Kuitunen, Sarasvuo, keltalehdet ja Stasi
Virpi Kuitunen on ottanut voimakkaasti kantaa yksityisyyden suojan puolesta. Pohdimme ruokapöydässä, minkälaisia kulmia asiaan liittyy.
Aloitimme keskustelun väitteelläni, että Pirkka-Pekka Peteliuksen ohjelma Yhteensattujat on vähän elitistinen, koska siinä mielestäni vähätellään tavallisten ihmisten julkkiksille sanomia kommentteja.
Muut ymmärsivät kyllä asian täysin. Tietyn julkisuuden rajan ylittäneet eivät saa olla rauhassa lähikaupassakaan. Pirkka-Pekallakin varmaan riittää apuuva- ja Herra nro 47 -imitoijia ympärillään.
No sitten tapaus Kuitunen/Sarasvuo. Pohdin, että Sarasvuon ura on perustunut niin vahvasti mediajulkisuuteen, että lehdistön kiinnostus on valtaisa. Kollega pohti, olisiko esim. lentokenttäsuudelma kuitenkin Sarasvuon huomiotaloutta.
Ja Lahden doping-kohun jälkeen Kuitusen elämää varmasti tarkkaillaan koko huippu-urheilijan uran ajan. Suomalaishiihtäjien korpipyhimysmaine, eräänlainen airueen tai tulenkantajan maine on myös ryvetetty, joten inhimillisyyttä ei sitäkään kautta heru.
Niin tai näin, niin on se kyllä härskiä, kun postilaatikolla paparazzataan. Lopullisen ratkaisunhan aina tekee kuitenkin lehden ostaja.
Keltainen lehdistö hoitaa Itä-Saksan Stasin tapaista "tiedän mitä teit eilen"- tarkkailua. Ehkäpä oikeuden pitäisi määritellä julkisuuden henkilöille kuvausrajat: megajulkkiksille ympärivuorokautiset Big Brother -kamerat ja pienemmille lupa kuvata vain vanhalla järjestelmäkameralla Linnan juhlissa, ei kuitenkaan boolimaljan vieressä.
Jälkiviisaat: Kuitusen ja Sarasvuon yksityisyys
Sarasvuo ihmettelee Tuurin ihmettä
DDR:ssä urkinnan hoiti Stasi, ei lehdistö
