Suomessa tapahtuu vuosittain ainakin parisenkymmentä kansainvälistä lapsikaappausta. Kaappaaja on yleensä lapsen ulkomaalaistaustainen isä tai äiti. Myös Suomeen kaapataan muutamia lapsia vuosittain, mutta yleensä heidät palautetaan suhteellisen nopeasti asuinmaahansa.

Suomi muuttuu koko ajan monikulttuurisemmaksi, joten lapsikaappaukset todennäköisesti yleistyvät. Suomessa lapsikaappaus on rikos, mutta näin ei ole kaikissa maissa. Tapaukset ovat vaikeita viranomaisillekin, ja niiden selvitteleminen vie yleensä paljon aikaa. Eniten siitä kärsivät lapset.

Haagin lapsikaappaussopimus yhtenäistää käytäntöjä

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse, kun alle 16-vuotias ja pysyvästi Suomessa asunut lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen.

Noin 80 maata on allekirjoittanut Haagin lapsikaappaussopimuksen, jonka tarkoituksena on taata lapsen palautus asuinmaahansa. Jos lapsi on kaapattu sopimusmaahan, keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö. Jos lapsen tiedetään olevan maassa, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta, asiaa hoitaa ulkoasiainministeriö. Jos kohdemaata ei tiedetä, asiaa selvittelee poliisi.

Lapsen palautus Suomeen on yleensä hyvin monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi, on kohdemaa sopimuksen allekirjoittanut tai ei. Palautukset sopimusmaistakaan eivät aina suju kitkattomasti. Joskus päädytään pattitilanteeseen: päätös palautuksesta on tehty ja viranomaiset tietävät lasten sijainnin, mutta esimerkiksi muiden kesken olevien oikeuskäsittelyiden takia lapsia ei palauteta.

Olennaista lapsikaappaustapauksissa on pyrkiä sovinnolliseen ratkaisuun – siihen, että kaappaaja palaa vapaaehtoisesti lapsen kanssa. Kannattaako kaappauksesta tehdä rikosilmoitus vai ei, riippuu täysin tapauksesta. Joidenkin maiden kohdalla sen tekeminen voi vauhdittaa viranomaistoimintaa, mutta jos lapsen vienyt vanhempi tietää rikosprosessin olevan käynnissä, hän ei ehkä halua tulla lasten kanssa takaisin.

Isä odottaa poikaansa kotiin

Nelivuotiaan Anton-pojan isällä, Paavo Salosella, ja vironvenäläisellä äidillä on ollut avioeron jälkeen yhteishuoltajuus. Anton on viettänyt joka viikko kolme päivää isänsä luona. Paavo Salonen näki poikansa viimeisen kerran 2. päivä maaliskuuta, kun hän palautti pojan äidilleen. Tuosta matkasta jäi muistoksi myös autossa näpätty valokuva.

Kun isä soitti seuraavalla viikolla sopiakseen pojan hakemisesta luokseen, äiti kertoi heidän olevan Venäjällä – eikä takaisintulosta ole tietoa. Suomeen jäi myös äidin lähes täysi-ikäinen poika.

Salonen otti yhteyttä Kaapatut Lapset ry:hyn, josta asiasta ilmoitettiin heti ulkoasiainministeriöön. Venäjä ei ole allekirjoittanut Haagin lapsikaappaussopimusta. Salonen teki myös rikosilmoituksen.

Nyt Salonen ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkä odotus hänellä on edessään. Salonen on huolissaan myös siitä, kuinka Antonin äiti tulee pojan kanssa toimeen vieraassa maassa. Aika näyttää, riittääkö viranomaisten toiminta siihen, että Anton palautetaan Suomeen vai päättääkö äiti palata asuinmaahansa Antonin kanssa.

Salonen ei aio vaatia äidille rangaistusta, jos hän tuo Antonin takaisin. Rikoslainkin mukaan on mahdollista jättää rangaistus tuomitsematta, jos lapsi palautetaan vapaaehtoisesti.

Ennaltaehkäisy on tärkeää

Paavo Salonen otti etukäteen yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin aavistellessaan, että äidin lähteminen maasta voisi olla mahdollista. Häntä ei otettu vakavasti. Ongelma on usein siinä, että kaappausuhkaa on hyvin vaikea näyttää toteen.

Lapsikaappaus on aina traumaattinen kokemus - erityisesti lapselle, mutta myös Suomeen jääneelle vanhemmalle. Siksi pitäisi toimia jo silloin, kun epäilee kaappauksen olevan mahdollista. Vaikka kaappaus on yllättävä tilanne, sen uhka voi olla havaittavissa etukäteen.

Kaappausta voi edeltää suhteen kariutumisen jälkeiset erimielisyydet lapsen huollosta, tapaamisista tai kasvatuksesta – näissä asioissa uskonnolla voi olla merkittävä rooli. Työpaikasta irtisanoutuminen, muuton valmistelu ja pankkitilin tyhjennys voivat olla merkkejä lähtösuunnitelmista.

Tukea ja neuvoja saa Kaapatut Lapset ry:stä. Kaapattuja lapsia muistetaan Suomessa kadonneiden lasten päivänä 26. päivä toukokuuta.

www.kaapatutlapset.fi.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 24. huhtikuuta 2008