Käsky-elokuvan Jääkärin kohtalo: homo sotatuomari ja punakapinallinen
Aku Louhimiehen kuvaus Suomen sisällissodan moraalista elokuvassa Käsky riipaisee syvältä. Suoraselkäinen jääkärialiupseeni Aaro Harjula (Samuli Vauramo) saapuu Saksasta Suomeen.
Hän on Suomen asialla. Maa on pelastettava punaisten kynsistä. Harjula uskoo, että sotaa käydään oikeudenmukaisesti. Hän todella uskoo, että vangitut punakapinalliset naiset viedään oikeuden eteen ja oikeus tapahtuu.
Punakaartin läntinen armeija antautuu
Harjula ei ymmärrä, että sodassa "oikeus" tapahtuu aina voittajan hollituvassa. Niinpä valkoiset sotilaat ensin raiskaavat punakapinalliset ja lopuksi teloittavat heidät. Vain yksi punakapinallinen selviää hengissä. Harjula päättää lähteä viemään naista, johon hän on rakastunut, kenttäoikeuteen.
Kenttäoikeudessa sotaoikeuden tuomarina toimii eleganttiin elämään mieltynyt entinen kirjailija (Eero Aho). Tuomarilla ei olisi ollut mitään aikomusta armahtaa punavankia ellei Harjula olisi ostanut kalliilla punavangin vapautta. Tuomari on homo, yksinäinen homo varsinais-suomalaiseen kartanoon sijoitetussa kenttäoikeudessa.
Harjula ostaa punavangin elämän antautumalle tuomarille - kuin sotilas sotilaalle, kuten sotaoikeuden tuomari asian ilmaisee. Uhraamalla itsensä oikeamielinen Jääkäri Harjula pelastaa punavangin, mutta ei itseään. Ja näin sodan oikeus on jälleen tapahtunut.
Isänmaallisen oikeamielisyyden ja julmuuden ristiriita tässä Leena Landerin romaanin pohjalta tehdyssä elokuvassa jää kalvamaan. Valkoiset Suomen asialla -raiskauksia, teloituksia, homo sotaoikeuden tuomari ostaa punavangin hengen jääkäriltä... Ja kaiken tämän julmuuden voisi katsoa myös punaisten puolelta -Punaiset Suomen asialla.
On pelottavaa, kun jokin ryhmittymä on isänmaan asialla, koska se on oikeassa. Ja se joka on oikeassa, jakaa oikeutta - omissa hollituvissaan.
3 kommenttia
Ti 17.02.2009 @ 17:31
Kun kaikkein ns. vapaamielisimmätkin haluavat loukata, niin ne ottavat homokortin esiin. Kuten se nukketeatteritaiteilijatarkin vai mikä se oli.
Sodan vaiettu salaisuushan oli nekrofiilia eli ruumiisiin sekaantuminen. Puolustuvoimain arkistoista löytyy useita tapauksia, joissa punakaartilaiset oli sekaantuneet kaatuneisiin - niin valkoisten kuin omien puolen kaatuneisiin. Punakaartilaiset olivat raa'asti tappaneer kiduttamalla vihollisensa, naulannut ruumiin kirkon seinään ja häpäissyt tämän ruumiin sukupuolisesti. Valkoisen puolen lääkärit olivat myöhemmin tehdyissä selvityksissä löytäneet usein siemennestettä uhrien ruumiinaukoista.
Punaisten barbaarinen tapa antoi jo merkkejä ennen vihollisuuksien syttymistä laajeten koko sodan ajan. Tapa sai brutaalimmat vaiheensa perääntymisvaiheessa Kotka, Haminan ja Kouvolan seuduilla.
Asiasta on vaiettu pitkään, mutta puolustusvoimien salassapidettyjen arkiston auetessa punaisten hirviöiden salaisuus on pikkuhiljaa paljastumassa.
La 21.02.2009 @ 19:56
sinuna jättäisin nuo "valkoistenlääkärien" ruumiinavaus pöytäkirjat omaan arvoonsa.monelta osin propagandaa.mutta mitäpä sanot punaisiin alle 18vuotiaisiin tyttöihin kohdistetut valkoisenpuolen joukkoraiskaukset?lapsen raiskaus murha.ei kovin kunniakas teko minun mielestäni...
