Uudenvuodenlupaus: ei haasteita, ei koppeja, eikä jumppaa
Kuinka usein työpaikallasi kohdataan haasteita, otetaan asioista koppi tai jumpataan yhdessä? Missä vaiheessa ilmiselvä ongelma muuttui haasteeksi? Konsulttikielen ansa on juuri siinä, että se muuntaa ikävät asiat näennäisesti kivoiksi.
Oven avaaminen on oikeasti vaikeaa ja ikävää
Konsulttikieli karsi myös voimasanat. ”Tässä on nyt perkeleenmoinen ongelma!” oli perusteltua huudahtaa perkeleenmoisen ongelma edessä. Kun ongelma muuttui haasteeksi, niin ongelman ongelmallisuus hämärtyi. ”Tämähän on haasteellista!” tai ”Onpa tässä haastetta kerrakseen!” Siis mitä? Mihin se ongelma katosi?
Tarkastellaanpa vielä syyllisyyskysymystä. Ongelman on aina aiheuttanut joku. Esimerkiksi: ”Nyt se Pertti meille ongelman lykkäsi!” Pertti on syyllinen ongelmaan ja työpaikalla voidaan yhdessä vierittää syy hänen niskoilleen. Mutta miettikääpä haastetta: ”Nyt se Pertti meille haasteen lykkäsi!” Ihan kuin Pertti olisi tehnyt jotain hyvää, tarjoaisi työyhteisölle jotain jumpattavaa yhdessä. Juuri niin, jumpattavaa!
Kun junat hyytyvät lumisateessa kiskoille, niin ei siinä paljon jumppaaminen auta. Kuka tahansa täysipäinen ihminen tarttuisi lumilapioon tai nakittaisi homman työkaverille. Tilannetta ei helpota yhtään se, että joku ottaa kopin asiasta. Kun juna makaa kiskoilla, niin se makaa kiskoilla. Yritys, tässä tapauksessa VR, voi yrittää huijata ihmisiä sanomalla, että: ”Olemme ottaneet kopin tästä junien myöhästymisasiasta”. Kopin! Ihan kun junien myöhästyminen olisi pesäpalloa.
Haasteet, kopit ja jumppa ovat konsulttikielen kevytsanastoa. Monen ongelma (konsulttikielellä haaste) työpaikoilla on ns. raskaan sarjan konsulttikieli: strategiaa toiminnallistetaan laatu- ja muutosjohtamista auditoimalla sekä nivomalla tiiviimmin yhteen vuorovaikutus ja vaikuttavuus eri indikaattoreiden välillä, jotta saavutetaan keskinäinen koordinaatio ja verkostoituminen, public private -yhteistyössä... Ai, mitä tämä tarkoitti? Ei harmainta aavistustakaan.
Konsulttikielen esiaihio 70-luvulta
Konsulttikieli ei ole enää vain työpaikkojen omaisuutta, vaan vanhemmat ovat tuoneet sen jo päiväkoteihinkin. Työkaverini kertoi, kuinka tyttärensä lenkkareita päiväkodin tuulikaapissa kiinnittänyt isä totesi, että: ”Nämä tarralenkkarit ovat todella haasteelliset!” Samainen kollega totesi lisäksi, että kyllä hänenkin lapsensa hallitsevat jo konsulttikielen. He antavat kuulemma palautetta ns. hampurilaismallin mukaan eli myönteinen palaute – kriittinen palaute – myönteinen palaute.
Nyt enää puuttuu, että konsulttikieltä aletaan opettaa kouluissa - hyötykonsulttikieliltä hyötyruotsin rinnalla. Nyt on korkea aika ryhtyä toimeen, ennen kuin konsulttikieli leviää päiväkodeista kouluihin. Mitäpä jos työpaikoilla päättäisimme vuoden 2011 alusta kohdata ongelmat ongelmina, nakittaa ikävät tehtävät työkavereille ja ryhtyä jumppaamisen sijaan tekemään töitä?
1 kommentti
Pe 14.01.2011 @ 09:53
Tämä on haasteellinen asia, jota on vähän jumpattava. Ehdotan että itsekukin ottaa siitä kopin - mutta minusta se on ennen kaikkea tehtävä ketterästi!
