Pe 12.03.2010 @ 13:27Heidi Sommar

Kävelevät kalenterit

Nuorempana ajattelin, että mukana kuljetettavan kalenterin käyttö on aikuisuuden merkki. Sellaisen aikuisen, jonka elämään kuuluu paljon tärkeitä asioita, joka elää täyttä elämää. Mutta sitten aloin epäillä.

Muistan selvästi kun vuosia sitten pysähdyin katsomaan naista, joka kuntosalin pukuhuoneessa, jumpan jälkeisen rentoutus- ja venyttelyhetken jälkeen, pakkasi yhdellä kädellä tavaroitaan, kaivoi laukusta kalenteria toisella kädellä, piteli kännykkää korvalla olkapäänsä avulla ja valitteli puhelimeen mitä kaikkea hän on ehtinyt sille viikolle jo ”buukata”. Siinä se taas on, kalenteri-ihminen, ajattelin.

Kalenteri-ihminen on touhukas, aikaansaava ja tehokas olento, joka kirjaa tulevat toimensa paperiseen tai sähköiseen kalenteriin. Kun ystävä soittaa ja haluaa nähdä, katsotaan kalenterista milloin on vapaata aikaa. Todennäköisesti kalenteri on täynnä, eikä työn, pilateksen, kielikurssin, pikalomien ja tapaamisten välissä ole aukkoa, johon voisi ystävän sujauttaa.

 

Kätevä emäntä: Merkintä kalenteriin

 

Kalenteri-ihmisen perusmalli on 25-40 vuotias nainen jolla on työtä, harrastuksia, paljon sosiaalisia suhteita, aktiviteetteja ja mahdollisesti pienet lapset. Hän on haastavassa työssä, jonne hän menee aamuisen jumppatunnin jälkeen, koska on tehokasta hoitaa liikunta jo ennen työtä. Töitä tehdään yleensä paljon ja vapaa-aika muistuttaa, ainakin kalenterista katsottuna, täyttä työtä. Mieskin voi olla kalenteri-ihminen, mutta usein hieman eri tavalla. Tuntuu että, etenkin useille naisille on tyypillistä järjestellä ystävien tapaamiset ja muut aktiviteetit huikealla tehokkuudella. Eräskin nainen totesi, että olisi hukassa ilman kalenteriaan, ”kaikki menisi sekaisin”.

Katselin kalenteri-ihmisiä aina vähän huvittuneena. Elämä on touhua ja puuhaa täynnä, mutta missä on luovuus, spontaanius, laiskottelu ja kyky ottaa vapauksia? Uskon siihen, että aivot tarvitsevat vapautta ja tyhjiä hetkiä. Elämä on todella jotakin, joka tapahtuu meille sillä aikaa, kun meillä on kiire. Näin kalenteri-ihmiset muurahaisten kaltaisina touhottajina, joiden elämä lipui heidän kuormitettujen aivosolujensa ohitse.

Eräänä päivänä sitten huomasin, että kännykkäni kalenteri alkoi täyttyä muistutuksista. Seinäkalenteriini, jonka päätarkoitus oli siihen mennessä ollut näyttää hyvältä seinällä, alkoi hiipiä merkintöjä. Myönsin huolestuttavan tilanteeni ja lähdin nöyrästi kirjakauppaan. Sieltä tarjouskorista sitten ostin sen pirun vihkosen.

 

Hermoprässi

 

Kirjoitin taskukalenteriini suunnitelmani ja hämmästelin miten täyteen se tuli. Mutta siihen tottuu. Pian en enää edes huomannut sitä pientä sydämen tykytystä kun totesin, että kaikki päivät ovat täynnä seuraavat kaksi viikkoa. Vain kaksi viikkoa? Sehän on luksusta! Saattaa joku kalenteri-ihminen nyt huudahtaa. Menetetty tapaus mielestäni, kävelevä kalenteri(zombie) joka kadehtii toisten vapaa-aikaa.

Länsimainen lineaarinen aikakäsitys ottaa ajan omaan haltuunsa. Se mitataan, pilkotaan ja aikataulutetaan hyötykäyttöön. 1200-luvun lopulla keksitty kello, on vihoviimeinen kapistus. Kelloissa ja kalentereissa pitäisi olla takana varoitus, ettei moinen aika-ajattelu sovi ihmiselle, että se voi aiheuttaa mm. korkeaa verenpainetta, mahahaavoja ja heikentyneitä ihmissuhteita.

Törmäsin kerran Kallion hämyisessä baarissa vanhaan mieheen, joka oli vakuuttunut siitä, että sähkövalo sotki ihmisen elämän lopullisesti. Se kuulemma rikkoi luonnollisen elämänrytmin ja mahdollisti ahertamisen pimeälläkin. Pohdiskelimme miksei edes Suomen kaltaisissa armottomissa sääolosuhteissa, anneta enemmän valtaa biologiselle rytmille. Missä on suomalainen versio siestasta? Raahaudumme joka talvi tekemään työtä päivän valoisimmaksi ajaksi ja saavumme kotiin pilkkopimeällä kyhjöttämään kirkasvalolampun ääreen. Herätyskello herättää samaan aikaan joka aamu, riippumatta siitä nouseeko aurinko viideltä vai kymmeneltä.

 

Mitä kiire hyödyttää

 

Ihminen vääntää itseään tehokkuuden nimissä tekemään asioita milloin vain, riippumatta vireystilasta, vuorokausirytmistä tai vuodenajoista. Ja kalenterilla voimme aikatauluttaa loputkin elämästä niin, ettei tarvitse kuulostella itseään, vaan katsoa kalenterista, että tänään töiden jälkeen istun ystävän kanssa kahvilassa puolen tunnin verran ja sitten menen polkemaan kuntopyörää tunniksi.

Olen alkanut lipsua kalenterin käytöstä. Ensin unohdin hankkia vuoden alussa uuden. Sitten hankin sen, mutta en muistanut kuljettaa sitä mukanani. Nyt en enää muista mihin olen sen laittanut. Suosittelen ”tyhjempää” elämää, edes pienenä annoksena.

Myöhästyin tänään bussista ja päätin kävellä osan matkaa töihin. Ulkona paistoi kevätaurinko niin kirkkaasti, etten erottanut kellonaikaa kännykästäni. Hieno alku päivälle.

 


 

Kylä herää kevääseen

3 kommenttia

Hieno ja oivaltava blogi, vaikka käytänkin itse perinteistä kalenteria. Sähköisiin en ole oppinut. Myös kellon heitin muutama vuosi sitten hemmettiin ja hyvin pärjää - mistään en ole myöhästynyt.

Maaseudulla ei ole kalentereita. Lehmät määräävät elämänrytmin. Ei lehmät tiedä edes kesäajasta ja talviajasta.

Mutta sitten tuli EU. Maatilaa pyörittävien pitää päiväntarkkuudella muistaa tehdä raporteja yms. maataloustukien saamiseksi. Jos unohtaa, ei tukia tule.

Sitten on minunlaisiani "työstä tykkääviä". Kun aloitan työn, uppoudun siihen täysin. Unohdan ulkopuolisen maailman. Tästä on tullut minulle paljon ongelmia. Mistattuja treffejä, en huomaa mennä nukkumaan jne.

Pelastukseni on ollut "piippaava kalenteri". Eli jos olen luvannut olla jossakin tietyyn aikaan, niin kännykkäni hälyttää, että sovittu tapaamiseen olisi hyvä lähteä.

Yllättäen kännykkä kalenterista on tullut toinen apu. Nokia E90 Communicatorissa on minun vuosien kalenteri aina mukana ja voin siitä vaikka tarkistaa, milloin edellisen kerran tapasin Liisaa. Paperikalenterissa se olisi aikamoista selaamista.

Hyvä kirjoitus :)

Itselläni ei ole kalenteria enää ollenkaan. Parit työhommien viimeiset päivät muistan onneksi itsekin.

Suosittelen myös hetkellistä kokeilua jättäytyä pois iltapäivälehtien ja netin uutissivustojen lukemisesta. On huomattavasti mukavampi aloittaa päivä jättämällä turhat uutiset väliin, tärkeimmät asiat kuulee kuitenkin jotain kautta.

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu