Homoseksuaalinen teko poistui Suomen rikoslaista rangaistavien tekojen joukosta 1971. Kymmenen vuotta tästä homoseksuaalisuus poistettiin myös tautiluokituksista. Rikoslain kehotuspykälä, jonka mukaan julkikehottaminen homouteen oli rangaistavaa, poistui vasta 1999. Samalla niin sanottu suojaikä laskettiin 18:sta 16 ikävuoteen, mikä se on myös heterojen välisissä suhteissa. 2000-luvun Suomessa ei edelleenkään ole itsestään selvää elää avoimesti homoseksuaalina. Historiallisista taustoista johtuen osa homomiehistä tapaa toisiaan yhä puistoissa ja esimerkiksi ravintoloiden vessoissa, usein nimettöminä.

Moni biseksuaali tai kaappihomo kärsii, kun ei voi julkisesti olla sitä mitä on. Joskus paljastumisen pelko johtaa epätoivoisiin tekoihin. Jos anonyymi seksisuhde kääntyy yön aikana väkivaltaiseksi ja johtaa toisen surmaan, niin poliisilla on kova työ selvittää rikos, varsinkin jos rikoksen uhri tai tekijä on niin sanottu kaappihomo.

Seksuaalivähemmistöihin kohdistuvat henkirikokset, joita voisi kutsua viharikoksiksi, ovat harvinaisia Suomessa. Rikoskomisario Jari Koski on tutkinut Helsingissä 1980-90-luvuilla tehtyjä henkirikoksia. Aineistosta hän muistaa yhden tapauksen, jossa homoseksuaaleja vihannut heteromies etsi netin kautta nimenomaan homoa tarkoituksenaan tämän tappaminen. Mies toteutti tekonsa, mutta jäi siitä myös kiinni.

Rikoskomisario Kosken mukaan homoseksuaalisuuteen liittyvät väkivaltatapaukset voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: Toiset liittyvät puhtaasti perheriitoihin. Toiset ovat miesten välisiä kunniakiistoja, joissa heteroksi itsensä määrittelevä mies kostaa homomiehen lähentely-yrityksen. Yhteistä tutkimusaineiston homoseksuaalisuuteen liittyvissä tapauksissa oli runsas väkivallan määrä.

Selvittämättömät henkirikokset

Tampereen poliisi on tutustunut homoyhteisöön yli neljä vuotta sitten surmatun tarjoilija Pasi Aaltosen tapauksen yhteydessä. Pasi Aaltonen surmattiin raa’asti teräaseella kotonaan Satamakadulla viikonloppuyönä elokuussa 2002. Pasi oli viettänyt surmaa edeltäneen illan Tampereen kapakoissa, muun muassa homoseksuaaleille suunnatussa ravintola Mixeissä.

Pasin liikkeet tiedetään tarkkaan siihen asti, kun hän jäi taksista pois kotinsa edessä. Lähtikö hän tapansa mukaan ulkoiluttamaan koiria vielä yöllä ja tapasiko Satamakadulla asunut Aaltonen surmaajansa Eteläpuistossa, jossa partnereita etsivät homoseksuaalit usein kohtaavat? Yleensä uhri tuntee surmaajansa. Tässä tapauksessa poliisi pitää mahdollisena, että tekijä ja uhri olivat toisilleen aiemmin tuntemattomia.

Jos sinulla on tietoa Pasi Aaltosen surmaan liittyvistä asioista, voit ottaa yhteyttä suoraan tutkinnanjohtajaan 050 - 561 1082.

Myös Helsingin rikospoliisilla on mapeissaan kaksi selvittämätöntä homosurmaa -80-luvulta. Molemmissa pimeissä henkirikoksissa uhri on homomies, joka työskentelee ravintolassa. Heillä oli myös yhteisiä tuttavia. 46-vuotias Per Gustav Sjödahl pahoinpideltiin kuoliaaksi Aleksis Kiven kadun asuntoonsa tammikuun 30. päivä 1987. Tekijä oli yrittänyt peitellä tekoaan sytyttämällä tulipalon.

Ravintola Omenapuun tarjoilija Raimo Liukkonen surmattiin kotiinsa Intiankadulle reilu vuosi Sjödahlin jälkeen keväällä 1988. Tuolloin 34-vuotias Liukkonen oli varsin tunnettu Drag Queen -esiintyjä Helsingissä. Kohtalokkaana iltana Liukkosen seurassa viihtyi nuori 20-25-vuotias, hoikka 180-senttinen mies, jota poliisi ei ole onnistunut tavoittamaan.

Parisuhdeväkivalta tabu myös homoilla

Väkivaltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteissa ei ole tutkittu Suomessa juuri lainkaan, mutta jotain viitteitä väkivallasta on niin poliisilla kuin seksuaalista tasavertaisuutta ajavan SETA ry:n toimistossakin. Sosiaalityöntekijä Anita Lähteen mukaan lähisuhdeväkivalta etenkin naispareille on niin suuri häpeä, ettei siitä tulla helposti kertomaan.

Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan homoseksuaalissa suhteissa niin miehet kuin naisetkin kohtaavat väkivaltaa selvästi enemmän kuin avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa elävät. Lähes 40 prosenttia lesboista oli joutunut kumppaninsa kaltoinkohtelemaksi jossain elämänsä vaiheessa. Heteronaisista vain viidesosa oli kokenut saman. Yhdysvaltain oikeusministeriön tilastojen homomiehistä oli kokenut parisuhdeväkivaltaa reilu viidennes ja heteroista alle kymmenen prosenttia.

Lesbokulttuuriin liittyy väkivallan lisäksi myös toinen piirre, jota ei ole lehtien palstoilla pahemmin paistateltu: polygamia eli yhteisö, jossa asuu enemmän kuin kaksi naista keskenään. Tästä ja törmäyksestä virkavallan kanssa esimerkin kertoi kulttuuriantropologi Antu Sorainen Helsingin yliopistosta.

Piirteitä homokulttuurin liepeiltä

Poliisi-tv:n haastattelema 40-vuotias Tony tuntee pääkaupunkiseudun homopiirit pitkältä ajalta. Tony halusi pysytellä anonyyminä työpaikan menettämisen pelossa. Hänen mukaansa seksuaalisuutensa peittäminen ahdistaa henkilöitä ja saattaa aiheuttaa ylilyöntejä tietyissä tilanteissa. Tonyn mukaan homokulttuurissa on myös aivan tavallista, että vanhemmat miehet houkuttelevat nuoria miehiä koteihinsa jatkoille seksuaalisessa tarkoituksessa.

Tämä piirre koitui tavallaan professori Kari S. Tikan kohtaloksi. Helsingin homobaareissa rikasta elämää viettänyt veroprofessori löydettiin kotoaan puolipukeissa tapettuna vuoden 2006 keväällä. Jatkot Don’t Tell Mama –ravintolasta löydettyjen nuorten miesten kanssa eivät menneet suunnitelmien mukaan. Ystävien varoituksista huolimatta Tikka halusi toteuttaa itseään ja elää taipumustensa mukaisesti.

Taloudellisen hyvän hankkimisesta vanhemmalta homomieheltä rikollisin keinoin on ääriesimerkki vuodelta 2005. Antti Taskinen (30) sai Heinolan käräjäoikeuden mukaan lääkkeillä aikaan kolmen homomiehen surman vuosina 1996, 1997 ja 2005. Viimeisin surmansa saanut, UPM Kymmenen entinen viestintäjohtaja oli juuri rekisteröinyt parisuhteen Taskisen kanssa. Oli vähällä, ettei nuorempi mies olisi perinyt kumppaninsa omaisuutta. Taskisen ystävä avasi lopulta tunnontuskissa suunsa ja sen jälkeen paljastui myös Taskisen omaksi hyväkseen väärentämä testamentti. Taskinen tuomittiin kesällä 2006 elinkautiseen vankeusrangaistukseen Heinolan käräjäoikeudessa. Asian käsittelyä on jatkettu tämän ohjelman esitysviikolla Kouvolan hovioikeudessa.

Osa homoyhteisön tämän päivän käyttäytymisnormeista periytyy ajalta, jolloin valtaväestöstä poikkeavat piirteet piti pitää näkymättömissä. Seuraa haettiin yleisten käymälöitten liepeiltä ja puistoista. Puhuttiin pömpeli- tai pisuaariseksistä. Vaikka -70-luvulta lähtien Suomessa on ollut homoravintoloita isoimmissa kaupungeissa, yhä edelleen homoseksuaalit etsivät satunnaista seuraa puistoissa. Sama piirre kuuluu tähän kulttuuriin myös maailmalla. Paparazzi tavoitti viime kesänä satunnaista seksiä etsineen viihdetaiteilija George Michaelin niin sanotusti housut kintuissa puistosta Lontoossa. Eikä ole tavatonta, että keski-ikäinen mies poistuu homobaarista tyytyväisenä vaimonsa viereen nukkumaan.

Sosiologi Kati Mustola muistelee ohjelmassa, että vielä -80- ja 90-luvuilla oli tavallista, että esimerkiksi skinheadit etsivät kaupungilta tai puistoista homoja ja kävivät heidän kimppuunsa. Homon hakkaaminen oli tuolloin kansainvälinen tapa.

Kirkon seksiskandaalit

Seksiskandaalit ovat ravistelleet kirkollisia piirejä viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa, mutta myös useissa Euroopan maissa. Useimmiten asialla ovat olleet katoliset papit. Suomen ortodoksinen kirkko sai oman kärsimysnäytelmänsä Pyhäsalmen veljestössä vaikuttaneen munkki Kristoforoksen tapauksesta: Haapajärven käräjäoikeus antoi 2006 kuuden vuoden tuomion eriasteisista seksuaalirikoksista. Uhrit olivat kaikki miespuolisia. Vaikka yksi teoista oli kohdistunut alaikäiseen, ei kyseessä tietojemme mukaan ole varsinainen pedofilia.

Entisen munkin tapauksista ei virallisista lähteistä tietoa saa, koska aineisto on tuomiota lukuun ottamatta julistettu salaiseksi. Se tiedetään, että munkki oli poliisikuulusteluissa avulias ja tunnusti teot. Tuomioonsa hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Olisimme kysyneet Kristoforokselta, käyttikö hän veljestön seiniä ja munkin kaapua hyväkseen teoissaan. Pyynnöistä huolimatta hän ei halunnut kommentoida rikoksia. Entinen munkki kertoi kirjeessään elävänsä nyt hiljaisuuden aikaa ja keskittää kaiken tarmonsa ikonien tekemiseen. Rovaniemen hovioikeus vahvisti entisen munkin tuomion 1.2. 2007.

Poliisin ja homoyhteisön välit

Rikoslain muuttumisen myötä poliisin ja homoyhteisön välit ovat parantuneet ja luottamusta alkaa olla puolin ja toisin. Haastattelemamme rikoskomisario Jari Koski arvelee homoseksuaalisten poliisien pystyvän jo astumaan kaapista ulos, ainakin paremmin kuin vielä -90-luvulla. Poliisi-tv ei tosin löytänyt yrityksistä huolimatta ketään julkisesti homoa tai lesboa konstaapelia kertomaan mielipiteitään.

Kulttuuriantropologi Antu Sorainen yhtyy yleiseurooppalaiseen arvioon, että 6-10 prosenttia poliisivoimista edustaa muuta kuin perinteisiä heteroseksuaaleja, mutta jostain syystä tämä ryhmä on melkein näkymätön Suomessa. Jotain asian kompleksisuudesta kertoo se, että virallinen Suomi loisti poissaolollaan, kun Euroopan homopoliisijärjestö kokoontui elokuun alussa 2006 Tukholmassa. Kaksi suomalaispoliisia oli paikalla, mutta lomallaan.

Poliisiylijohtaja Markku Salmisen mukaan suomalainen poliisi saa lain mukaan käyttää virkapukua vain virka-asioissa. Tämäntyyppiset tapahtumat eivät Salmisen mukaan kuulu viranhoitoon. Tässä asiassa Suomi edustaa muista Pohjoismaista poikkeavaa linjaa.

Poliisi-TV Extra nähtiin 16.8.2007