Mediaklassikkoja: kootut tauot
Kun Elävä arkisto alkoi julkaista vanhoja Viikon luontoääniä, mielessä alkoivat välittömästi välähdellä muut ehdottomat radioklassikot.
Viikon luontoääniä
Ohjelmia tulee ja menee, mutta luontoääni, väliaikamerkki, mittaussignaalien vinku ja stereotesti ovat erottamaton osa ikäsegmenttini äänimaisemaa. Talkin´ ´bout my generation.
Väliaikamerkki kanteleella ja koneella
”Pim-pam-pullaa” eli väliaikamerkkiä kuultiin varmaan kuusi vuosikymmentä. En muista, milloin se lopetettiin (enkä tähän hätään löytänyt ketään tietäväisempää), mutta luultavasti ohjelmavirran kiihtymisellä oli asiaan ratkaiseva osuus.
Pim-pam-pullan tehtävänähän oli täyttää ohjelmataukoja. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä taukoja ei kuitenkaan enää pidetty yhtä oleellisena osana lähetystoimintaa kuin aikaisemmin.
Mittaustaukosignaalit Elävässä arkistossa
Tauoista puheen ollen, nykyradion hemmotellut kuuntelijat eivät ehkä voi lainkaan käsittää, että takavuosikymmeninä Ylen lähetykset saatettiin keskeyttää pitkiksi ajoiksi ”ohjelmansiirtoketjun mittaustauon” ajaksi.
Mittaukset suoritettiin tietenkin keskellä päivää parhaaseen kuunteluaikaan. Kukapa niitä yöllä olisi ollut tekemässä?
Tauosta ilmoittavasta kuulutuksesta tuli legendaarinen. A. W. Yrjänä muisteli sitä vielä vuonna 2000 CMX:n kappaleessa, joka oli tietenkin nimeltään Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko.
Jokainen 1970-luvulla radiota kuunnellut muistaa myös Stereotestin. ”Aina yhtä koskettava”, työtoveri muistaa.
Stereotesti kesti lähes kolme minuuttia ja oli vielä ”yksinkertaistettu”. Ohjelman opetuskin jäi hyvin mieleen: ”On syytä tarkistaa, kuunteletteko todella tätä ohjelmaa.”
Vielä on mainitsematta muuan ohjelma, joka oli aikanaan yhtä pysyvä osa radion ”ohjelmavirtaa” kuin muutkin edellämainitut. ”Peipposet laulavat Mikko von Deringerin johdolla”, ilmoitti lapsuudenkotini radio vääjäämättömästi aina kun sattui olemaan päällä.
Peipposet-kuorolla on joidenkin aikalaisteni keskuudessa vieläkin pahaenteinen kaiku. Jake Nyman kirjoittaa muistelmateoksessaan Väännä ja huuda (Tammi 1999): ”Se oli ja on edelleenkin minun korvissani maailman hirveintä musiikkia. Jos joudun kuoltuani helvettiin, niin aivan varmasti Peipposet käyvät yläkerrasta heittämässä keikkaa meille syntisille minkä kerkiävät.”
Peipposista ei tätä kirjoittaessani ole vielä näytettä Elävässä arkistossa, mutta olkaa huoleti, se on tulossa.
Jukka Lindfors, Elävän arkiston taukotoimittaja
blogit.yle.fi/elavaarkisto
