Nokkela poika!
Ympäristösyistä ja siitä syystä, että Helsingin Länsiväylä on tietöiden takia jatkuvasti ruuhkainen, olen käyttänyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin junayhteyksiä.
Näin tein myös viime torstaina. Ajattelin, että hurautanpa klo 8.27 lähtevällä Y-junalla Pasilaan.
Ensimmäinen palaveri on vasta klo 12, joten ei mitään hätää. Kokonaistyöaika - jatkan taas illasta rupeamaa.
Juna kulkee - jos kulkee
www.yle.fi/elavaarkisto/
Kun pääsen Kirkkonummen asemalle, kuulen, että koko pääkaupunkiseudun junaliikenne seisoo. Ongelmia tietokonepohjaisessa liikenteenohjausjärjestelmässä.
Ei hätää! Odotetaan!
Odotetaan yhä...
Mutta tuossahan on Pendolino! Ja aseman opastekyltissä lukee, että Helsinki!
Nokkela poika! Pendolino on varmaan ensimmäinen juna, joka asemalta ruuhkatilanteessakin lähtee. Lähijunat lähtevät varmaan viimeiseksi...
Lähilipulla sinne ei pääse. Sivu Pasilaan maksaa 10.50 euroa. Ajattelen, että Elävän arkiston ja Yleisradion hyväksi tämä on pieni uhraus. Olen valmis maksamaan kalliimman lipun Suomen kansan ja tv-luvanmaksajien hyväksi, jotta olisin ajoissa töissä.
Hyppään junaan ja ihmettelen omaa nokkeluuttani ihaillen, eikö tätä kukaan muu keksi; Pendolino on ensimmäinen juna, joka yleensä liikkuu!
Niin liikkuu. Mutta liikkuu väärään suuntaan. Peruuttavat ja purkavat ruuhkaa, ajattelen.
Mutta pitkäänpä peruuttavat. Mihinkä saakka mahtavat peruuttaa? Pitäisiköhän kysyä...
Yhteys konduktööriin. "Ei tämä mitään peruuta. Tämä juna menee Turkuun ja seuraava pysähdyspaikka on Salo."
"Ja minähän en tätä lystiä maksa! Teidän opasteissanne lukee, että Helsinki ja sinne suuntaan minä olen menossa!" kailotan jo kiihtyneenä.
"Ohjaustaulut ovat rikki. Ei tarvitse maksaa. Maistuisiko Herralle kahvi ja pulla - VR tarjoaa?"
Istun kahvini kanssa junanpenkille ja rauhoitun. Katson konduktöörin kirjoittamaa litteraa: "Harhassa junayhteyksien vuoksi. Viekää tämä Herra Helsinkiin."
Tulemme Salon asemalle, jossa seisoo Helsinkiin päin lähtevä juna. Pyydän konduktööriä soittamaan viereiseen junaan, jotta pääsisin mukaan. Kun konduktööri soittaa, juna lähtee. En ehdi mukaan.
"Ottaisitteko vielä kahvia ja pullaa", kysyy ystävällinen konduktööri.
Istun Salon rautatieasemalla ja odotan melkein tunnin Helsinkiin päin menevää seuraavaa junaa. Nautin kahvia ja pullaa.
Ärsytyksen jälkeen tilanne alkaa rauhoittua. Alkaa jo naurattaa. Olipa ystävällistä VR:n henkilökuntaa.
Minulle tulee hyvä mieli.
Istun aseman penkillä ja pohdin syntyjä syviä.
Elämä on tällaista, ajattelen...
Teksti: Reijo Perälä
Rautateiden historiaa
www.yle.fi/elavaarkisto/
Hesan liikenteessä
www.yle.fi/elavaarkisto/
