Suomi on lapsivihamielinen maa

Peter Csonka (lastenlääkäri) kirjoitti:

Keskustelu on jäänyt pyörimään ehkä liikaakin PaSin ympärille ja samalla asian ydin unohtuu. Kyse ei ole pelkästään PaSista vaan siitä, millaisen kokonaiskuvan aikuisten maailma antaa lapsille nuorille heistä itsestään. Me olemme peili, josta lapset tarkkailevat itseään. He lukevat meidän viestejä hyvin tarkasti (sekä verbaalista että nonverbaalista) ja tekevät siitä nopeasti johtopäätöksiä. Kaikki, mitä me teemme vaikuttavat lasten ajatuksiin, asenteiden kehittymiseen ja kuvaan siitä, millaisia he lapsena ovat. Siis siihen, millaisina IHMISINÄ me aikuiset heitä pidämme. Meidän asenteemme vaikuttavat siis lasten itsetuntoon ja siihen, miten he myöhemmin aikuisina itse suhtautuvat lapsiin.

Tässäkin asiassa kyse on avoimuudesta, suvaitsevaisuudesta ja välittämisestä. Jos pysähdymme hetkeksi miettimään asian ydintä, niin on jotenkin absurdia edes kysyä, mitä nämä keskustelut ja pohdiskelut itse asiassa käsittelevät: Onko lapsilla oikeus olla olemassa? Herätys! Lapset ovat tässä, heidän pitää olla meidän lähellemme. Heidän kuuluu saada meiltä turvaa ja luontevaa huomiota!

Lapset ovat paljon herkempiä tunnistamaan pienetkin vivahteet meidän suhtautumisessamme. Jos lapsena ei tunne olevansa arvostettu ja kunnioitettu, ei aikuisenakaan voi odottaa kovin suvaitsevaa suhtautumista muihin ihmisiin (ylipäätään erilaisuutteen, lapsiin, maahanmuuttajiin, jne.).

Olin taannoin erittäin järkyttynyt Tjäreborgin lapsivastaisesta mainoskampanjasta. Jos muistatte, kyseiset Tjäreborgin mainokset ovat sisällöltään suorastaan rasistisia. Lapset ovat myös ihmisiä, eivät vain aikuisia häiritseviä sottapyttykoneita, kuten kampanjan kuvat argumentoivat. Mainosten kuvitus ei ole vitsikäs tai hauska, vaan se halventaa lasten ihmisarvoa sekä loukkaa lasten lisäksi monia vanhempia sekä lapsettomia aikuisia.

Asiaton markkinointiviestintä vetoaa ehkä joihinkin kuluttajiin, mutta kuvien katkoviivat ja sakset, joilla lapset poistetaan aikuisten maailmasta, ovat yksinkertaisesti vastenmielisiä. Kyse ei ole hotelleista, jotka voivat itse valita asiakaskuntansa, vaan tavasta, jolla yritys mainostaa kyseisiä matkoja ja hotelleja.

Pahinta on, että Aikakausmedia, joka pyrkii esiintymään mm. mediakasvattajana, antaa palkinnon tämäntyyppiselle mainonnalle. Vielä pahempi on se, että tämäkin mainoskampanja herätti myös myönteistä vastakaikua. Korosta siis vielä! Kyse ei ole siitä, saako viettää lomaa kaksin rakkaansa kanssa ilman lapsia vai ei. Kyse on siitä, suhtaudutaanko lapsiin tasavertaisina ihmisinä vai ei.

On hyvin surullista, että aikuiset vahvistavat toisissaan lapsista vieraantumista näkyvillä foorumeilla. Aikuisten nonverbaalinen, verbaalinen ja vahva visuaalinen sanoma ei jää epäselväksi lapsille ja nuorille, jotka kaipaisivat juuri päinvastaista viestintää aikuisilta.

P.S. Olisi minusta kohteliasta kommentoida näitä viestiketjuja omalla nimellä. Jäisi enemmän sellainen tunne, että kirjoittaja seisoo sanojensa takana.

UPEA kirjoitus!
Kiitos!
Tämä oli ilo lukea. =)
Minustakin ihmiset on liikaa keskittyneet tuohon PaSiin.
Itsekin koen, että aikuisten suhtautuminen lapsiin heijastuu heidän käytöksessään.
Kyllä pieni lapsi ymmärtää, kun häneen suhtaudutaan negatiivisesti ja huomaa sen. Se voi jäädä vaivaamaan ja tuntuu varmasti pahalta.

Tuo puhumasi mainos on järkyttävä. Kun ekan kerran sen näin, haukoin henkeäni. Siinä ei ollut mitään hauskaa. Lapset laitettiin huonoon valoon. On järkyttävää miten samaan aikaan kun suvaitsevaisuus erilaisia asioita kasvaa (mikä on minusta hyvä), niin samalla lapsia voidaan halveksua ja väheksyä ihan avoimesti ja se on ihan ok.

Lapset ovat kuitenkin meidän kaikkien tulevaisuus, olivat ne omia tai eivät.

Olen kanssasi samaa mieltä, että tälläisistä asioista olisi hyvä puhua omalla nimellään. Moni piiloutuu anonyymi-naamion taakse. Sieltä on hyvä sättiä ja arvostella omalla nimellään puhuvia.

Minusta tässä on kyse siitä, että aikuinen on pahoittanut mielensä toisten aikuisten kuvitelluista tai tai todellisista reaktioista. Koko ohjelma pohjautui kertomuksiin ja kuvauksiin tilanteista, jotka oli kuvattu vain toisen osapuolen näkökulmasta. Toimittaja Eve Mantu yritti kuvata myös sen lapsettoman bussimatkustajan tunteita, mutta kyseessä oli silti hänen oma hen koht näkemyksensä.

Minusta Suomi ei ole sen enemmän lapsivihamielinen maa kuin muutkaan ja vaikuttaakin siltä, että osa vanhemmista on kovin herkkänä ja reagoi kaikkeen ympärillä olevaan ikään kuin se liittyisin häneen tai hänen lapsiinsa. Yleinen välinpitämättömyys on täällä normaalia ja se ei liity pelkästään lapsiin, vaan yhtä laillla kaikkeen ja kaikkiin. Korttien jakaminen tuntuu kovin lapselliselta ja huomionhakuiselta eikä mitenkään rakentavalta ratkaisulta.

Suomi on yhteiskunta, jossa kaikki, myös lapsiperheet, tuntuvat pyörivän vain oman napansa ympärillä ja arvioivat kaikkea vain omasta persoonastaan käsin. Tämä ohjelma oli hyvä osoitus siitä. Se pyöri yhden haastateltavan ja toimittajan omien kokemusten ympärillä eikä tarjonnut mitään muuta kuin yhden teeman vatvomista. Kuuntelin tätä ihmeissäni, että tästäkö todella maksetaan jollekin palkkaa ja pitäisi maksaa mediamaksua!

Itse olen kokenut tätä ns. PaSia tosiaan myös käänteisesti: toisnaan jos olen reagoinut esim. jollain hyväntahtoisella lausahduksella vieraalle lapselle, tuloksena on saattanut olla äidin vihainen mulkaisu. Mutta ei onneksi aina. Usein pieni hymy lapselle tuottaa palkkikoksi suuren hymyn lapselta.

En ymmärrä että on pitänyt kehittää tällainen PaSi -leima, mutta ilmeisesti ei ole mitään tärkeämpää ajateltavaa kuin että kuinka minuun/lapsiini suhtaudutaan ja sitten voidaan kanavoida se oma negatiivisuus muiden ihmisten mollaamiseen.

Olen samaa mieltä, että lapset ovat osa yhteiskuntaa ja kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti ja rvostavasti. Ongelma ei ole lapsissa, vaan vanhemiissa ja tämä "PaSi -ongelma" tuntuu nyt saaneen aika suuret mittasuhteet.

Roope kirjoitti:

Minusta tässä on kyse siitä, että aikuinen on pahoittanut mielensä toisten aikuisten kuvitelluista tai tai todellisista reaktioista. Koko ohjelma pohjautui kertomuksiin ja kuvauksiin tilanteista, jotka oli kuvattu vain toisen osapuolen näkökulmasta.

No, sehän on tämän formaatin juju. Ihan hyväa keskustelun herättelyä.´Osoittaa että joku vielä kuuntelee radiota :)

Tuo myötäloukkaantuminen (PaSi yms.) taitaa olla ajan ilmiö. Jos uhri ei jostakin syystä ymmärrä itse loukkaantua kylliksi, joku (usein toimittaja) loukkaantuu verisesti hänen puolestaan ja yllyttää lisäloukkaantumaan.

Joskus kuitenkin unohtuu, että myös se lyhytpinnainen mulkoilijakin on ihminen. Hän saattaa olla sairas, matkalla hautajaisiin tai sairaalaan katsomaan vaikkapa koomassa olevaa lastaan, juuri irtisanottu jne., joka ei kerta kaikkiaan kykene sillä hetkellä muuntamaan huokailuenergiaa ilahduttaviksi tempuiksi tai edes hymyilemään. Jonkin valistuslappusen tassuun tyrkkääminen voi olla korsi, joka katkaisee kamelin selän. Parempi lähestymistapa olisi sanoa vaikkapa: "Anteeksi meluhaitta, tällä mukelolla on nyt hiukan huono hetki." Ihmiset ovat yleensä aika ymmärtäväisiä, kun on lapsista kyse.

Ja lapsetkin ovat yleensä aika ymmärtäväisiä, kun on vanhuksista (30+v.) kyse. Esim. koiralenkeillä olen saanut monta kivaa ja uteliasta pikkukaveria. Ilmeisesti he ovat saaneet hyvän mallin kotoaan.

Asun ulkomailla, ja olen lahinna huvittunut tasta keskustelusta. Paikallisessa kaupassa Pohjoismaiset lapset tunnistaa nimenomaan siita, etta he osaavat kayttaytya. Paikalliset lapsoset ja aikuiset syovat kaupoissa hyllyista, leikkivat viinirypaleilla ja jumittavat rullaportaissa. Ylakerran lapset huutavat kurkku suorana joka saakelin ilta ja aamu, mutta kertaakaan en ole kaynyt huutamassa takaisin. Sen verran lapsetonkin tajuaa, ettei lapsi joka huutaa siksi etta han ei saa huomiota hiljene huutamalla takaisin. Suomalaiset kurahaalarisankarit eivat minua juurikaan ole Suomenvierailullani hairinneet. Tai no, lentokoneessa teen kylla kaikkeni etten ole lasten lahella, mikali noise cancelling kuulokkeet ovat unohtuneet.

Anri kuulosti frouvalta, jolla ei ihan taida olla itsetunto kohdillaan. Ikuinen vikina arvostuksen puutteesta on typeraa. Jos et itse arvosta itseasi ja kyttaat jatkuvasti muiden reaktioita, niin kerjaat pahaa mielta. Jata ne kortit jakamatta ja hymyile takaisin. Tehoaisi ainakin minuun.

Pinnani palaa harvoin lapsiin, mutta usein aikuisiin. Eniten risoo se, miten kotiaitiysvikinaansa laulavat naiset koettavat saada arvostusta itselleen kommentoimalla uraputkeani ja koettamalla saada minut tuntemaan huonoa oloa siita etten huovuta omia huopatossujani. Kaikki eivat ihan oikeasti pida lapsista vaikka heilla omia lapsia olisikin. Ja jos kaipaa mitaleja aitiydestaan, niin Terry Pratchetin lause sopinee vastaukseksi : Parenthood is easy, even cats can do it.

korvatulpat on keksitty kirjoitti:

Asun ulkomailla, ja olen lahinna huvittunut tasta keskustelusta. Paikallisessa kaupassa Pohjoismaiset lapset tunnistaa nimenomaan siita, etta he osaavat kayttaytya. Paikalliset lapsoset ja aikuiset syovat kaupoissa hyllyista, leikkivat viinirypaleilla ja jumittavat rullaportaissa. Ylakerran lapset huutavat kurkku suorana joka saakelin ilta ja aamu, mutta kertaakaan en ole kaynyt huutamassa takaisin. Sen verran lapsetonkin tajuaa, ettei lapsi joka huutaa siksi etta han ei saa huomiota hiljene huutamalla takaisin. Suomalaiset kurahaalarisankarit eivat minua juurikaan ole Suomenvierailullani hairinneet. Tai no, lentokoneessa teen kylla kaikkeni etten ole lasten lahella, mikali noise cancelling kuulokkeet ovat unohtuneet.

Anri kuulosti frouvalta, jolla ei ihan taida olla itsetunto kohdillaan. Ikuinen vikina arvostuksen puutteesta on typeraa. Jos et itse arvosta itseasi ja kyttaat jatkuvasti muiden reaktioita, niin kerjaat pahaa mielta. Jata ne kortit jakamatta ja hymyile takaisin. Tehoaisi ainakin minuun.

Pinnani palaa harvoin lapsiin, mutta usein aikuisiin. Eniten risoo se, miten kotiaitiysvikinaansa laulavat naiset koettavat saada arvostusta itselleen kommentoimalla uraputkeani ja koettamalla saada minut tuntemaan huonoa oloa siita etten huovuta omia huopatossujani. Kaikki eivat ihan oikeasti pida lapsista vaikka heilla omia lapsia olisikin. Ja jos kaipaa mitaleja aitiydestaan, niin Terry Pratchetin lause sopinee vastaukseksi : Parenthood is easy, even cats can do it.

Kysymys ei ollut kotiäitiydestä. Kotiäidin kommentti lasketaan vaan aina vikinäksi. En kuulu ihmisiin, jotka kerjäävät arvostusta siellä ja täällä. Enkä ole ihminen, joka kyttää koko ajan muiden reaktioita. Tämä on eka kerta kun olin haastateltavana ja kerroin vain ajatuksiani.
Itse en kuulu niihin naisiin, jotka arvostelevat uraputkea suorittavia. Jokainen valitsee elämäänsä sen tavan elää, mikä on paras itselle ja läheisille. Se miten minä elän on minun valintani ja sinun on oma valintasi. Ja molemmat on mun mielestä niitä oikeita.
Tuloksena vain minulle on julkinen haukkuminen täällä foorumissa. Mutta silti seison sanojeni takana.

Eve, ohjelmasi ovat suurenmoisia monella tavalla. Ihailen lahjakkuuttasi. Lapsihäiriöohjelmaankin olit tehnyt alkuun myös hienon, empaattisen kuvitteluleikin.
Monet ohjelmassa esitetyt näkökulmat voisi kuitenkin kääntää toisin päin - niinhän tässä elämässä on ja niinhän Anrin käyntikortissakin englanniksi todettiin.
Minun "käyntikortti-infossani" voisi olla jotain ääniyliherkistä (tämä on siis oikea ominaisuus - tai poikkeama tai vamma jos halutaan normittaa lääketieteellisesti) lapsista (esim. koko pienen elämänsä ajan paljon väärinymmärrystä ja tuskaa kärsinyt juuri koulunsa aloittanut kummipoikani) ja aikuisista (esim. nuori miesserkkuni joka on mm. myös äärimmäisen musikaalinen mutta joutunut ääniyliherkkyytensä takia hylkäämään monia musiikin alan ammatteja).
Ääniyliherkät voivat rakastaa lapsia ja ylipäätään äänekkäitä kanssaihmisiä vaikka kuinka paljon, mutta melu on heille hirvittävän tuskallista ja tuntuu kipuna koko kropassa. Eikö heille voisi olla olemassa edes muutama kohtalaisen hiljainen paikka maailmassa: kirjasto, juna, bussi, sairaalan odotustila...jossa niin lapset ja aikuisetkin lähtökohtaisesti yrittäisivät olla hiljaa ja itkisivät ja huutaisivat tai kailottaisivat kännykkään vain silloin kun muuta ei voi??? Ei siinä mitenkään voi olla kysymys lapsivihamielisyydestä! Minusta tuon käsitteen alle yritetään nyt ujuttaa liikaa asioita.
Itse juttelen muksuille, jos vain jaksan ja arvioin tilanteen sellaiseksi, ettei se häiritse lasta tai hänen seurassaan olevaa aikuista (ei aina äiti! eikä edes biol. sukua). Monesti en jaksa, sillä kärsin kroonisesta unettomuudesta, jonka suhteen kyllä on diagnoosi ja lääkitys kohdallaan, mutta joka vain ei nykykonstein ole autettavissa.
Jo kauan on puhuttu melusaasteesta, joka uhkaa elimistöämme siinä missä ilmansaasteet tai ympäristömyrkyt yms. On myös tutkittu miten esim. puheäänen volyymi on koko ajan noussut esim. päiväkotien historian aikana. Karjaa, jossa haastateltava Anri asuu, täyttyy vuoden ympäri pitkälle yöhön mm. autoilla, mönkijöillä, moottoripyörillä ja mopoilla kumia polttavista ja ulvontatehoja irti ottavista ajelijoista. On selvä, että yhteiseksi vähimmäissuojaksemme määrätyt äänenvaimentimet viritetään pois häiritsenästä menopelin käyttöä.
Summa summarum: elä ja anna toistenkin elää. Hiljainen ei ota äänellään valtaa lähimmäistensä ja muun luomakunnan yli. Melun aiheuttaja useimmiten näin tekee. Itkevä, huutava, mölähtelevä pieni lapsi tai sairas tai poikkeava ihminen (esim. ystäväni vammainen veli) ei käytä valtaa, koska hän ei voi valita. Jossain vaiheessa lapsuutta ja nuoruutta ihmisen on yleensä mahdollista valita huomioiko hän äänenkäytössään ja äänekkäitä laitteita käyttäessään toiset ihmiset (ja eläimet) vai ei.

Minä varmaankin tuijotan lastani niin haltioituneena ja höpötän hänelle niin kovaan ääneen, että on moiset PaSit jääneet huomaamatta ja ilkeät kommentit kuulematta! Toisaalta asummekin mukavassa kaupungissa. Ennen lastani en olisi osannut kuvitellakaan, miten mukavia ja auttavaisia ihmiset ovat (olisivatpa yhtä mukavia myös lapsettomia kohtaan). En kuitenkaan yhtään vähättele Anrin kokemuksia, Helsingissä näitä "tärkeitä ja kiireisiä" varmasti riittää. PaSit ovat jääneet itse vaille rakkautta...

Kiitos erittäin hyvästä ohjelmasta.

Eve_Mantu kirjoitti:

Mä voin lohduttaa sua sillä, että ohjelma on yksi pieni pipana Ylen kattavassa tarjonnassa. Yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä käsitellään uutisten, ajankohtaisohjelmien, "alivaltiosihteerien" ja myös tällaisten evemantujen keinoin. Kokonaisuus ratkaisee.

Ja sinä et tästä ohjelmasta montaa senttiä maksa.

Onneksi en maksa, mutta aika ylimielinen suhtautuminen julkisen palvelun parissa toimivalta, Ehkä YLE on niitä viimeisiä linnakkeita, jossa saa puhastella julkislla varoilla mitä lystää. Jotain tasoa ja kriittisyyttä voisi ohjelmassa pitää yllä: miksi tätä koko "PaSi -ilmiötä" ei kyseenlaistettu mitenkään?Tämä oli täysin yksipuolista "empatisoi sä mua, niin mä kehun sua" -tyyppistä länkytystä. Se, että hakee haastateltavan, joka tukee omia näkymyksiä ei osoita kovin suurta journalistista panosta, vaan lähinnä kuvastaa halua mennä riman yli, tai ali, niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Seuraavassa ohjelmassasi voitkin siten keskittyä tähän palautteeseen ja löytää täältä blogistasi jonkun fanisi peesaamaan mielipiteitäsi.

Täytyypä alkaa minunkin kirjoitella kortteja valmiiksi. Niitä sitten sujautan pahalla silmällä katsoen kiljuvien lasten vanhempien taskuihin. Hohhoijaa.
Jos joku järkyttyy ylläolevasta mainoskuvasta, merkinnee se sitä, että tällä ihmisellä ei oikein muuta elämässään ole kuin lapset - tai oikeastaan omat lapsensa. Lapsilla pädetään ja sitten tulee kovin kovin paha mieli, kun kaikki eivät jälkeläisistänsä innostu. Ja kamalaa: maailmassa on paikkoja, joihin lapsia ei haluta. Kamalampaa: maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaansa ilman lapsia.
En ole lapsivihamielinen, mutta suhtaudun vihamielisesti itsekkäisiin lapsiperheisiin.

Miten olisi HySi, vastapainoksi? Eivät kaikki kiusaa toisiaan. Suomalaiset ovat keskimäärin aika avuliaita ja ystävällisiä, eivät töni eivätkä tunkeile. Lastenvaunut autetaan bussista, lapset päästetään usein edelle kassajonossa, lapsille ja jopa vanhemmille hymyillään ja jutellaan.

Yrmyn näköinen, kenties ujo ihminen saattaa osoittautua varsin mukavaksi, jos vaivautuu tekemään aloitteen.
Jos lähtökohta on se, että nuo ovat kuitenkin minua vastaan ja inhoavat lapsiani, PaSia näkee sielläkin, missä sitä ei ole.

Anonyymi][quote=Anonyymi kirjoitti:

Minä olin aina ennen yrittänyt omasta mielestäni kivaa, edes hymyä, jaella kaupassa kiukkuileville lapsille, kunnes eräästä blogista luin nuoren äidin tulenpalavan kiukkuisen kirjoituksen. Hänen lapsensa oli huutanut kaupassa ja joku mummo oli tullut sanomaan, että ymmärtää äitiä, koska hänellä itsellään on ollut seitsemän lasta. Ja äiti oli aivan tuohtunut näin suuresta epäkohteliaasta asiaan puuttumisesta.

Tämän luettuani olen nykyisin kulkenut kivettynyt ilme kasvoillani kaikkien äitien ja pienten lasten ohi.

Miksi tuomitset yhden mielipiteen perusteella kaikki pienten lasten äidit? Ei kai yhdestä eikä kahdestakaan tylytyksestä rikki mene - voi jäädä kymmenen oikeasti tarvittua lohtusanaa sanomatta:/

Jossain vaiheessa yleisönosastossa valitettiin soittajista, jotka eivät ota huomioon toisen kiireitä - että pitää vaikka valehdella, että perunat kiehuu yli. Siitä keskusteltiin ja kuinka ollakaan, minulla oikeasti perunat kiehui yli ja toinen heti ymmärsi yskän ja lopetti puhelun nopeasti, anteeksi pyydellen, kun pyysin vain odottamaan hetken. Assia selvitettiin, mutta ei yksi mielipide edusta kaikkia ja keskusteltaessa kaveripiirissä kukaan ei ymmärtänyt valehtelua, jokainen sanoi sanovansa kyllä suoraan, jos on niin kiire, ettei ennätä keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Kun esikoiseni oli n. 4v hän oli kova juttelemaan. Kerran bussissa hän papatti juttujaan koko matkan, niitä näitä ei siis kiukuttelua tms. Jossain vaiheessa matkaa huomasin, että edessä istuva nainen vilkuili ärtyneenä ja jäädessään pois tiuskaisi, että ole sinäkin hetki siinä hiljaa.... rakastettavaa matkailua Tampereella

Niinpä, (perus) suomalainen jörrikkä / rouvikka haluaa olla yksin hiljaa ja vältellä sosiaalista kontaktia kaikin keinoin.Tästähän on hyvä esimerkki meidän kesä, kaikki pakenee mökilleen keskelle korpea halkoja hakkaamaan. Saisivat jäädäkin sinne, ei tulisi paniikkihäiriöitä muiden ihmisten kohtaamisesta.

Paljon matkustelevana ja maailmalla vuosia kolmen lapsen kanssa asuneenakin olen huomannut, että Italiassa esimerkiksi lapset ovat aina mukana kirkoissa, teattereissa ja ravintoloissa ja kyllä he puhuvat, mutta eivät terrorisoi ympäristöään, keskeytä vanhepien puhetta tai muutenkaan käyttäydy rajattomasti. Heille on opetettu, että tietyissä tilanteissa käyttäydytään tietyllä tavalla. Ihan pieniä, kitarisat näkyvillä nälkäänsä, märkää vaippaansa tai väsymystään itkeviä vauvoja ei edes oteta mukaan tilaisuuksiin, se on muiden osanottajien kunnioittamista. Tätä kaipasin Suomeen takaisin muuttaessamme. Esikoisenikin ihmetteli koulun joulujuhlassa, että miksi osa lapsista (kouluikäisistä) huutaa kun muut esittävät kuukausia harjoittelemiaan ohjelmia "sehän on todella epäkohteliasta!" Niin, täällä sitä perustellaan AHHD.lla tai muilla käytöshäiriöillä, euroopassa huonolla käytöksellä.

Julkisissa kulkuvälineissä taas pienten vauvojenkin on kuljettava ja joskus yksinkertaisesti pääsee itku ja se on vain äidin ja kanssamatkustajien kestettävä. Todellinen hätä on ihan eri asia kuin huonosta käytöksestä johtuva huutaminen.

Se, jos joku taas ärsyyntyy lapseen, joka käyttäytyy hyvin, mutta puhuu tai kyselee paljon esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, on jo ärsyyntyjän oma ongelma.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon matkustelevana ja maailmalla vuosia kolmen lapsen kanssa asuneenakin olen huomannut, että Italiassa esimerkiksi lapset ovat aina mukana kirkoissa, teattereissa ja ravintoloissa ja kyllä he puhuvat, mutta eivät terrorisoi ympäristöään, keskeytä vanhepien puhetta tai muutenkaan käyttäydy rajattomasti. Heille on opetettu, että tietyissä tilanteissa käyttäydytään tietyllä tavalla. Ihan pieniä, kitarisat näkyvillä nälkäänsä, märkää vaippaansa tai väsymystään itkeviä vauvoja ei edes oteta mukaan tilaisuuksiin, se on muiden osanottajien kunnioittamista. Tätä kaipasin Suomeen takaisin muuttaessamme. Esikoisenikin ihmetteli koulun joulujuhlassa, että miksi osa lapsista (kouluikäisistä) huutaa kun muut esittävät kuukausia harjoittelemiaan ohjelmia "sehän on todella epäkohteliasta!" Niin, täällä sitä perustellaan AHHD.lla tai muilla käytöshäiriöillä, euroopassa huonolla käytöksellä.

Julkisissa kulkuvälineissä taas pienten vauvojenkin on kuljettava ja joskus yksinkertaisesti pääsee itku ja se on vain äidin ja kanssamatkustajien kestettävä. Todellinen hätä on ihan eri asia kuin huonosta käytöksestä johtuva huutaminen.

Se, jos joku taas ärsyyntyy lapseen, joka käyttäytyy hyvin, mutta puhuu tai kyselee paljon esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, on jo ärsyyntyjän oma ongelma.

Kommenttisi osui suoraan ytimeen: PaSi -vinkujat voivat todellakin katsoa peiliin ja reflektoida omaa käytöstään ja mielellään tehdä sen häiritsemättä meitä muita esim. radioaalloilla.

Anonyymi kirjoitti:

(...)Esikoisenikin ihmetteli koulun joulujuhlassa, että miksi osa lapsista (kouluikäisistä) huutaa kun muut esittävät kuukausia harjoittelemiaan ohjelmia "sehän on todella epäkohteliasta!" (...)

Sma havainto. Tosin pahimpia juhlahäiriköitä ovat toiset vanhemmat, jotka hölisevät estoitta, kun juuri heidän kullunmurunsa ei ole esiintymisvuorossa.
Harrastusoppilaitoksen juhlissa yleisö, myös pienet lapset, osaa käyttäytyä. Esitysten aikana ei hälistä, kaikille aplodeerataan -- pienimmille innokkaimmin. Jos vauva parahtaa itkuun tai uhmaikäinen alkaa känkätä äänekkäästi kesken kaiken, vanhempi lähtee hänen kanssaan välittömästi pois salista. Ei tulisi mieleenkään, että joku erityisvanhempi terrorisoisi pitkään harjoiteltuja ohjelmia.

Haluan kolmen eri kommentoijan kautta nostaa esille muutaman seikan. Ensimmäinen seikka: komppaan täysillä "Johannaa", joka kirjoittaa "Ehkä liittyy myös egoismiin - kaikki toiminta peilataan aina sen oman itsensä kautta. (...) Loppupeleissä, ulkopuoliset toimii aina väärin. Aina on valitettavaa, murehdittavaa ja pureskeltavaa - aina pahoitetaan se oma mieli." Juuri tästähän on kysymys: ei viitsitä, ymmärretä tai haluta ottaa huomioon, että lähimmäisen käytökseen voi olla hyvinkin pätevä syy, joka ei välttämättä mitenkään liity juuri sinuun. Elämä sujuisi huomattavasti kitkattomammin, jos meillä olisi enemmän malttia ja ymmärrystä toisia kohtaan. Ei kaikkea pidä ottaa henkilökohtaisesti!

Toinen seikka: On hyvin tyypillistä, että toisten mielipiteet mitätöidään tyyliin: "Jos joku järkyttyy ylläolevasta mainoskuvasta, merkinnee se sitä, että tällä ihmisellä ei oikein muuta elämässään ole kuin lapset - tai oikeastaan omat lapsensa." (Suora lainaus erään kirjoittajan tekstistä). Juuri tällainen tyhjästä temmattujen oletusten tekeminen toisista ihmisistä vie keskustelun tappelun puolelle, jossa asioiden sijaan käydään kiinni henkilöön ja ruvetaan hutkimaan toisten todellisia tai varsinkin kuviteltuja ominaisuuksia. Joten, yritetäänkö pysyä asiassa?

Kolmas seikka: Olen useilla foorumeilla törmännyt vastenmieliseen ilmiöön, josta myös Peter Csonka kirjoitti: "...aikuiset vahvistavat toisissaan lapsista vieraantumista näkyvillä foorumeilla." Näillä foorumeilla luodaan omituisia ja halventavia stereotypioita lapsista, ikään kuin he eivät olisi edes ihmisiä, vaan jotain villipetoja, joita ei edes pitäisi päästää ihmisten ilmoille. Silläkin uhalla, että nyt syyllistyn itsekin aiemmin kritisoimaani olettamiseen, minulle on tullut tällaisista aikuisista jotenkin keskenkasvuinen mielikuva. Ehkä he eivät itse saaneet lapsina arvostavaa kohtelua? Vai olisiko pohjimmiltaan kysymys kuolemanpelosta? Ei hyväksytä ajatusta, että elämään kuuluu eri vaiheita, eikä kukaan ole ikuisesti parhaassa iässä, vaan nuo kammoksutut parkujat tulevat aikanaan vaihtamaan vaippoja näiltä nyt niin meneviltä ja tyylikkäiltä aikuisilta. Uusi sukupolvi astuu areenalle, ja entisen on väistyttävä. Kukaan ei synny tyhjästä eikä kukaan pärjää elämänsä alusta loppuun ilman toisia, vaikka voimainsa tunnossa niin luuleekin.

Lopuksi: itselläni on lapsi, joka ei ole koskaan järjestänyt kohtausta julkisella paikalla. Viisivuotiaana otimme hänet konserttiin, johon meidät kaikki oli kutsuttu, ja hän istui hiirenhiljaa paikallaan koko tunnin. Ehkä hän on vain luonnostaan helppo lapsi, tai sitten kasvatusmetodimme toimii. On vain muutama pääsääntö: 1. rakasta lastasi ja ole kiinnostunut hänen asioistaan. 2. aseta selkeät rajat ja pidä niistä tiukasti ja johdonmukaisesti kiinni. 3. tee lapselle selväksi, että olet aina hänen puolellaan, ja jos kiellät häneltä jotain, se on hänen parhaakseen. Näillä eväillä lapsestamme on kasvanut jo viisitoistavuotias, tasapainoinen poika, joka luottaa meihin ja johon me voimme luottaa. Minulla on alusta lähtien ollut hänen kanssaan hyvin hauska ja antoisa matka, jonka aikana olen itse kasvanut henkisesti vähintään yhtä paljon kuin hän. Haluan mainostaa omaa tarinaani vain siksi, että mahdolliset stereotypioiden sokaisemat lukijat ymmärtäisivät, että vanhemmuus voi olla muutakin kuin kaurapuuroa ja kakkavaippoja. Parhaimmillaan se on jännittävä seikkailu. Oma asenne ratkaisee paljon.

Tämän ohjelman kuultuani ja tuota kortteja jakavaa rouvaa kuunneltuani tulin astetta enemmän pahasilmäisemmäksi. Ei tällainen asenne ja toiminta tee ihmisiä myönteisemmäksi lasten kanssa kulkijoihin. Haluaisin myös tietää, jos saan tällaisen kortin, mihin voin kertoa vastaukset. Onko kortissa yhteystiedot, johon voin ilmoittaa, että esimerkiksi lääkitykseni on kunnossa ja kertoa oman mielipiteeni ja näkemykseni siitä tilanteesta, jossa joku katsoi oikeudekseen ojentaa minua paperilapullaan?

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ohjelman kuultuani ja tuota kortteja jakavaa rouvaa kuunneltuani tulin astetta enemmän pahasilmäisemmäksi. Ei tällainen asenne ja toiminta tee ihmisiä myönteisemmäksi lasten kanssa kulkijoihin. Haluaisin myös tietää, jos saan tällaisen kortin, mihin voin kertoa vastaukset.

Lappusten ja korttien jakaminen ei ole laitonta, mutta niitä ei onneksi ole pakko ottaa vastaan.
Onhan noita kaikenlaisia lippulaputtajia. "Ei kiitos tällä kertaa" on ihan hyvä ja kohtelias vastaus. Jos se ei mene perille, lapun osoite on lähin roskis.
Myönteisyyttä kannattaa hakea toisin keinoin kuin kortteja tuputtamalla. Oma positiivinen asenne auttaa, samoin huumorin- ja etenkin suhteellisuudentaju.

Anonyymi kirjoitti:

... Ja kamalaa: maailmassa on paikkoja, joihin lapsia ei haluta. Kamalampaa: maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaansa ilman lapsia. ....

Mitä ryhmää ehdotat seuraavaksi poisleikattavaksi läheisyydestäsi? Vammaisia? Vanhuksia? Tummatukkaisia? Ruotsinkielisä? Maahanmuutajia? Millaista keskustelua sellainen kuva herättäisi, josta vaikka keski-ikäiset lihavat naiset tai tummaihoiset ovat vedetty yli? Riittäisikö ymmärrystä tai huumoria siihen? Miksi lapset ovat eri asemassa, kuin muu väestö? Etkö ymmärrä, että kyse on suvaitsevaisuuden perusperiaatteesta! Ketään EI SAA syrjiä!

Anonyymi kirjoitti:

Ketään EI SAA syrjiä!

KETÄÄN ei SAA syrjiä, puolin tai toisin. Aistiyliherkät kärsivät metelistä. Siksi jotkin harvat paikat, esimerkiksi kirjastot, ovat toivottavasti hiljaisia. Vilkkaille lapsille on mm. leikkipuistoja, joissa on tilaa temmeltää - eikä kukaan tule jupisemaan metelistä.

Aikuinen mies kirjoitti:

Ihan näin lapsettoman huomiona voin sanoa, että lapsiperheet tulevat yleensä sillä meiningillä, että koko tila otetaan haltuun, riippumatta muista ihmisistä.Siitä sitä "pasia" tulee. jos nauttii ruuhkasta, niin siitä vaan lastenvaunuilla ruuhkaan.

Juuri näin.

En minä kenellekään alkaisi huomauttamaan vähällä kummalla, vaikka ipanat olisivat ärsyttävästi äänessä tavalla tai toisella koko ajan esim. bussissa. Mutta siirryn tottavie kauemmas jos haluan ja on mahdollista, jos matka on pitkä. Ja jos sitä pasia tulee jatkuvasti joka paikassa niin ehkäpä onkin syytä katsoa peiliin. Suomalaisvanhemmat ovat usein aika sokeita/kuuroja omien lapsiensa äänentason suhteen. Lasta voi opastaa pitämään äänentasonsa normaalina jutteluäänenä sen sijaan, että kailotus/lallatus/tai jos ei muuta niin jokin mökellys pitää irrota koko ajan niin, että ääni kuuluu kaiken muun yli. Monilta muiden maiden vanhemmilta tämä opastus näkyy onnistuneen mutta suomalaisvanhemmilta usein ei. Ärsyynnyn myös aikuisten liian äänekkäästä kailotuksesta yhtä lailla. Ehkä he ovatkin niitä entisiä lapsia, joita ei ole koskaan opastettu äänensä säätelyyn.

Jos pikkulapsi tuodaan esim. konserttiin (vaikka se olisi kirkossa), luennolle tms. tilaisuuteen, missä ihmiset haluavat keskittyä esitykseen, ei todellakaan tarvitse ihmetellä jos tulee pasia. Näissä tapauksissa se itsekkyys kyllä löytyy sieltä lasten vanhemmista eikä heistä, jotka ärsyyntyvät lasten läsnäolosta. Sanomattakin on selvää, että pikkulapset eivät pysty olemaan hiljaa riittävän pitkään em. tilanteissa, joten on törkeää tuoda heitä sinne häiritsemään esitystä ja yleisöä. Varmasti tulee pasia ja aiheesta.
Entä sitten ne häät? Eiköhän ole kohtuullista, että hääpari itse päättää, mitä he haluavat hääkirkossa päällimmäisenä kuuluvan.

Miksi esim. Tjäreborgin tarjoamat lapsettomat hotellit tai lapsivapaat lennot häiritsevät joitakin vanhempia? Onko heidän mielestään sietämätön ajatus, että ne, jotka haluavat lomailla ilman lapsia ympärillään, saavat tehdä niin? Onko niin, että kun en itse saa lomailla rennosti ja rauhassa, niin eivät sitä saisi tehdä muutkaan. Lapsiperheille jää taatusti riittävästi tarjontaa lapsivapaista hotelleista ja lennoista huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Aikuinen mies kirjoitti:

Ihan näin lapsettoman huomiona voin sanoa, että lapsiperheet tulevat yleensä sillä meiningillä, että koko tila otetaan haltuun, riippumatta muista ihmisistä.Siitä sitä "pasia" tulee. jos nauttii ruuhkasta, niin siitä vaan lastenvaunuilla ruuhkaan.

Juuri näin.

En minä kenellekään alkaisi huomauttamaan vähällä kummalla, vaikka ipanat olisivat ärsyttävästi äänessä tavalla tai toisella koko ajan esim. bussissa. Mutta siirryn tottavie kauemmas jos haluan ja on mahdollista, jos matka on pitkä. Ja jos sitä pasia tulee jatkuvasti joka paikassa niin ehkäpä onkin syytä katsoa peiliin. Suomalaisvanhemmat ovat usein aika sokeita/kuuroja omien lapsiensa äänentason suhteen. Lasta voi opastaa pitämään äänentasonsa normaalina jutteluäänenä sen sijaan, että kailotus/lallatus/tai jos ei muuta niin jokin mökellys pitää irrota koko ajan niin, että ääni kuuluu kaiken muun yli. Monilta muiden maiden vanhemmilta tämä opastus näkyy onnistuneen mutta suomalaisvanhemmilta usein ei. Ärsyynnyn myös aikuisten liian äänekkäästä kailotuksesta yhtä lailla. Ehkä he ovatkin niitä entisiä lapsia, joita ei ole koskaan opastettu äänensä säätelyyn.

Jos pikkulapsi tuodaan esim. konserttiin (vaikka se olisi kirkossa), luennolle tms. tilaisuuteen, missä ihmiset haluavat keskittyä esitykseen, ei todellakaan tarvitse ihmetellä jos tulee pasia. Näissä tapauksissa se itsekkyys kyllä löytyy sieltä lasten vanhemmista eikä heistä, jotka ärsyyntyvät lasten läsnäolosta. Sanomattakin on selvää, että pikkulapset eivät pysty olemaan hiljaa riittävän pitkään em. tilanteissa, joten on törkeää tuoda heitä sinne häiritsemään esitystä ja yleisöä. Varmasti tulee pasia ja aiheesta.
Entä sitten ne häät? Eiköhän ole kohtuullista, että hääpari itse päättää, mitä he haluavat hääkirkossa päällimmäisenä kuuluvan.

Miksi esim. Tjäreborgin tarjoamat lapsettomat hotellit tai lapsivapaat lennot häiritsevät joitakin vanhempia? Onko heidän mielestään sietämätön ajatus, että ne, jotka haluavat lomailla ilman lapsia ympärillään, saavat tehdä niin? Onko niin, että kun en itse saa lomailla rennosti ja rauhassa, niin eivät sitä saisi tehdä muutkaan. Lapsiperheille jää taatusti riittävästi tarjontaa lapsivapaista hotelleista ja lennoista huolimatta.

Eli siis, jos jotakin häiritsevät esim. juutalaiset tai tummaihoiset tai vammaiset jne, niin se olisi edellä olevien kommentien logiikan perusteella OK mainostaa juutalasivapaita, vain valkoisille, vain terveille tarkoitettuja hotelleja, kirjastoja, busseja tai muita tiloja? Mitä vikaa siinä olisi, jos kerran noi häiritsee? Miksi en voisi haluta viettää lomaani ilman noita ja noita ryhmiä? KÄSITTÄMÄTÖNTÄ että edelleen samaa vatvotaan. Asian ydin siis ei mene kaaliin! Syrjintä on väärin, vaikka itse oletkin sitä mieltä että se on OK! Ei selittely auta!

toleranssia kirjoitti:

Eli siis, jos jotakin häiritsevät esim. juutalaiset tai tummaihoiset tai vammaiset jne, niin se olisi edellä olevien kommentien logiikan perusteella OK mainostaa juutalasivapaita, vain valkoisille, vain terveille tarkoitettuja hotelleja, kirjastoja, busseja tai muita tiloja? Mitä vikaa siinä olisi, jos kerran noi häiritsee? Miksi en voisi haluta viettää lomaani ilman noita ja noita ryhmiä? KÄSITTÄMÄTÖNTÄ että edelleen samaa vatvotaan. Asian ydin siis ei mene kaaliin! Syrjintä on väärin, vaikka itse oletkin sitä mieltä että se on OK! Ei selittely auta!

Juutalaiset, tummaihoiset tai vammaiset eivät lähtökohtaisesti mölyä. Jotkut vammaiset, esimerkiksi huonokuuloiset, saattavat tehdä niin, mutta yleensä ihmiset ymmärtävät sen, kun asian selittää (minä esim. selittelen usein huonokuuloisen vanhukseni toilailuja ja koetan virittää kuulolaitetta.)

Jos kyse on bisneksestä, on ok mainostaa rajatulle kohderyhmälle (vaikkapa bi-pareille tai lapsikammoisille) tarkoitettuja matkakohteita. Tai jos jokin haluaa vain tummia homopareja, sekin on ihan ok. Pääasia että ehdot ovat selvillä.

Julkisiin, verorahoilla kustannettuihin tiloihin pitää päästää kaikki, mutta sääntöjä täytyy noudattaa. Se ei ole syrintää. Kirjastossa ei kiljuta, koska suurin osa kirjaston köyttäjistä ei halua siellä kiljuttavan.

Minulle riittää, että minulle on erityinen paikka, jossa huonokäytöksiset lapset on leikattu pois läheisyydestäni. Vammaiset, vanhukset, juutalaiset, savolaiset, uusimaalaiset, blondit sun muut ok. Mikä Sinua ärsyttää siinä, että on maksullinen paikka, jolla on kohderyhmä - ja se kohderyhmä ei ole lapsiperheet? Mitä syrjintää siinä on? Sinä et viihtyisi siellä, minä ja moni muu viihdymme siellä. Tuskin sieltä poiskäännytetään, jos haluat mennä kokeilemaan ja osoittamaan mieltäsi suvaitsevaisuuden puolesta. Kyseisissä ravintoloissa ja matkakohteissa ei vain ole vaipanvaihtohuoneita, pottia, lastenannoksia, eikä lasten kirkunaa ymmärtäviä asiakkaita. Eikä niitä saa siellä pyytämälläkään.

Huh huh kirjoitti:

Kun lähistöllä on parkuva vauva tai uhmaikäinen riiviö, sitä aina miettii, miksi on luvallista viedä lapsia kauppoihin ja julkisiin kulkuneuvoihin, mutta esimerkiksi koulutettuja koiria ei.

Samaa tulee mietittyä myös silloin, kun lähistöllä on joku vaniljalta lemuava kikatteleva pissis tai nuuska huulessa löntystelevä lökäpöksy.

Minä en vihaa lapsia enkä teinejä. Inhoan kaikkia jotka inhottavat.

Koulutetutkin koirat saattavat puraista yllättävässä stressitilanteessa.Allergian takia esim.junissa on omat eläinvaunut.Lapsi oppii käyttäytymään ainoastaan sillä,että häntä opetetaan asianomaisissa tilanteissa kaikkina ikä-ja herkkyyskausina.Asioiden hoito ja paikasta toiseen liikkuminen lasten kanssa on normaalia jokapäiväistä elämää,johon täytyy oppia ja sopeutua-ihan kaikkien yhteiskunnan ikäryhmien.Eristyksessä ei voi elää.Olethan itsekin ollut lapsi joskus? Miten vanhempasi silloin kasvattivat sinua?

Nyt se viimein sanottiin ääneen

Olipa hyvä, että Eve Mantu avasi suunsa ja kertoi, että nämä lasten tuomiset hienoon ravintoaan, häihin, teatteriin yms paikkoihin ei todellakaan ole siis vahinko tai pakko (lapsenvahti ei tullutkaan yms) vaan nämä äidit siis ovat niin itsekkäitä, että katsovat voivansa häiritä muita ihmisiä riipivällä kakaroiden huudoilla.
Busseissa yms paikoissahan se nyt on ymmärrettävää, koska jokaisen meistä on liikuttava ja elettävä normaalia elämää lapsista huolimatta. Mutta en voinut edes kuvitella, että nämä äidit ovat todellakin niin itsekeskeisiä, että eivät ajattele toisia sekuntiakaan.
Eli kuvitellaan tilanne: Tyttöystäväni on lähdössä työkomennukselle pariksi vuodeksi ulkomaille. Minä en siitä ole niin innostunut, koska haluaisin mennä hänen kanssaan naimisiin ja hankkia niitä rääkyviä kakaroita. Joten varaan illallisen hienosta ravintolasta ja suunnittelen miten kosin hieman ennen jälkiruokaa. Koska jos saan myöntävän vastauksen jätän oman urani Suomessa ja matkustan mukaan. MUTTA MUTTA en sittenkään voi tehdä niin, koska tyttöystäväni kyllästyy jo suunnilleen puolessä välissä alle metrin päässä huutavaan metrin mittaiseen hermoterroristiin.
AJATELKAA miten uskomattoman itsekästä on viedä huutava lapsi paikkaan, jossa KAIKKI muut hakevat rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta sielunhoitoa, potkua suhteeseen, sitä pientä hetkeä ILMAN lasten itkusta yms yms...

SInä joka ajattelet, että voit viedä huutavan lapsesi hienoon ravintolaan kysy itseltäsi: Kuinka monta parisuhdetta olenkaan mahtanut pilata. Kuinka monta eroa olen aiheuttanut, kun piltin huuto on pilannut sovintoillallisen. Kuinka monen hermo on mennyt lopullisesti parisuhteeseen, kun sen viimeisenkin rauhallisen hetken mitä pari saa olla ilman lapsiaan tulee pilaamaan joku itsekäs äiti. Sillä huutava lapsi on AINA vanhempien vika. (tässä vinkki teille itsekkäille: esim mäkkärissä "missä ranskiskone huutaa kilpaa kassalla olevien teinityöntekijöiden kanssa" on mahtava paikka harjoitella sitä OIKEASSA maailmassa elämistä eli esim hiljaa syömistä) Monen PaSI johtuu siis siitä, että on vaikeaa katsoa vierestä, kun lapsi vaan huutaa ja protestoi eikä vanhempi useankaan minuutin jälkeen vieläkään ole osoittanut olevansa johtaja ja aktoriteetti, jota oikeasti elämässä pitää totella.

Puhutaan kuitenkin mys tuon itsekkyyden lisäksi muista vinoumista jotka ovat syntyneet siitä, kun tämä Eve Mantu:n MINÄ MINÄ MINÄ ikäpolvi saa omia lapsiaan. Eli itse kuulun osaltani tähän ryhmään, koska olen syntynyt vuonna -81. Muistan kuitenkin hyvin vielä niitä kauppareissuja 80-luvin alusta, kun en saanut jotain lelua, mitä halusin. Oi kuinka huusiin, hypin ja protestoin. Ja tulos oli joka kerralla sama. Korvasta kiinni ja turvaistuomeen odottamaan, kun "muut jotka osaavat käyttäytyä kaupassa" jatkavat ostoksiaan. Oho parin kerran jälkeen ei enää tehnyt mieli huutaa ja itkeä, kun kerran siitä seurasi SANKTIOITA.

Ilmeisesti tässä jutusse ei puhuta ns sylivauva ikäisistä, koska kukaanhan ei voi tämän ikäisen huutamista kontrolloida, joten se ei ole ns. kenenkään vika. Mutta jos 5v lapsi ei pysty olemaan esim kirkossa paikallaan, niin huh huh... Haastatteluun oli Eve löytänyt jonkun naisen kenen lapsilla on jotain ongelmia tuon hermosto puolen kanssa. Ok inhottava tilanne. Mutta kun niillä yli 90% muilla lapsilla ei ole tätä ongelmaa. Eli jos näiden vanhemmat osaisivat kasvattaa lapsensa, niin kaikki ymmärtäisivät heti, että häirikkölapsella on oikeasti jotain muita ongelmia, kun vaan HUONOT VANHEMMAT. Ongelman ydin on se, että TE TÄMÄNHETKEN 5-18v lasten äidit/isät ette oikeasti pidä kuria lapselle. Jos uhmaiässä ei tajua sitä mitä tapahtuu, kun rikkoo sääntöjä, niin sitä ei ehkä opi koskaan. Kuitenkaan en ole kuullut KOSKAAN että sanoisitte sille ihanan söpölle pikku piltille, että nyt ISTU ALAS JA KESKYTY YHTEEN ASIAAN.

Ei kai tarvitse todellakaan olla mikään raketti-insinööri (tai psykologikaan) jotta tajuaa yhteyden. ADHD:n lisääntymiseen ja siihen että lapsia ei enää velvoiteta keskittymään yhteen asiaan - siis olemaan hiljaa esim kirkossa. Itse olin 4 kun olin hautajaisissa ekan kerran. Sitä harjoiteltiin parina päivänä aikaisemmin ja kellotettiin pystynkö seisomaan (ortodoksi) paikallani sen 45min. Minulle siis annettiin tavoite: Pääsen mukaan osaksi aikuisten elämää, mikäli suoritat tämän. Mutta jos se epäonnistuu, niin sitten taas seuraava vuosi menee, niin että Isi ja Äiti menee kahdestaan ja minä jään kotiin, koska en vielä osaa käyttäytyä, niin ku elämässä kuuluu.
Tämä keskittymiskyvyn puutteenhan voimme suoraan nähdä nykyisestä nuorisosta. Hommaa voidaan kuinka paljon vaan laittaa viihdeteollisuuden yms ulkoisten juttujen piikkiin, mutta loppujen lopuksi se johtuu vain siitä, että tuo minun ikäisten isien ja äitien yleisimmin meille suuntaama lause NYT LOPETA SE SÄHLÄÄMINEN JA KESKITY YHTEEN ASIAAN KERRALLA on hävinnyt äitien/isien puheista täysin.
Korostan vielä, että tämä ilmiö ei ole vaan vähän lisääntynyt vaan RÄJÄHTÄNY KÄSIIN. Omassa kotikaupungissa oli kolmella ala-asteella minun käydessä koulua yksi kouluavustaja liikuntarajoitteisella tytöllä. Nyt heitä oli viimeksi kysyessä 38 joista edelleen se yksi liikuntarajoitteisuuden takia. Kaikki loput sen takia, että vaahtosammuttimet eivät pysty pysymään paikallaan sitä 45 min.

Otetaan Even lanseeraama abc kohdat käyttöön. Mikä sinusta on vanhempien tärkein tavoite lasten kasvatuksessa.

a. Tarjota lapselle kivoja elämyksiä
b. Antaa lapselle mahdollisuus toteuttaaa kaikki se mitä mieleen tulee
c. Kasvattaa lapsi pärjäämään mahdollisimman hyvin tämän päivän yhteiskunnassa

Minä valitsen kohdan c. koska musta on kivaa että lapsi pärjää hyvin eikä esim ole niin suurta todennäköisyytta linnaan joutumisesta yms. Omatkin vanhempani valitsivat tämän linjan ja kasvatus perustui siis lähes täysin siihen, että ensin osoitin olevani luottamuksen arvoinen ja sitten sain luottamusta. Jos kämmensin esim huutamalla tilaisuudessa, jossa ei saa huutaa, niin seuraavalla kerralla minä en päässyt mukaan kun veljeni ja vanhempani lähtivät.

Ja kun tässä vauhtiin päästiin, niin voisin kysyä kaikilta teiltä vanhemmilta, mikä ihmeen fanaattinen tarve teillä on kasvattaa lapset uskomaan vaaleanpunaiseen pumpulimaailmaan? Tiedän, että on vaikeaa kertoa juuri koulunsa aloittavalle pikkunaperolle, että tämä maailma on aika lailla kova paikka, jossa suurin asa ihmisistä yrittää vaan hyötyä toisista ja jos oikein huonosti hoitaa asiansa voi ainoana vaihtoehtona olla per**en myyminen steissillä. Tähän kuitenkin on keksitty jo ratkaisu ja sen nimi on kirjallisuusklassikot. Eli kirjat jotka kertovat oikeasta elämästä. Mietin miten helppoa minulla oli, kun mummini oli lukenut minulle monia ulkomaisia klassikkokirjoja. Ehkä vaikuttavimpana Eedenistä itään. Eli tiesin miten eri tavoin oman elämänsä voi kusta jo ihan nuorena. Ei siis koskaan ole ollut motivaation puutetta opiskelussa tai sääntöjen noudattamisessa.

Johtuisiko vihamieliset asenteet mahdollisesti siitä, että lapsia syntyy yksinkertaisesti liikaa ? Kun on luotu liian hyvät sosiaaliset edut lasten hankkimiseen, jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, ettei lapsia voi hankkia siinä uskossa, että kyllä yhteiskunta auttaa, jos ei itse pysty hoitamaan ja kasvattamaan, ja siksi meidänkin korkeakulutuksen maassa syntyvyys on kasvanut, vaikka se pitäisi saada laskemaan jo egologisista syistä. Ja huostaanotettujen määräkin vähenisi, jos lapsitehtailua ei tuettaisi niin paljon.
Ja ihan vain tiedoksi niille vanhemmille, jotka eivät ymmärrä, että huonstikäyttäytyvät ja meluavat lapset häiritsevät yli 90 prosenttisesti kaikkia, suurin osa yrittää ja pystyy peittämään paheksuntansa vaikka sisällä kiehuu.

Kylläpä oli älyttömän herkkähipiäinen leidi tämä Anri-rouva. Että oikein loukkaa, kun joku katsoo ja varmaan saa väärän kuvan "tilanteesta".

-Jestas, nitäsenyt häntä liikuttaa yhtään mitä ihmiset ajattelevat. Tai vaikkapa moitiskelisivatkin, niin antaisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ikäville ihmisille kannattaa hymyissä suin tokaista, että upea päivä tänään! -Toisten ihmisten ajatuspoliisit kuvottaa oikeasti. Eikä toisten ihmisten ajatuksia millään paperilippusilla pysty kontrolloimaan. Ajatukset on vapaita.

hämmästynyt kirjoitti:

Kyllä nyt tämä Anri voisi hieman mennä itseensä ja miettiä omaa suhtautumistaan muuhun väestöön.
Pikkukaupungissa asuvana mummo-ihmisenä en ole koskaan törmännyt moiseen lapsi-negatiivisuuteen, jota Anri tuntui kokevan lähes joka paikassa. Oman pitkän kokemukseni perusteella pikkulapset kirkossakin juoksentelevat pitkin kirkon käytäviä sen suurempaa melua aiheuttamatta, mutta heidän tuskastuneet vanhempansa saattavat aiheuttaa omalla perässä juoksemisellaan paljon suurempaa häiriötä kuin lapsi konsanaan. Lapsi näet palaa aikansa paikkoja tutkittuaan takaisin vanhempiensa luo, joka paikassa. Luulenpa, että tämä kolmen lapsen äiti on itse todella väsynyt omaan kotiäitiyteensä tai omaishoitajan rooliinsa, joten ystävällinenkin tai osaaottava katse vaikuttaa hänestä "mulkaisulta" ja herättää hänen agressionsa äärimmilleen. Luulen myös, että näillä
"mulkoilijoilla" on useimmiten vain hyvää tarkoittava lähestymistapa ilman arvostelua, muistissa omatkin lapset ja heidän aikanaan aiheuttamansa tuskan tunteet.
Eipä tullut mieleenikään jaella kantaaottavia käyntikortteja mihinkään suuntaan! Ystävällisyys kun on aina parempi lähestymistapa, molemmin puolin!

Kasvatin aikoinaan lapseni siten,että kohteliaisuus on toisen ottamista huomioon.Tämä olisi mielestäni ihan hyvä neuvo nykyäänkin.Kyllä lapset saa olla lapsia,mutta lapsienkin täytyy oppia kunnioittamaan muiden rauhaa ja keskittymistä esim. kirkossa.
Suomi ei ole sen lapsivihamilelisempi kuin ennenkään.Nykyään ihmiset vaan sanovat helpommin ääneen sen mitä ennen nieltiin ja vaiettiin.
Olimme kerran viikon Ranskassa ja söimme ravintoloissa.Ei siellä paikalliset lapset juosseet ja kiljuneet ruokailun aikana vaikka muuten vilkkaita olivatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt se viimein sanottiin ääneen

SInä joka ajattelet, että voit viedä huutavan lapsesi hienoon ravintolaan kysy itseltäsi: Kuinka monta parisuhdetta olenkaan mahtanut pilata. Kuinka monta eroa olen aiheuttanut, kun piltin huuto on pilannut sovintoillallisen. Kuinka monen hermo on mennyt lopullisesti parisuhteeseen, kun sen viimeisenkin rauhallisen hetken mitä pari saa olla ilman lapsiaan tulee pilaamaan joku itsekäs äiti. Sillä huutava lapsi on AINA vanhempien vika. (tässä vinkki teille itsekkäille: esim mäkkärissä "missä ranskiskone huutaa kilpaa kassalla olevien teinityöntekijöiden kanssa" on mahtava paikka harjoitella sitä OIKEASSA maailmassa elämistä eli esim hiljaa syömistä) Monen PaSI johtuu siis siitä, että on vaikeaa katsoa vierestä, kun lapsi vaan huutaa ja protestoi eikä vanhempi useankaan minuutin jälkeen vieläkään ole osoittanut olevansa johtaja ja aktoriteetti, jota oikeasti elämässä pitää totella.

Puhutaan kuitenkin mys tuon itsekkyyden lisäksi muista vinoumista jotka ovat syntyneet siitä, kun tämä Eve Mantu:n MINÄ MINÄ MINÄ ikäpolvi saa omia lapsiaan. Eli itse kuulun osaltani tähän ryhmään, koska olen syntynyt vuonna -81. Muistan kuitenkin hyvin vielä niitä kauppareissuja 80-luvin alusta, kun en saanut jotain lelua, mitä halusin. Oi kuinka huusiin, hypin ja protestoin. Ja tulos oli joka kerralla sama. Korvasta kiinni ja turvaistuomeen odottamaan, kun "muut jotka osaavat käyttäytyä kaupassa" jatkavat ostoksiaan. Oho parin kerran jälkeen ei enää tehnyt mieli huutaa ja itkeä, kun kerran siitä seurasi SANKTIOITA.

Et taida olla ihan tosissasi?

Jos parisuhde loppuu siihen, että sattuu samaan ravintolaan äänekkään ja vilkkaan lapsen kanssa, niin se ei ehkä ollut kovin kestävällä pohjalla. Ja tuosta fyysisestä kurituksesta, jota tunnut pitävän kovasti arvossa - se on kyllä laitonta.

Minulla on kaksi villiä lasta ja olen PaSi on tuttu. Ehkä en ole täydellinen kasvattaja, mutta väitän kuitenkin, että on niissä lapsissakin eroja. Jotkut ovat vilkkaampia, jotkut rauhallisempia. Ja myönnän, että kasvatuksessa olen kyllä painottanut enemmän avoimuutta, luovuutta, sosiaalisuutta ja oikeudenmukaisuutta kuin saksalaistyyppistä kurinalaisuutta. Myös päivissä on eroja - ei se tänään kiukutteleva mahdoton lapsi ole välttämättä pieleen kasvatettu ja aina mahdoton.

Mutta on ihmisillä ihan kummallisia stressin aiheita. Omat poikani pomppivat multakasassa, joka oli tuotu puistoon levitettäväksi, niin eiköhän ohikulkija asiasta motkottanut ja katsoi vielä korttelinmatkan peräänsä, kun en poikia pois komentanut. Kai sen multakasan olisi pitänyt pysyä kasnana kunnes työmiehet tulevat työajallaan levittämään (ja ne multaiset pojathan tulivat minun kotiini). Kaksivuotias heilutti ratikassa jalkojaan ja minä keskityin pienempään. Vieressä seissyt nainen huusi minulle, että voitko käskeä tuon lopettaa. Totesin, että kyllä sille voi itselleenkin kauniisti puhua ja on vasta 2 v., joten ei kaikkia sääntöjä osaa (ei siis edes potkinut, vaan heilutteli jalkojaan). jne.

Kummasti sitä mielensä noista pahoittaa, mutta nyttemmin olen oppinut vastaamaan, että "hyvää päivänjatkoa teillekin" ja hymyilen kauniisti.

Ja minun lapsiani saavat kyllä muutkin aikuiset komentaa. Naurettavinta minusta on se, kun vieras aikuinen seisoo lapseni vieressä ja käskee minun komentaa lapsiani jotenkin. Aina kaikkea ei edes huomaa ja on myös tilanteita, joissa jokin asia on meillä kotona sallittua, mutta ei välttämättä jonkun toisen luona. Silloin on ihan paikallaan, että muutkin ojentavat.

Ja vielä täytyy todeta, että en ymmärrä täällä esitettyä lasten ja koirien vastakkainasettelua. Itse toivon, että molemmille enemmän sallivuutta. Ja olisi kiva, että olisi enemmän paikkoja jonne voi mennä lasten ja koiran kanssa.

Koirani muuten käyttäytyy aina hyvin;)

T:Sanna

Ihmisiä asuu koko ajan enemmän, yhä lähempänä toisiaan. Jotta tulisimme ylipäänsä toimeen on otettava toinenkin huomioon. Hyvät tavat auttavat käyttäytymään toiset huomioiden. Lapset ovat lapsia, mikä ei tässä keskustelussa huoleta. Mutta se että aikuiset keskustelevat tällä tasolla, huolettaa. Jos olisin facebookissa perustaisin ryhmän:
ahkerasti-tervehtien-riemumiellä... AHTERI... Katsotaan peiliin, jookos?

Suurin osa on kaiketi ymmärrettäviä tilanteita, mutta kyllä niitä melkoisia lapsensa huudattajia ja provosoijiakin riittää.
Honskalanporukkaan ei vaikuta analyysi eikä taivaankappaleetkaan, kuten vuoroveteen.

Marja-Liisa kirjoitti:

Kiitos Eve taas ohjelmastasi!

Jo eläkkeellä olevana entisenä opettajana, rehtorina ja koulutoimenjohtajana ajattelen usein nuoria, joita kohdellaan liikennevälineissä, kaupoissa, mediassa ja etenkin arkikeskusteluissa tosi huonosti. Nuoria parjataan ja syytetään ties mistä. Tosiasia on, että suurin osa nuorista on todella hyvin käyttäytyviä, auttavaisia, fiksuja, kielitaitoisia, kansainvälisiä, suvaitsevaisia,... Keskimäärin paljon edellä aikaisempien sukupolvien nuorista eli nykyisistä aikuisista. Nähdään vain se pieni osa nuorisoa, joka - vaikkakin kuuluu ja näkyy - on kuitenkin pieni vähemmistö. Mielestäni tämä on aivan kohtuutonta, etenkin kun nuorten haasteet nykymaailmassa ovat aivan toista luokkaa kuin meidän entisten nuorten.

Marja-Liisa kirjoitti:

Kiitos Eve taas ohjelmastasi!

Jo eläkkeellä olevana entisenä opettajana, rehtorina ja koulutoimenjohtajana ajattelen usein nuoria, joita kohdellaan liikennevälineissä, kaupoissa, mediassa ja etenkin arkikeskusteluissa tosi huonosti. Nuoria parjataan ja syytetään ties mistä. Tosiasia on, että suurin osa nuorista on todella hyvin käyttäytyviä, auttavaisia, fiksuja, kielitaitoisia, kansainvälisiä, suvaitsevaisia,... Keskimäärin paljon edellä aikaisempien sukupolvien nuorista eli nykyisistä aikuisista. Nähdään vain se pieni osa nuorisoa, joka - vaikkakin kuuluu ja näkyy - on kuitenkin pieni vähemmistö. Mielestäni tämä on aivan kohtuutonta, etenkin kun nuorten haasteet nykymaailmassa ovat aivan toista luokkaa kuin meidän entisten nuorten.

Olen samaa mieltä ja mikä pitää ehdottomasti muistaa nuoria ja nuoria vanhempiakin parjattaessa on, että he ovat osa sukupolvien jatkumoa eivätkä pudonneet tänne mistään avaruusaluksesta: mitä he osaavat ja eivät osaa, miten he käyttäytyvät ja eivät käyttäydy, miten he hallitsevat lapsensa ja eivat hallitse...on paljolti tulosta edeltävien sukupolvien panostuksesta heihin: läsnäolosta, elämänarvoista ja asenteista, esimerkeistä ja malleista sekä käytännön taidoista ja elämänhallinnasta. Älkäämme paetko omaa vastuutamme ja heitelkö kiviä omiin ikkunoihimme.
-MJes -kahden teini-ikäisen äiti, varhaiskasvattaja-

Anonyymi kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti Espoosta ja törmännyt PaSiin useastikin.Olen pahoittanut itse mieleni,mutta mikä vielä ikävämpää sen ovat tehneet myös lapset.Olen saanut kuulla olevani huono vanhempi ja että lapsia voisi kasvattaa...
Suomi on lapsivihamielinen maa,lapsia saa olla,mutta he eivät saisi näkyä eikä kuulua.Surullista!

No mitäs jos yrittäisit sitten kasvattaa niitä? Lapset ovat lapsia, kyllä, mutta käytöstapojen opettaminen ON VANHEMPIEN HOMMA. Ja se pitää aloittaa ihan pienestä pitäen. Jos lapsesi huutavat ja riehuvat etkä edes yritä puuttua siihen, on syytäkin mulkoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Olen neljän lapsen äiti Espoosta ja törmännyt PaSiin useastikin.Olen pahoittanut itse mieleni,mutta mikä vielä ikävämpää sen ovat tehneet myös lapset.Olen saanut kuulla olevani huono vanhempi ja että lapsia voisi kasvattaa...
Suomi on lapsivihamielinen maa,lapsia saa olla,mutta he eivät saisi näkyä eikä kuulua.Surullista!

No mitäs jos yrittäisit sitten kasvattaa niitä? Lapset ovat lapsia, kyllä, mutta käytöstapojen opettaminen ON VANHEMPIEN HOMMA. Ja se pitää aloittaa ihan pienestä pitäen. Jos lapsesi huutavat ja riehuvat etkä edes yritä puuttua siihen, on syytäkin mulkoilla.

----------------------------------------------------------

Karkasiko "lastensuojelijoilta" MOPO?

Tesso lehti 8/2008.

Puheenvuoro
Vakava vetoomus:

Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.

Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.

Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.

Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.

Pitää puuttua
omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.

Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.

Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!

Rekisterit voivat
olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.

Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.

Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?

Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?

Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.

Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?

Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.

Laittomat ohjeet kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.

Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.

Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!

TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes

ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
------------------------------------------------------------------------------------

En ole havainnut PaSia ikinä vaikkei minunkaan 3-vuotiaani aina niin täydellisesti käyttäydy... johtuisiko siitä että en ole yliherkkä... ei minua häiritse jos joku puhuu lapselleni ja jos joku yrittää/jaksaa/viitsii pitkästynyttä lastani viihdyttää, olen hänelle vain kiitollinen....

Ehkei meihin kohdisteta pahaa silmää senkään takia, että lapseni tehdessä jotain väärää minä puutun siihen ja kanssaihmiset sen huomaavat... Ymmärrän sen ettei lasta aina saa rauhoitettua en minäkään siinä aina onnistu, mutta jo se että sinun nähdään yrittävän vähentää muiden tarvetta luoda pasia...

Ymmärrän senkin, että aikuisella voi olla paha päivä, mulkoilkoon turhautuneena tai kiukkuisena minua... minä kyllä kestän... mutta rajan vedän siihen että lastani ei loukata... esim joku kertoi bussissa tädin tiuskaisseen neljävuotiaalle joka vain jutteli, minä en olisi jättänyt asiaa siihen...

ja toim huom. asun etelä-suomessa ja täällä myös liikun ja kyllä liikumme myös julkisissa, ja liikumme helsingissä... elokuviin, ravintolaan tms en lastani kylläkään ole vienyt koska tiedän, että niissä tulee osata istua hiljaa ja paikallaan...

Heidi kirjoitti:

En ole havainnut PaSia ikinä vaikkei minunkaan 3-vuotiaani aina niin täydellisesti käyttäydy... johtuisiko siitä että en ole yliherkkä... ei minua häiritse jos joku puhuu lapselleni ja jos joku yrittää/jaksaa/viitsii pitkästynyttä lastani viihdyttää, olen hänelle vain kiitollinen....

Ehkei meihin kohdisteta pahaa silmää senkään takia, että lapseni tehdessä jotain väärää minä puutun siihen ja kanssaihmiset sen huomaavat... Ymmärrän sen ettei lasta aina saa rauhoitettua en minäkään siinä aina onnistu, mutta jo se että sinun nähdään yrittävän vähentää muiden tarvetta luoda pasia...

Ymmärrän senkin, että aikuisella voi olla paha päivä, mulkoilkoon turhautuneena tai kiukkuisena minua... minä kyllä kestän... mutta rajan vedän siihen että lastani ei loukata... esim joku kertoi bussissa tädin tiuskaisseen neljävuotiaalle joka vain jutteli, minä en olisi jättänyt asiaa siihen...

ja toim huom. asun etelä-suomessa ja täällä myös liikun ja kyllä liikumme myös julkisissa, ja liikumme helsingissä... elokuviin, ravintolaan tms en lastani kylläkään ole vienyt koska tiedän, että niissä tulee osata istua hiljaa ja paikallaan...

unohtui se, että joskus kyllä keittää yli... fb:ssä tuli kaverin postaus vastaan viikko sitten... kehtasi valittaa meluavista lapsista VR:n leikkivaunussa...