Haavoituin Kansallisteatterin Tuntemattomassa
Kävimme rouvan ja jälkeläisten kera katsomassa Kansallisteatterin kohutun uustulkinnan Tuntemattomasta. Esitys yllätti ainakin sillä, että onnistui nostattamaan hymynkareita jopa kaikennähneen, yleensä sarkasmilla ja yksitavuisilla murahteluilla kommunikoivan 21-vuotiaan kuopuksemme huulille.
Hietanen tuhosi venäläisen Ladan Mannerheimin patsaan liepeillä, Hauhia jauhoi stadia rintamaradion tiskijukkana, Lahtinen kapusi muovipulkkineen sähkötolppaan jupisemaan monologiaan, ja Honkajoki esiintyi cp-vammaisena, joita yhteiskunta kyykyttäjä-Lammion mielestä hyysäsi aivan liikaa.
Kun kuvailin näitä modernisointeja 87-vuotiaalle sotaveteraani-isälleni, hän arveli esityksen hyvinkin saattaneen löytää Linnan romaanin ytimen. Isälläni oli joka tapauksessa yhtä vahvat eväät muodostaa kantansa kuin niillä, jotka ovat kuulopuheiden perusteella ilmoittaneet Kristian Smedsin ohjauksen olevan ala-arvoinen ja yllyttävän salamurhaajia Vanhasen, Katri Helenan ja Ransu-koiran kimppuun.
Mielipiteen muotoileminen asioihin sen kummemmin perehtymättä on yleistynyt lehdistössä, ja minusta sitä pitäisi edelleen rohkaista. Se on paljon vaivattomampaa, ja asiat näyttäytyvät paljon selkeämpinä kuin jos niihin tosissaan paneutuu. Teatteriesitysten kohdalla tavallinen kansalainen saa sitä paitsi odottaa monta kuukautta ennen kuin edes pääsee katsomaan kulloinkin kohun kohteena olevaa spektaakkelia.
Kun viimesyksyisessä kohussa puhuttiin Linnan Tuntemattoman vääristelystä, on virkistävää palauttaa mieleen, kuinka Tuntematon joutui heti ilmestyessään kiistan kohteeksi. Myös Rauni Mollbergin filmiversio oli aikanaan hampaissa.
Väittelyä Tuntemattomasta Sotilaasta:
www.yle.fi/elavaarkisto/
Rauni Mollbergin uusi Tuntematon työn alla:
www.yle.fi/elavaarkisto/
Kansallisen Tuntemattomassa oli kosolti sellaista, mikä minua viihdytti, joidenkin osuuksien nerokkuus taas jäi minulta tavoittamatta. On samantekevää, mitä ne olivat. Haluan vain sanoa, ettei minusta ole suinkaan helppo ruksia yhtä ruuduista "hyvä", "huono", "ei osaa sanoa". Minusta mukana pitäisi olla vaihtoehdot "kiinnostava" ja "EVVK", ja Smedsin jutun sijoittaisin "kiinnostavien" kastiin.
Yksi huono asia on helppo sanoa: meille sinne toisen parven viidennelle riville ei aina saanut puheesta tai laulujen sanoista selvää. Kuulotorvi olisi tietysti auttanut asiaa. Tästä aiheutui myös otsikossa mainittu sotavamma.
Väliajalla kävin näet kuukuilemassa, miten hyvin parven sivustojen tyhjiltä ensiriveiltä näkyisi (ja etenkin kuuluisi) näyttämölle. En huomannut, että ensimmäisen penkkirivistön lattia oli porrasväylää alempana, astuin tyhjään ja pelastuin kaatumiselta iskemällä reiteni kipeästi kaiteeseen.
Nyttemmin käveleminen sujuu jo paljon paremmin, kiitos kysymästä.
Jukka Lindfors, toimittaja, Elävä arkisto
Tuntematon Sotilas kuunnelmana:
www.yle.fi/elavaarkisto/
