Mies ei voi olla aikuinen
Mies ei voi olla aikuinen. Vain nainen voi olla aikuinen.
Hahaa! Sainpas sinut lukemaan tämän tekstin!
Alun päätelmä ei ole miesvihainen. Se on suoraan kolmevuotiaan poikani suusta. Tulin sanoneeksi, että Martti-eno on aikuinen. Ei ole! Jyrähti poikani! Ei mies voi olla aikuinen! Ällistyin - väitin vastaan. Kyllä mieskin voi olla aikuinen. Pojista tulee miehiä, tytöistä naisia.
Vähän ajan päästä törmättiin taas samaan erimielisyyteen. Hän kyseli autolla ajamisen perään, olisi halunnut lähteä oikealla autolla liikenteeseen. Sanoin, että sitten saat mennä autokouluun ja saat ajaa, kunhan olet kasvanut aikuiseksi. Poika raivoistui, ja karjui, että musta tulee mies eikä mikään aikuinen!
Olin aivan ymmälläni.
Tarhan pihassa se sitten valkeni yhtenä päivänä. Hoitajat ovat kaikki naisia. He puhuvat itsestään käyttäen sanaa "aikuiset". Siis - "aikuiset avaavat oven. Aikuiset saavat ottaa tavaroita kaapista. Aikuiset auttavat, aikuiset kertovat".
Oho. Lapseni arkitodellisuus on opettanut hänelle, että aikuinen=nainen.
Siitä seuraa tämmöisiä veikeitä tarinanpätkiä: "Tää aikuinen on tän miehen vaimo." "Puuha-Pete on mies, mutta Anni on aikuinen." "Sitten kun musta tulee setä niin Liisistä tulee mun aikuinen."
Hassua, surullista - yksilötasolla ja yhteiskunnallisesti. Osaanko minä yksinhuoltajaäiti olla riittävän sukupuolineutraalisti aikuinen? Pitääkö minun entistäkin pontevammin vetää miesaikuisia lapsen ulottuville? Vai onko niin, että kyseessä on täysin harmiton väärinymmärtäminen, jossa ei ole sen syvällisempiä merkityksiä?