18-vuotias kotkalaisnainen joutui tiukan paikan eteen kesäkuussa 2008. Viiden hengen hämäräjengi sai päähänsä, että tämä olisi soittanut poliisit heidän asunnolleen. Niinpä porukka päätti kovistella naista oikein viimeisen päälle. Keksittiin velkasuhde ja nainen siepattiin kotoaan. Naista pahoinpideltiin ja uhattiin aseella. Hänet pakotettiin ottamaan luottoa ja tilaamaan tavaroita postimyynnistä. Porukka alisti naista myös parittamalla tätä muutamalle seksinkipeälle asiakkaalle seuranhakuilmoitusten avulla.

Nuori nainen kärvisteli noin viikon alistajiensa kynsissä. Hän pakeni matkalla seksiä odottaneen asiakkaan luo. Tapausta käsitellään Kotkan käräjäoikeuden Haminan istuntopaikalla tiistaina 14.10. mitä todennäköisimmin suljettujen ovien takana. Vastaajina on viiden hengen porukka, kaksi naista ja kolme miestä pyöreästi 20-30 -vuotiaita.

Kotkan poliisi tutki asiaa törkeänä vapaudenriistona, pahoinpitelynä ja parituksena. Kihlakunnansyyttäjä Perttu Könönen sen sijaan syyttää viisikkoa törkeästä ihmiskaupasta. Savonlinnan jo -90-luvun puolella alkaneessa kiinalaisravintolan työntekijöiden työoloja koskevassa tutkinnassa kävi päinvastoin kuin Kotkassa.

Savonlinnan poliisi ja keskusrikospoliisi tutkivat tätä ihmiskaupan kaltaista rikosta ihmiskauppana, mutta yllättävä käänne Savonlinnan käräjäoikeudessa muutti rikosnimikkeen kiskonnanomaiseksi työsyrjinnäksi. Käräjätuomari otti kantaa päärikokseen jo vangitsemisoikeudenkäynnissä, kun hän totesi, ettei ihmiskaupan perusteella ole edellytyksiä hakea vastaajia vangituksi. Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä aikoo syyttää yrittäjäpariskuntaa muun muassa kiskonnanomaisesta työsyrjinnästä.

Asianomistajia eli uhreja tässä tapahtumasarjassa on kaikkiaan kymmenen, kaikki kiinalaisia ravintolatyöntekijöitä. Pitkäkestoisen vyyhdin valmistavat istunnot ovat Savonlinnan käräjäoikeudessa marraskuussa 2008 ja varsinainen pääkäsittely istutaan tammikuussa 2009.

Miten tunnistat ihmiskaupan?

Poliisi-TV haastatteli juttua varten useita eri poliiseja ja lainoppineita, jotka kaikki ovat tekemisissä ihmiskaupan kaltaisten rikosten kanssa. Helppoa ihmiskaupan tunnistaminen ei näytä olevan vieläkään, vaikka Suomen rikoslain 25. luvun kolmas pykälä ja YK:n Palermon sopimus lisäpöytäkirjoineen ovatkin luetut.

Ihmiskauppa määriteltiin ensimmäisen kerran järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Palermon sopimuksen, jonka Suomikin on allekirjoittanut, lisäpöytäkirjassa vuonna 2001. Sen mukaan ihmiskauppa tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista. Kyse voi olla esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakkotyöstä tai elinten ja kudosten poistamisesta.

Keskusrikospoliisin nettisivujen mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan toimintaa, jossa tekijä alistaa uhrin ja myy tätä esimerkiksi prostituutioon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Myös elinkauppa voi olla ihmiskauppaa. Ennen ihmiskauppasäädösten voimaantuloa 1.8.2004 vastaavia tekoja rangaistiin muun muassa paritus- ja työsyrjintäpykälien perusteella.

Yksi ihmiskaupan tunnistamista vaikeuttava seikka on se, ettei uhri välttämättä tunnista olevansa ihmiskaupan uhri. Esimerkiksi Aasiasta köyhistä oloista tuleva työntekijä voi vallan hyvin hyväksyä viisi vuotta kestävän tiskivuoron ravintolan keittiössä jossain päin Eurooppaa euron tuntipalkalla. Kiinan maaseudulla sillä palkalla kenties eläisi herroiksi, mutta täällä sitä voisi verrata pakkotyöhön tai orjuuteen.

Ihmisalakuljetuksen ja ihmiskaupan yksi ero on siinä, että salakuljetetun ja salakuljettajien suhde on ohi, kun matka on tehty. Ihmiskauppiaat eivät helpolla hellitä otettaan uhrista. Matkan hinta voi olla sama, esimerkiksi 5000 euroa. Toinen merkittävä ero rikosten välillä on, että ihmiskaupan uhri ei välttämättä siirry maasta toiseen.

Ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöön perehtynyt lakimies Emilia Kaikkonen katsoo, että yksi yhteinen piirre täyttyy aina, kun kyseessä on ihmiskauppa: hädänalaisen ihmisen vapauden rajoittaminen.

Uhrien auttamisjärjestelmä

Savonlinnan tapauksesta käy hyvin ilmi se, miten viranomaiset pääsevät jyvälle mahdollisesta ihmiskaupasta Suomessa. Kiinankielentaitoinen sivullinen ihminen pääsi tekemisiin kiinalaistyöntekijöiden kanssa. Hän ihmetteli riistotyövoiman asemaa työsuojeluviranomaisille, jotka tarkastuksen jälkeen tekivät tutkintapyynnön paikalliselle poliisille.

Savonlinnan poliisi otti yhteyttä varhaisessa vaiheessa keskusrikospoliisiin, jonka kanssa perustettiin viranomaisten yhteinen tutkintaryhmä. Sen tutkimusten perusteella kolme ravintolassa silloin, kaksi vuotta sitten, työskennellyttä kiinalaista otettiin uhrien auttamisjärjestelmään.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä perustettiin Suomeen samoihin aikoihin pari vuotta sitten. Sen puitteissa ihmiskaupankaltaisista alistetuista oloista on pelastettu yhteensä parikymmentä henkeä. Käytännössä päätöksen avustusjärjestelmään pääsemisestä tekee Joutsenon vastaanottokeskus.

Ihmiskaupan uhriksi joutuneelle henkilölle on merkittävä ero siinä, kohdellaanko häntä ihmiskaupan vai esimerkiksi parituksen uhrina. Parituksen uhrina hänellä on oikeudessa todistajan asema, mutta ihmiskaupassa asianomistajan.

Kohta RVL:kin kuuntelee

Finnair lennättää joka viikko 26 koneellista ihmisiä Kiinasta ja 12 koneellista Intiasta Suomeen. Tämä on luonut aivan uudenlaisia haasteita rajavartiolaitokselle maamme rajojen valvonnassa. Miten erottaa valtavasta matkustajavirrasta ei-toivottavat ainekset? Käytännössä sitä työtä tehdään jo lähtömaiden lentokentillä. Epäselvyydet matkustusasiakirjoissa ja epätavalliset matkustajaprofiilit saattavat tyssätä matkan Eurooppaan jo ennen koneeseen nousemista.

Suomen rajavartiolaitos kouluttaa lentikenttähenkilökuntaa aina, kun esimerkiksi Finnair avaa uusia vuoroja maihin, jotka viranomaiset luokittelevat niin sanotuiksi korkean riskin maiksi. Näin on tehty ainakin Pekingin ja New Delhin suhteen. Länsimaiden rajayhdyshenkilöt selvittelevät esimerkiksi Pekingin lentokentällä pariasataa epäselvää tilannetta joka kuukausi.

Nyt myös rajavartiolaitos on hakemassa oikeutta puhelinkuunteluun ja muihin telepakkokeinoihin. Sillä halutaan päästä kiinni törkeän laittoman maahantulon järjestäjiin, jotka hyvin usein pitävät puhelimitse yhteyttä laittomasti kuljetettaviin. Tähän asti rajavartiolaitoksen on täytynyt perustaa poliisin kanssa yhteistoimintaryhmiä tutkiessaan ihmiskaupan kaltaisia rikoksia. Lakiluonnos on lausuntokierroksella eduskunnassa.

Toinen syy rajavartiolaitoksen haluun päästä kuuntelemaan puheluita on se, että laittoman maahantulon järjestämisestä on säädetty pienempi rangaistus kuin niistä rikoksista, joiden tutkinnassa poliisilla ja tullilla on kuunteluoikeus. Tällä hetkellä raja ja poliisi tutkivat kahta törkeää ja kuutta tavallista mahdollista ihmiskauppatapausta ja 40 laitonta maahantuloa. Toistaiseksi nykyisen lain voimassa olon aikana vain yksi ihmiskauppaepäily on johtanut langettavaan tuomioon.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 9. lokakuuta 2008