1960-luvulla, kun suuri osa tämän päivän lasten vanhemmista syntyi, ruumiillinen kuritus nähtiin kasvatustieteessä ihan käyttökelpoisena keinona pitää lapset herran nuhteessa. Tilanne muuttui 1984. Tuli voimaan niin sanottu kurilaki. Enää lapsia ei saanut läimäytellä tai retuuttaa tukasta miten tahtoi, ainakaan lain nimissä.

Hämmästyttävää on, että UNICEFin ja The Body Shopin raportti esittää, että Suomi on lasten kokemassa ja näkemässä perheväkivaltatilastossa jopa maailmanlaajuisesti korkealla sijalla. Miten se on mahdollista? Helposti, jos tutkimustuloksiin on uskominen.

Tutkimusten mukaan noin puolet suomalaisista vanhemmista tukistaa lapsiaan? Joka neljäs vanhempi näpäyttää lastansa sormille ja joka seitsemäs läimäyttää pitkin korvia. Yli puolet suomalaisista pitää lasten tukistamista ruumiillisena kurittamisena, ei pahoinpitelynä. Lähes puolet ajattelee näin myös läimäyttämisestä. Kyse on kuitenkin pahoinpitelystä. Erityisen vaarallista on vauvojen ravistelu.

Lapsen pahoinpitelijä usein oma äiti

Näissä väkivallan lajeissa isiä useammin tekijänä on lapsen oma äiti. Vuosina 1970–1994 sai Suomessa henkirikoksen uhrina surmansa 292 alle 15-vuotiasta lasta. Äiti todettiin tekijäksi 41 prosentissa ja isä 26 prosentissa tapauksista. Lapsella on suurin riski tulla surmatuksi alle vuoden ikäisenä. Alle yksivuotiaita uhreja oli kaikkiaan 113. Äiti todettiin tekijäksi 73 prosentissa ja isä 23 prosentissa näistä tapauksista.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikoskatsauksesta käy ilmi, että 1.6.2002-31.12.2005 surmattiin 25 alle 15-vuotiasta lasta, 14 poikaa ja 11 tyttöä. Heistä 15 (60 %) oli joutunut äitinsä ja yhdeksän (36 %) isänsä surmaamaksi, yksi (4 %) sai surmansa Myyrmannin pommi-iskussa.

Lastenkirurgian ylilääkäri Juhani Merikanto Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo, etteivät heidän kirurgit törmää esimerkiksi vauvojen ravistelutapauksiin ihan joka viikko, korkeintaan kerran kuussa. Puolessa näistä epäilyttävistä tapauksista tehdään lastensuojelu- tai rikosilmoitus.

Selkeästi lasten fyysiseksi pahoinpitelyksi diagnosoidaan Suomen sairaaloissa noin 50 tapausta vuodessa. Todennäköisesti vakavia pahoinpitelyitä hoidetaan sairaaloissa paljon enemmän, mutta vammat kirjautuvat yleensä tapaturmiksi.

Poliisitutkintaan päätyvät siis vain vakavimmat tapaukset. Tamperelaisen rikosylikomisario Ilkka Laasanen mielestä uusi lastensuojelulaki ei estä lääkäriä ottamasta yhteyttä suoraan poliisin, jos epäilee lapsen vammojen syntyneen pahoinpitelyn seurauksena. Useimmiten lääkäri ottaa ensin yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, jotka sitten vievät asian poliisitutkintaan, jos vievät. Tutkinta kuitenkin mutkistuu, kun aikaa kuluu ja perheenjäsenet selvittelevät asiaa keskenään.

Vierailu Äänekoskella

Jos kerta Tampereen kokoisessa kaupungissa lasten pahoinpitelyt ovat harvinaisia, miten sitten on pienemmissä kunnissa? Ilta-Sanomien viime syksynä tekemän selvityksen perusteella valitsimme tarkastelun alle Äänekosken. Se vaikuttaa kaupungilta, jossa lapsiperheillä voisi mennä keskimääräistä huonommin. Siellä haetaan suhteessa väkilukuun Suomen eniten lähestymiskieltoja. Poliisin mukaan pahoinpitelytilastoissakin kaupunki on roikkunut turhan korkealla monena vuotena.

Komisario Markku Suokas Äänekosken poliisista kertoo, että sellaiset lähestymiskiellot, joissa lapsi on suojauksen kohteena, voidaan laskea vuosittain yhden käden sormin. Alle 15-vuotiaiden pahoinpitelytapaukset voidaan selittää usein nuorison kahakointina. Lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä oli viime vuonna kymmenen tapausta ja törkeitä tekomuotoja viisi.

Keski-Suomen alueella kiertävä lastensuojelun asiantuntija, Hannele Metsäranta ei ole huomannut, että 20 000 asukkaan Äänekoski poikkeaisi millään lailla alueen muista kunnista. Samaa sanotaan Äänekosken sosiaalitoimessa. Esimerkiksi vauvojen ravistelutapauksia ei ole tiedossa. Tässä suhteessa perheiden pahoinvointi ei ainakaan ulotu lasten fyysiseen koskemattomuuteen. Tai sitten tapaukset eivät tule ilmi.

Kalevassa käytetään korvatulppia

Mari Käki viettää Tampereen Kalevassa aivan tavallista lapsiperheen arkea yli kolmekuukautisen Olga-vauvansa kanssa. Mari kertoo, että hän ymmärtää äitejä, joilla menevät hermot lapsen huutamisen takia. Häneltä itseltäänkin menee silloin tällöin. Hän on kuitenkin simuloinut mielessään, mitä tehdä kun näin käy.

- Korvatulpat on hyvä keksintö esimerkiksi nukuttamistilanteissa. Jos hermo kiristyy, niin lapsen voi laittaa lattialle itkemään ja siirtyä itse toiseen huoneeseen laskemaan vaikkapa viiteen. Itku ei lasta vahingoita, naurahtaa Mari. Vauvojen ravistelun vaarallisuudesta tiedotetaan nykyisin neuvoloissa melko hyvin.

Uusi lastensuojelulaki

Vuoden 2008 alusta voimaan tullut uusi lastensuojelulaki velvoittaa viranomaisia entistä tehokkaammin varjelemaan lapsen etua. Lapsen etu menee uuden tulkinnan mukaan esimerkiksi lääkärien salassapitovelvollisuuden edelle. Aika näyttää, muuttaako laki käytäntöjä kunnissa.

Uuden lain pitäisi madaltaa kynnystä tehdä lastensuojeluilmoitus. Tahdonvastaisissa huostaanotoissa päätöksenteko siirtyy sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksille. Lapset saavat asiakassuunnitelman ja oman vastuullisen sosiaalityöntekijän, jolla pätevyysvaatimuksena on korkeakoulututkinto. Pätevien sosiaalityöntekijöiden löytäminen ja palkkaaminen aiheuttaa kuluja ja päänvaivaa varmasti kaikissa pienissä kunnissa.

- Laajojen amerikkalaisten tutkimusten mukaan epäiltyihin lasten pahoinpitelyihin kannattaa puuttua. Puuttumisen jälkeen väkivalta loppuu melkein aina. Jos väkivaltaan ei puututa, kolmannes lapsiuhreista vammautuu vakavasti ja jopa viisi prosenttia on vaarassa kuolla, kertoo Juhani Merikanto TAYSista.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 13. maaliskuuta 2008