TI 30.11. Iloinen ja reipas Teemu Rannikko toi ja asensi Menumatin reilu tunti sitten. Sain perusteellisen käyttöopastuksen ja tusinan verran foliopakattuja lounasannoksia. Pömpeli on hihityttänyt työkavereita. Kun vihreää nappia painaa, Menumat sanoo kantavalla miehen äänellä OLEN VALMIINA PALVELEMAAN.

Olen aina utelias, kun saan näpelöidä uusia laitteita, mutta tämän koneen suhteen olen aika hämilläni. Menumatin alkamassa oleva menestystarina kertoo nykyisestä elämänmenosta jotakin sellaista, joka kylmää ydintä. 79-vuotias Hilkka antoi tuomionsa epäröimättä. Kamala.

Minä tutustun parin viikon ajan Menumatiin. Syön ja pohdiskelen. Kokeilun tuloksia kuulee Yle radio 1:ssä torstaina 9.12. klo 12.15. (korjaus: Olin sairaana, ohjelma tulee tänään 16.12.)

30.11. klo 16:37.

Ensimmäinen ateria hurisee kiertoilmauunissa. Paistetut silakat. Minna Korhonen tuli juttukeikalta nälkäisenä, ja suostui Menumatin ensimmäiseksi koemaistajaksi.

"Meidät vanhukset on pantu kategoriaan, jossa riittää Juhlamokka kakkupaloineen ja hämä-hämä-häkkileikkeineen."

Masentava tulevaisuuskuva. En varmasti halua laulella maakuntalauluja ikäihmisenäkään. Miksi tarjolla on vain sitä yhtä ja samaa?

Nykyiset seniorit ovat tottuneet tekemään hyödyllisiä asioita. He ovat huhkineet kirves kädessä ja leivinuunin ääressä. Ja sitten pitäisi ilahtua siitä, että saa askarrella tonttuja palvelutalossa tai pyörähdellä ääliömäisessä jumpassa.

Miksi vanhoille tarjotaan yhtä jännittävää toimintaa kuin päiväkotien pienimmille? Onko käynnissä valtakunnallinen taannuttamisprojekti? Vai suorastaan tainnuttamisprojekti?

 Ei saa pystyttää mattotelinettä, ei saa vaihtaa verhoja. Ei saa siirtää opettajanpöytää. Ei saa maalata piha-asfalttiin ruutuhyppelyruudukkoa.

Mikä ihme siinä on, että arkkitehti pitää jääräpäisesti kiinni piirustuksistaan, vaikka käyttäjä tahtoisi muokata ympäristöään arjen sujuvuutta paremmin tukevaksi?

Arkkitehtien ja käyttäjien välillä on jännitteitä. Torstaina 4.11. Yle radio 1:ssä tartun maalipurkkiin ja pensseliin, mutta mitä meinaan maalata? En kai vaan heittäydy kansalaistottelemattomaksi?

Kerro kokemuksiasi rakennuksiin liittyvistä intohimorikoksista. Oletko joutunut elämään kokonaistaideteoksessa? Onko asiakas pilannut täydelliseksi piirtämäsi miljöön?

Ensin hienonnetaan, hienonnetaan, hienonnetaan. Vihreää ja punaista paprikaa, keltasipulia, punasipulia ja valkosipulia. Kokonainen chilipalko. Hienontaminen on tärkeä vaihe. Vihannesten täytyy olla melkein nuppineulanpään kokoluokkaa.

Sitten valutetaan tonnikalapurkista vesi ja lisätään kalahiput seokseen. Vielä suolaa, tuoretta korianteria (ja somalialaista maustesekoitusta, jos sellaista löytyy).

Kuoritaikinaan tarvitaan vehnäjauhoja, öljyä ja vettä. Taikinaa moukaroidaan ja vaivataan hartiavoimin, kunnes se on venyvää ja kiiltävää. Taikinamöykkyä voi roikuttaa kädestä.

Ja sitten tulee osuus, jota ei voi selittää. Kaulitsemisvaihe täytyy nähdä ja omin käsin kokeilla. En osaa kuvailla myöskään taittelua.

Täyttämisvaiheesta on surkealaatuinen videonpätkä.

Antakaa armoa. En saanut kuvattua kunnollista videota, eikä tästä ohjeestakaan saa tolkkua. Suosittelen, että etsitte somalialaisen opettajan ja opettelette leipomaan sambusoja. Ne ovat aaaaaaaah.