Päiväkoti ei saa olla pelkkä säiliö!

Jokaisen, jolla on päiväkoti-ikäisiä lapsia, pitäisi esittää itselleen kolme kysymystä.

Tiedänkö minä millaista päiväkodissa on?

Tiedänkö minä millaista päiväkodissa voi parhaimmillaan olla?

Tiedänkö minä mitä voin lapselleni kohtuudella vaatia?

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että meillä on vähän liikaa luottamusta ja epämääräistä tyytyväisyyttä päivähoitojärjestelmään. Tämä on ymmärrettävää. Vanhemmat tarvitsevat kipeästi hoitopaikan, siis säilön, johon voi rauhallisin mielin jättää lapsen työpäivän ajaksi. On otettava mitä saa, sillä etenkin suurissa kaupungeissa on pulaa hoitopaikoista.

Me lillumme yhteisessä mielikuvassa erinomaisesta suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä. Me käymme kiltisti varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja (huah) ja asiakastyytyväisyyskyselyjä. Meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä miten siellä syödään, millaista on käydä päiväkodissa potalla, millaisia sylejä on tarjolla ja millaiseen hätään, miten ristiriitoja ratkotaan, miten monta lapiota ulkovarastosta löytyy, miten usein maalataan ja askarrellaan, mitä kaikkea saa kokeilla, millaisessa huoneessa nukutaan ja niin edelleen.

Yliopistonlehtori Marjatta Kalliala Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta kirjoittaa tuoreen kirjansa esipuheessa: "Minulle on tärkeää, että voin katsoa suomalaisia lapsia silmiin ja sanoa: yritin. Yritin vaikuttaa siihen, että päiväkotilapsuudesta tulisi yhä vahvemmin osa lapsen arvoista lapsuutta." Marjatta Kalliala istui kirjaansa varten 69 päivää hiekkalaatikon laidalla ja päiväkodin lattialla katsomassa mitä tapahtuu. "On paljon paikkoja, missä toimitaan ihailtavasti, mutta aivan liikaa päiväkoteja, joissa elämä on aneemista ja näivettynyttä."

Ti 14.02.2012 @ 09:59Eve Mantu - terve, hei, moi, päivää!

Mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeata?

Olisi geenitutkimukselle töitä. Mikä on se palanen meissä, joka tekee tervehtimisestä raskasta ja vastenmielistä? Vain suomalainen voi ihan vakavissaan olla sitä mieltä, että vieraiden ihmisten tervehtiminen on epäkohteliasta ja tungettelevaa.

Juujuu, tietysti tämä on yleistämistä. Jotkut tervehtivät. Yleinen ilme on kuitenkin varautuneen torjuva. Kanssaihmisiä tervehtivä saa helposti hömpän maineen. Tai sitten epäillään, että iloisella ihmisellä on taka-ajatuksia.

Tervehtimisen pitäisi kuulua asiaan esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa. Vanhempien Barometri 2011 -tutkimuksen mukaan 53% alakoululaisten ja 76% yläkoululaisten vanhemmista tuntee lapsensa luokan vanhemmat melko huonosti tai erittäin huonosti. Ihmekös tuo, kun vanhempainiltoihin lompsii joukko mykkiä luimistelijoita, jotka kuuntelevat kiltisti asiat, ja poistuvat sitten sivuilleen vilkuilematta.

 

 

 

 

Ti 07.02.2012 @ 10:03Eve Mantu - levoton lepattaja, joka haluaa oppia tyyneyttä.

Unohda multitasking. Tee yksi asia kerrallaan. Ajatuksen kanssa.

Voisinko olla tyynempi äiti? Tämän kysymyksen kanssa lähdin kurssille, jossa opetettiin tietoista läsnäoloa. Tavoitteena olisi tulla valppaaksi, mutta tyyneksi vanhemmaksi. Oppia tiedostamaan ne seikat, jotka ohjaavat minua ja päästä niiden herraksi, ettei tarvitsisi aina reagoida selkäytimestä.

Chris Willard opettaa mindfulness-tapaa oppia rauhoittamaan mielensä. Hän neuvoo unohtamaan monisähläämisen. "Kun leikit lapsen kanssa, keskity leikkimiseen ja vain siihen. Sitten kun on aika laittaa ruokaa, uppoudu ruoanlaittoon täydellisesti. Lapsi voi osallistua ja tekemisen ohessa oppia keskittymistä ja rauhoittumista yhteen asiaan."

 

Asiasanat: 
Ti 31.01.2012 @ 09:47Eve Mantu - kuorikerroksesta ihminen, alta apina

Eläin elää, ihminen ihmettelee

Peukalo, rakennekynnet, hölkkääminen. Mitä kaikkea ihmisessä on sellaista, joka on vain ihmistä? Simpanssi osaa käyttää työkaluja, mutta miksi se on jämähtänyt kaivamaan termiittejä tikulla? Miksi sillä ei ole lapiota?

"Ihmiskunnan menestys perustuu siihen, että ihmiset pitävät yhtä ja lyövät viisaat päänsä yhteen", sanoo biologi ja tietokirjailija Iiris Kalliola.

Mitä sinä ihmettelet ihmisessä? Onko se ilahtuvaa ihmettelyä vai kauhunsekaista?

Ma 23.01.2012 @ 15:53Eve Mantu - hevonpeebingoemäntä

Liplapliplap strategisesti tärkeät painopistealueet liplapliplap

Mitä pitemmälle yhteiskunta kehittyy, sitä enemmän siinä toimitaan kielen varassa, ja näin kielen on selvittävä tehtävistä, jotka ovat yhä kauempana konkreettisista, akuuteista tilanteista", siteeraavat kielentutkijat Vesa Heikkinen ja Tuure Hurme kirjassaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Mikko Korhosta. Hölynpölynimuri on Heikkisen ja Hurmeen vuonna 2008 julkaistu kirja kielellisestä humpuukista.

Rakkaalla diiba-daaballa on monta nimeä. Kapulakieli. Siansaksa. Jargon. Hevonpee.

Haluatko kuulla otteen erään mediatalon strategisesta blaadiblaasta? Iskevä TUOTEKANTAVISIO.Laulu tuotekantavisiosta

"Tuotekantavisio kuvaa genrestrategiset nostot välinestrategisesti kytkettynä, sekä myös välinestrategisten painopisteiden genrekytkentöjä..." (sanat trad.)

Ratkaisevassa roolissa kielen selkiyttämisessä olisivat ne, jotka ymmärtävät jargonia, mutta ymmärtävät myös sen ongelmallisuuden. Vesa Heikkinen haastaa erityisesti tutkijat ja toimittajat tarttumaan esimerkiksi päättäjien kiemuraisiin puheisiin.

Tiistaina 24. tammikuuta klo 10.05 möyhitään Yle radio 1:ssä sanatoffeeta. Tarttuuko se sinun hampaisiisi?

Asiasanat: 
Ma 09.01.2012 @ 14:53Eve Mantu - kiitosviestien juoksutyttö

Ketä sinä haluat kiittää?

Minä aion käydä kiittämässä leipureita. Luonnonjuureen tehty ruislimppu on suurta herkkua ja olen sen leipojille kiitoksen velkaa.

Kenelle sinä olet kiitollinen?

Toimin koko kansan kiitosten juoksutyttönä radio-ohjelmassani tiistaina 17.1. kello 10.05-11.00. Kiitosviestin voi jättää tähän blogimerkintään kommenttina tai lähettää sähköpostilla osoitteen eve piste mantu ät yle piste fi.

Toivon saavani koko 55 minuutin mittaisen lähetykseni täyteen kiitoksia.

Ole hyvä - kiitä!

 

Ma 09.01.2012 @ 14:46Eve Mantu - haluaa nähdä uusin silmin

...kun sattuu istumaan hääjuhlissa siinä pöydässä, joka pääsee ensimmäisenä noutopöytään...

Haluan osata taas - niin kuin lapsena osasin - riemuita pikkuasioista.

Eläimenmuotoisesta pensaasta.

Paprikasta, jonka sisällä kasvaa minipaprika.

Patterilla lämmenneistä kintaista.

Tässä linkki, josta tulen hyvälle mielelle:

Neil Pasrichan puhe TEDx-tapahtumassa.

Yritys- (ja ihmis-) valmentaja Mertzi Bergman opettaa kirjassaan Inspiroidu arjesta: Inspiroituminen on arkista. Se on yhtä arkista kuin hengitys, solujen uusiutuminen, elimistön järjestelmät, luonnon kiertokulku, lasten syntyminen ja kasvaminen.... (luettelo jatkuu, jatkuu, jatkuu)

Muuta arkeasi, muuta itsesi.

Mitä se tarkoittaa sinulle?

Mitä se voisi tarkoittaa sinulle?

Pe 16.12.2011 @ 15:59Eve Mantu - Jouluyö, Aivoyö, päättynyt kaikk´ on työ, kaks´ vain valveill´ on puoliskoa...

Millainen olisi aivojen unelmaloma?

Aivoterveyden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ihmisen muisti, oppiminen, koko ihmisenä oleminen on aivojen elinvoimasta kiinni. Juntturaan ajetut aivot tunnistaa esimerkiksi uniongelmista ja muistin pätkimisestä.

Aivot tekevät minusta minut, ja tällä hetkellä en hirveästi tykkää minusta. Olen äreä, hajamielinen, hidas ja tavallista vakavampi. Haluan virkistyä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikael Sallinen on varma, että ensimmäisenä aivojen unelmalomasuunnitelmissa olisi nukkuminen. Ei kuitenkaan ympärivuorokautinen velttoilu pyjamassa, vaan hyvät 7-9 tunnin unet ja sen ympärillä paljon monenlaista touhuamista. Vain kunnon univajeesta kärsineen kannattaa tankata loman alussa unta tuhdimmin.

Joululaulujen laulaminen on hyvää aivohoitoa. Jo pelkkä musiikki on nannaa, mutta musisointi muiden kanssa yhdessä on todellista hunajaa aivoille. Loilottamisen kaveriksi aivot kaipaavat myös hiljaisuutta. "On hyvä kokeilla miltä oleminen tuntuu ilman jatkuvaa hälinää", sanoo Sallinen.

Jos haluaa antaa aivoille tähtisadetikun kipinöitä, kannattaa joulupöytään kattaa yllättäviä makuelämyksiä. Korttipeli antaa aivoille enemmän kuin television katsominen.

Ja tonttulakki on aina hyvä valinta.

Millaista elämysherkkua sinä aiot aivoillesi tänä jouluna tarjota?

Ma 12.12.2011 @ 14:57Eve Mantu - punajuuret uuniin kokonaisina, merisuolapedille, 200 astetta ja reilu tunti

Tule - syödään yhdessä!

Haisin kasviskeitolle vielä seuraavana aamuna.

Keskiviikkona 7.12. olin mukana silppuamassa juureksia valtavaan keittoon. Korttelikeittiö-tiimi valloitti cateringyrityksen ammattikeittiön ja kuori, silppusi, raastoi ja pilkkoi ainekset 100 hengen borschkeittoon, (joka tunnetaan myös nimillä borssi ja borscht, mutta lausutaan aina borrrssshhhhh. Nimen tulee muistuttaa äkillistä aivastusta.)

Korttelikeittiö on Kallio-liikkeen vapaaehtoisten kaunis ponnistus.

Aamu alkoi tukkukierroksella. Kävimme pyytämässä lahjoituksia, saimme punajuuria, sipulia, kaalia ja perunoita. Sitten pestiin, kuorittiin, pilkottiin ja raastettiin. Borsch hautui Catering Ceitaan valtavassa kattilassa. Sitten se kuljetettiin erään Eve Mantun takakontissa Elokoloon Toiselle linjalle.

Lähes 60 Kallion ystävää kävi syömässä ilmaista keittoa. Sitä jäi iso kattilallinen vielä seuraavaksi päiväksikin.

Tällainen yhteinen ruoanlaitto ja syöminen on salakavalaa kaupunginosatyötä. Peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä syntyy sopan sivutuotteena.

Sosiaalista vastuuta voi syödä, lusikalla.

Korttelikeittiön Laura (vas.) ja Mia (oik.) valmiina pilkkomaan.

 

Ti 29.11.2011 @ 10:56Eve Mantu - aamurumbaan väsynyt suostuttelija-mäkättäjä

Äiti on tyhmä. Tietokone on kiva.

EI eri muodoissaan on tullut tutuksi meillä. Poika on aamuisin kaikkea vastaan. En jaksa herätä. Ei vielä. Ei, sä et tajuu. Ei valoja! Eihän tänään oo eukkaa? En ota puuroa! Mä en tahdo harjata hampaita! Ei ulkohousuja! Ei mennä kävellen!

Olisi ihanaa päästä arkiaamujen rasittavasta vääntämisestä. En viihdy poliisin roolissa. Olen väsynyt muistuttamaan, patistamaan, vaatimaan ja uudelleen-uudelleen-vaatimaan.

Voiteluaineeksi kitkakohtiin on kehitetty SoliTimer - lapsen ajanhallintaohjelma.

Kun kuulin ohjelmasta ensimmäistä kertaa, raivostuin. Reilun vuoden takaisessa lehdistötiedotteessa mainostetaan: SOLITIMER HUOLEHTII EKALUOKKALAISESTA VANHEMPIEN OLLESSA TÖISSÄ. Tiedote lupaa edelleen: HUOLTAJAN ETÄSEURANTAMAHDOLLISUUS LIEVENTÄÄ LAPSEN YKSINOLOON LIITTYVÄÄ STRESSIÄ JA PELKOJA.

Tapasin SoliTimerin kehittäneen yrityksen toimitusjohtajan, joka kertoi muokanneensa viestintää ja toimintaideaa saadun kritiikin mukaan. Nyt Jussi Mäkelä suosittelee, että ajanhallintaohjelmaa käytetään yhdessä aikuisen kanssa, esimerkiksi juuri nihkeästi etenevien aamurutiinien helpottamiseksi.

Minulla on ongelmia idean kanssa. Tietokone on muutenkin iso osa elämää. Haluanko hoitaa perhe-elämääkin ruudun äärellä? Onko tietokoneen kannustus kuitenkin kylmää ja elotonta?

(...ja samalla, kuitenkin, ai että olisi ihanaa, jos lapsi hoitaisi omat aamurutiininsa oma-aloitteisesti ja hyväntuulisesti ja minä voisin edes joskus juoda leppoisasti teetä ja lukea lehteä ihan rauhassa)

Sivut

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu