksi et mene tapaamaan naapurin vanhusta, eihän siihen edes järjestöjä tarvita.
