Eve Mantu

Me ollaan hämäriä kaikki - ihme hiippareita.

Minulla on kotona neljä tai viisi tai kuusi muovikassillista essuja. Rakastan essuja. Rakastan turkooseja ja punaisia essuja. Jouluessussa on kulkuset, fiftariessussa on hillittömiä punaisia ruusuja. 70-luvun essu on psykedeelinen paisley-kimara. Olen pöpinä esiliinoihin.

Rakastan violetti-valkoisia essuja. Rakastan itseompelemaani vähän muotopuolta Ikean kankaasta ommeltua kukkaessua. Olen hulluna essuihin. Ostan niitä kirpputoreilta. Saan niitä lahjaksi. Ompelen itse. Varastan äidin liinavaatekaapista.

Minulle saa lähettää essuja osoitteeseen PL 58, 00024 YLEISRADIO.

Jos saan ylläpitäjältä luvan, liitän tähän juttuuni myöhemmin kuvia lempiessuistani.

0 kommenttia

Kyllä kansa muistaa!

2 kommenttia

Olen ollut tänään koko päivän rassaamassa rusinaani ohjelman suunnittelulla. Tammikuussa YLE Radio Yhdessä alkaa uusi ohjelma, jota olen mukana tekemässä. Ohjelma haastaa kuuntelijat muistamaan ja muistelemaan, väittämään ja perustelemaan.

Ohjelman clue on Ylen jumalaton arkisto, josta löytyy ohjelmia koko tallennetun radiohistorian ajalta. On innostavaa päästä rakentelemaan ajallisia kaaria kuuntelijoiden kanssa. Ohjelman nimeksi tulee "Kyllä kansa muistaa!" ja se saa aikanaan oman blogin ja nettisivut. Ensimmäinen lähetys on perjantaina 13.1.

Ohjelma on kahdessa osassa. Aamupäivällä esitellään teema ja käynnistetään aivojen ronkkiminen tietokilpailukysymyksellä. Alkuillasta ollaan puhelimessa ja lähetyksessä, tietokilpailukysymyksen salat aukeavat ja päivän aiheeseen poraudutaan syvälle. Kaiken pohjana ovat enemmän ja vähemmän vanhoista ohjelmista poimitut arkistopalat, joista kuuntelijat saavat ponnistaa.

Tämän uuden ohjelman myötä olen saanut ilon tutustua neljään rautaiseen ammattilaiseen ja mielenkiintoiseen ihmiseen; Joel Helenius toimittaa ohjelman kanssani vuoroviikoin, Juha Virtanen tuottaa ja Tapio Pajunen penkoo arkistoja. Nettisisältöjä suunnittelee Rainer Korhonen.

Tiiviin suunnittelupäivän jäljiltä päässäni kurnuttaa puluparvi, mutta posket helottavat sen merkkinä, että jotakin uutta ja innostavaa on alkamassa.

2 kommenttia

Sama vieras, uusi elämä?

3 kommenttia

Olen vetänyt YleQ:ssa keskusteluohjelmaa 1 1/2 vuotta ja ylihuomenna keskiviikkona rikon omaa sääntöäni. Leo Stranius tulee toisen kerran vieraaksi. Miksi? Eikö se riitä, että käy kerran pohtimassa ne elämän tarkoitukset ja ihmisen alkuperät ja maailmankaikkeuden alut?
Leo oli vieraana tammikuussa. Hän teki silloin lähtöä Peruun, jossa hän oli vapaaehtoistyössä puoli vuotta. Maan ystävissä toimiva Leo ennusteli, että hänen arvonsa ja mietteensä saattavat muuttua kokemuksen vuoksi. Mitä voi toimittaja tehdä, kun tarjoutuu näin herkullinen tilaisuus päästä tutkimaan sitä, muuttuvatko syvät tunnot elämänkokemusten myötä?
Leo kirjoitti ystävilleen pitkiä matkakirjeitä. Uruguayn piipahdukselta tässä ote:
"Istuessamme Montevideossa kahvilassa vanhat herrat kysyivät, mistä olemme kotoisin. "Ai, Suomesta. Miksi teidän Metsä-Botnianne haluaa tuoda sellutehtaansa tänne ja pilata meidän ympäristömme? Se haittaa paikallista turismiakin. Millainen maine yhtiöllä on siellä Suomessa?"
Mitä ihmettä, Eikö Suomen pitänyt olla ympäristöpolitiikan edelläkävijä, jossa paperi- ja selluteollisuus on korjannut ympäristöongelmat jo vuosikymmeniä sitten, ja jonka hyviä oppeja viedään ylpeänä maailmalle? Uteliaisuus heräsi heti."
Leo Stranius matkusti, tutustui Etelä-Amerikan ympäristöaktivisteihin ja palasi kotiin. Hänen päivitetyt pohdintansa ikuisista kysymyksistä kuulet YleQ:ssa keskiviikkona 2.11. klo 14-15.

3 kommenttia

Miten maailma sai alkunsa?

4 kommenttia

YleQ:n ohjelmassani pohditaan keskiviikkoisin syntyjä syviä, maailmankaikkeuden syntyäkin. Heitän virtuaalisen nivea-rantapallon (mallia 60-luvun retro) sinun syliisi, blogin vieras. Miten se tapahtui? Sotkan muna? Big Bang? Big Bjoing? Jahve? Mikä tai kuka oli asialla, kun maailma "luotiin"?

4 kommenttia

Kuoripojat

3 kommenttia

EvLutKirkko kokeilee podcastingia. Ystäväni Mikko Huotari on toinen Kuoripojista. Kehuvat älykkääksi puheeksi. Kuulemani perusteella - - - olen samaa mieltä. Minä tykkäsin myös Armoviikon mainoskampanjasta. Työhuoneeni ovessa on se juliste, jossa opetetaan käsien ristiminen - "avaa liittymä vaikka heti". Olen myös seurannut uteliaana ja hämmentyneenä Kirkko&Kaupunki -lehdessä käytyä keskustelua siitä, onko heavymusiikki saatanasta.

3 kommenttia

Suitsutusta podcasting-aloituksesta blogeissa

0 kommenttia

Nimimerkki "Ainakin yksi tyytyväinen podcastingin kuuntelija" kirjoittaa:

"Latasin ensimmäiset ohjelmat soittimeen ja lähdin lenkille. Puhe ikuisista kysymyksistä rytmitti lenkkini aivan uudella tavalla. Ohjelmat, jotka olivat aiemmin täysin aikataulujeni ulottumattomissa, olivat minun. Juuri siinä hetkessä, jota itse pidän kaikkein rentouttavimpana ja tärkeimpänä.

Kaipaan puheradiota. Lauantaina palasin pitkän lenkin jälkeen kotiin, kroppa ekstaattisen väsyneenä ja mieli täynnä ajatuksia. "

Kokosin X-Stagelle blogosfäärin ensi kommentteja podcasting - kokeilusta.

0 kommenttia

Portti auki uuteen maailman, turisti kompastelee omiin sormiinsa

2 kommenttia

Hirmuisen väännön kautta olen tässä kirjoittamassa ensimmäisiä blogimerkintöjäni. Kyllä tästä vielä voi tulla ihan luonteva tapa ilmaista ajatuksia, mutta siihen on vielä matkaa. Nyt tuntuu siltä, että kirjoitan kirjeitä tuntemattomalle kirjeenvaihtoystävälle. Tyyli on virallisen ja ajatushölinän väliltä jotakin, joka ei ole minua mutta ei myöskään ei-minua.

Blogin rakenne on vielä arvoitus, taustalla pyörivästä logiikasta en tajua mitään. Ummikkous tuntuu yhtä aikaa hauskalta ja ärsyttävältä. Jos olisi mahdollisuus, kiirehtisin eteenpäin ja treenaisin kaikkea eestaas. Tästä on kuitenkin tarkoitus tulla MAUSTE - ei pääruoka.

Jatkan harjoituksia silloin kun satun sille tuulelle. Tai sitten en - onhan mahdollista, että kerran tästä blogista poistuttuani en ikinä löydä takaisin ;-D Ihan niinkuin se yksi ihana vaatekauppa NYCissä, jossa kerran kävin, kuolasin vaatteita ja vannoin palaavani. Se on jossakin Chinatownin alueella. Seuraavalla käynnillä en kauppaa löytänyt, vaikka kävelin itseni henkihieveriin. Joka kadunkulmassa olin varma, että olen ihan lähellä. Ehkä liike on lopetettu? Ehkä suuntamuistini pettää? Ontto olo siitä tuli joka tapauksessa.

2 kommenttia

Sivut

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS