Rattijuoppojen määrässä liikennevirrassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana. 2000-luvulla rattijuopot ovat aiheuttaneet moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa keskimäärin 70:stä 80:een suomalaisen kuoleman. Viime vuonna näiden turhien kuolemien määrä nousi yli 90:n ja tämä vuosi näyttää jatkavan samaa murheellista trendiä. Rattijuoppo tappaa todennäköisimmin kesäaikaan. Ennakkotietojen mukaan kuluvan vuoden kesä-elokuun aikana teillämme koki kohtalonsa 37 henkeä kännikolareissa. Luvuissa eivät ole mukana kevyen liikenteen turmat.

Rattijuoppoja näyttää jäävän kiinni selvästi viime vuotta enemmän. Poliisin mukaan kyse ei ole välttämättä siitä, että humalaisia olisi liikenteessä sen enempää kuin ennenkään, vaan puhallutusten määrää on nostettu. Tolppakamerat ovat vapauttaneet poliisia nopeusvalvonnasta puhallusratsioihin.

Kesän aikana rattijuoppousongelmaa on taas yritetty ratkaista kahvipöydissä ja lehtien pääkirjoituksissa. Keinovalikoiman järein konsti on takavarikoida toistuvasti kärähtäneen ammattijuopon auto valtiolle. Keinoa käytetään vain muutamia kertoja vuosittain, joten siitä ei taida olla ratkaisuksi.

Promillerajat vaihtelevat Euroopassa nollasta 0,8:aan. Suomessakin on pohdittu, pitäisikö promillerajaa laskea 0,5:stä Ruotsin ja muutaman muun maan mallin mukaan 0,2 promilleen. Monissa maissa promillerajoja on porrastettu siten, että nuorilla kuljettajilla ja ammattiliikenteessä on tiukemmat säännöt kuin muilla. Viimeksi tänään 13.9. Aamulehti kirjoittaa, että liikenneministeri Anu Vehviläinen esittää tieliikenteeseen nollan promillen rajaa nuorille kuljettajille. Eli keskustelu rajoista varmasti jatkuu Arkadianmäellä.

Rami tyytyväinen kokeiluun

Liikenneministeriössä uskotaan, että tehokas ratkaisu rattijuoppousongelmaan on alkolukko, joka siis estää humalaisen ihmisen auton käynnistyksen. Uudellamaalla asuva Rami on tyypillinen alkolukkokokeiluun osallistuva henkilö: yrittäjä, joka tarvitsee työssään autoa. Rami oli kärähtänyt ratista kaksi kertaa ja tiesi oikeuteen mennessään, että ajokieltoa napsahtaa, jollei autoon asenneta alkolukkoa. Vajaan parin tuhannen euron kulut ja vuoden jatkuva puhaltelu on siedettävä vaiva verrattuna siihen, ettei auton rattiin pääse lainkaan.

Rami pitää alkolukkoa hyvänä ideana ja suhteellisen vaivattomana sen jälkeen, kun on opetellut oikean puhallustekniikan. Alkolukkoja on liikenteessä useita eri versioita, mutta Ramin autoon asennettu laite vaatii puhalluksen lisäksi tietynlaista äänenvärinää. Tämä varmistaa sen, ettei kuka tahansa kykene puhaltelemaan nollia viereiseltä penkiltä. Ongelmana Rami piti talvea: laite lämpenee pakkasessa perin hitaasti.

Rattijuopumukseen syyllistynyt voi siis ehdottoman ajokiellon sijaan pyytää oikeudelta päästä mukaan kokeiluun, jossa hän saa ajaa alkolukolla varustettua autoa. Kyseessä on niin sanottu alkolukolla valvottu ajo-oikeus. Alkolukkoa on pidettävä yhden vuoden ajan. Puhaltelun lisäksi vuoteen kuuluu päihderiippuvuuden arviointiohjelma ja jatkoseuranta säännöllisine terveystarkastuksineen. Kokeiluun osallistuminen ei kuitenkaan vaikuta rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen.

Alkolukko kaikkiin autoihin?

Alkolukkokokeilua on nyt takana kaksi vuotta. Heinäkuuhun 2007 mennessä alkolukko oli asennettu 150:lle rattijuopumukseen syyllistyneelle. Kun reilut 20 000 suomalaista puhaltaa vuosittain liian korkeat promillet, ei alkolukkoa voi vielä pitää ongelman ratkaisuna. Tavoitteena tosin on, että ammattiliikenteessä alkolukko olisi kaikissa autoissa jo vuonna 2012. Tulevaisuuden toiveena on, että alkolukko olisi vakiovarusteena kaikissa uusissa autoissa.

Ennen kuin tähän päästään on osassa kuljetusalan yrityksistä lähdetty vapaaehtoiseen kokeiluun, jossa testataan, miten alkolukot toimivat erilaisissa ajo- ja työtehtävissä. Vapaaehtoisessa kokeilussa on mukana kuusi erilaista kuljetusalan firmaa. Yksi on muun muassa koulukuljetuksia ajava Kajon. Sen edustaja kertoo Poliisi-TV:lle, että alkolukkojen asentaminen on jo nyt vaikuttanut positiivisesti tarjouskilpailuissa

Toinen vapaaehtoisessa kokeilussa mukana oleva yritys on vaarallisia aineita kuljettava Transuotila. Polttoainerekkaa ohjaava Eero Lehto ei näe, että alkolukkoon puhaltelu juurikaan haittaisi päivän töitä. Transuotilan ja muiden kokeilussa olevien kuljetusyritysten kokemukset rajoittuvat vasta tähän kesään, joten luotettavampia tuloksia saadaan odotella ensi vuoteen, jolloin alkolukot ovat olleet käytössä jo yhden talvikauden.

Jarmo laskisi promillerajaa

Liikenneturvan kanssa jo pitkään yhteistyötä tehnyt 27-vuotias Jarmo Tolonen halvaantui eräänä lämpimänä kesäyönä yhdeksän vuotta sitten. Jarmo lähti humalaisen päähänpistosta kaverinsa kanssa ajamaan vanhempiensa autoa kohti Oulun keskustaa. Baarin sijasta hänen ajelunsa päättyi 20 metrin ilmalennon jälkeen ojan pohjalle. Jarmon henkistä toipumista helpotti se, että vieressä istunut kaveri selvisi mustelmilla. Hänellä oli turvavyö, toisin kuin Jarmolla.

Jarmo on joutunut miettimään nuorten villiä alkoholinkäyttöä ja vapaa-ajanviettoa syvällisemmin kuin moni muu. Nykyisin hän kiertää Liikenneturvan kanssa pitkin Suomen kouluja ja kertoo nuorille omaa tarinaansa, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi kokea kantapään kautta sitä mitä hän on kokenut. Valistustyössään Jarmo ei pyri saarnaamaan, vaan kertoo elämästään rehellisesti ja kaunistelematta, niin kuin se on mennyt. Suoraa puhetta nuoret myös jaksavat kuunnella. Jos Jarmo itse saisi päättää, hän laskisi promillerajan 0,2:een ja määräisi alkolukon kaikille autoa ajaville ongelmakäyttäjille.

Jarmo on selviytynyt henkisesti vammautumisestaan hienosti, mutta helppoa se ei aina ole ollut. Ensimmäinen vuosi oli taistelua paitsi vammoja, myös itsetuhoisia ajatuksia vastaan. Nykyisin Jarmolla on asiat hyvin: hän on juuri muuttanut kihlattunsa kanssa Vantaalle ja kohta taskussa ovat tietoliikenneinsinöörin paperit. Jarmo on tavannut myös toisenlaisia kohtalotovereita: kaikki halvaantuneet eivät ole jaksaneet ponnistella elämässä eteenpäin. Katkeruus on kovempaa silloin, kun vammautumisen on aiheuttanut joku muu kuin itse.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 13. syyskuuta 2007