Kylmä yö nukkua
Viime yö oli varmasti tämän syksyn kylmin. Aamu oli raikas ja en ollut yksin aamureippailulla. Työmiehenpuistikossa oli jo väkeä värjöttelemässä kylmän yön jäljiltä.
Sekunnin ajattelin, että ihmisiä on tullut puistoon nautiskelemaan kirpeän aurinkoisesta syysaamusta. Sanomalehdet (ei saman aamun Hesari) ja reikiintynyt muovikassi, elämän uurteet kasvoilla ja haudanvakava ilme eivät jättäneet arvailun varaa. Miehet olivat vailla yösijaa ainakin tämän yön.
Olin kukonlaulun aikaan liikkeellä, sillä piti ehtiä melko aikaiseksi töihin. Aamuruuhkan aikana ja jälkeen ei samoilla penkeillä näe yleensä kuin niitä toivotumpia asiakkaita: lapsiperheitä, pariskuntia, opiskelijatyttöjä ja -poikia kirjoineen yms.
Kodittomat katoavat aamun tunteina, ja ovat poissa silmistä ja mielestä. Seuraavan kerran tekisi mieleni kysyä näiltä kavereilta, että mitä kuuluu. Pitää vaan heräillä aikaisin, jotta saa nähdä Suomen nurjemman puolen. Rosoisuus omien silmien edessä herättää paljon ajatuksia ja antaa mittakaavaa omille murheille.
Elävä arkisto: Suomen vähäosaiset
