Huumetietoverkosto Reitoxin kansallisen vuosiraportin mukaan kannabista joskus kokeilleiden määrä on pysynyt 2000-luvulla 12 prosentin tuntumassa. Jos Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä, tarkoittaa luku sitä, että pitkälti yli puoli miljoonaa suomalaista on joskus elämänsä aikana kokeillut huumeita. Kahdeksan kymmenestä lopettaa kuitenkin lyhyen käyttöperiodin jälkeen. Ja niistä kahdesta, jotka eivät lopeta, vain toisen tunnistamme ongelmakäyttäjäksi. Tämä on hyvä uutinen, kuten myös se, että yhä harvempi nuori aloittaa kannabiskokeilut. Rikostilastotkin ovat kaunistuneet, mutta miksi näitä asioita ei rummuteta julkisuudessa?

Julkisuuden pelisääntöjen mukaan vain huono uutinen on hyvä uutinen. Huumeet on valittu yhteiskunnan hyväksi viholliseksi. Näin pohdittiin alkoholi- ja huumetutkijain seuran seminaarissa viime viikolla. Siellä oltiin huolissaan poliitikkojen ja heitä peesaavan median luomasta narkofobiasta, jonka mukaan maahan mahtuu yksi totuus: huumeet ovat pahasta ja tappavat.

Jokaisesta saunaoluennauttijasta ei tule automaattisesti juoppoa, eikä ruohonpössyttelijästä narkkaria, vaikka näin valistettiin kouluissa 80- ja -90-luvuilla. Pääkaupunkiseudulla asuva Pera kuitekin jäi koukkuun. 13-vuotiaana isänsä Diapameja kähveltäessään Pera ei aavistanut, että 20-vuotiaana hän olisi heroiinin ja Subutexin hankintaan ja käyttöön kyllästynyt, väsynyt nisti.

Pera on pyrkinyt huumeista eroon useampaan kertaan siinä onnistumatta. Nyt tukena on Irti Huumeista ry ja tyttöystävä sekä oma lapsi. Kovista aineista hän on mielestään päässyt irti. Omien sanojensa mukaan hän ei "enää vedä hihaan mitään", vaan ainoastaan polttelee pilveä silloin tällöin. Hän ei pidä satunnaista sauhuttelua alkoholin viikonloppujuomista vaarallisempana tapana.

Ylivieskassa nollatoleranssi

Ylivieskan kihlakunnassa Kalajokilaaksossa havahduttiin huumeongelman kasvuun vuosituhannen vaihteessa. Koululaiset osoittivat kiinnostuksen merkkejä kokeiluun ja poliisi kirjasi pahimpana vuonna ylös satakunta juttua. Joitakin huumekauppiaita oli pesiytynyt alueelle ihan Etelä-Suomesta asti. Jotain täytyi tehdä: perustettiin projekti, jolla katuvalvontaa lisättiin ja kauppamiesten puhelimet haettiin kuunteluun.

Rikoskomisario Raimo Ollila nauttii seudulla vierailleiden huumekauppiaiden keskuudessa "hullun miehen" maineesta, koska poliisi tekee jutun yhdestäkin huumaavasta napista taikka ruohonmurusesta. Huippuvuodesta 2000 huumejuttujen määrä on laskenut kuin lehmän häntä: viime vuonna kirjattiin kihlakunnan alueella 25 huumerikosta, vaikka pienimpiinkin rikkeisiin puututaan.

Ylivieskan ylä-asteelta tavoitimme kouluterveydenhoitaja Tarja Moilasen. Moilanen kertoo, että kokeilujen määrä on koululaiskyselyiden mukaan tippunut kahdeksasta prosentista neljään prosenttiin. Sama suuntaus on koko maassa. Nuoret suhtautuvat huumeisiin nyt kielteisemmin kuin -90-luvulla. Ylivieskan kaupungin päihdeohjelma tähtää varhaisen puuttumisen malliin, jossa ongelmaperheet pyritään löytämään jo neuvolakäyntien yhteydessä. Tiukka linja näyttää purevan pohjois-Pohjanmaalla.

Missä ovat mietojen huumeiden puolustajat?

Alkoholi- ja huumetutkijain seura järjesti helmikuun viimeisenä päivänä Stakesin tiloissa seminaarin, jossa kysyttiin ääneen miksi mietoihin huumeisiin suopeasti suhtautuvat kansanedustajaehdokkaat ovat hiljaa? Siis heitäkin on, mutta viime vaaleista viisastuneina he pitävät mölyt mahassaan. Välillä on kyselty, onko Vihreällä liitolla huumeongelma ja viimeksi asiaa on taidettu penätä Vasemmistoliitolta.

Rationaalinen keskustelu huumeista on vaikeaa Suomessa, jos ei sitten ihan mahdotonta, tuumivat seminaarissa muun muassa tutkija Mikko Salasuo ja huumeasiantuntijana itseään tituleeraava toimittaja Ari Lahdenmäki. Lahdenmäki ei kysyttäessä halunnut tarkentaa näkemyksiään Poliisi-tv:lle, sen sijaan Salasuo antautui kameran eteen.

Salasuon ja Lahdenmäen mukaan keskustelua mediassa ovat käyneet osin väärät ihmiset: vääränlaiset toimittajat tekevät huumeiden haitoista juttuja ja haastattelevat liian usein poliisia, jota on käytetty huumeasioissa jonkinlaisina yleisasiantuntijoina. Huumeidenkäytöstä pitäisi jututtaa asiaan perhtynyttä tutkijaa ja haitoista lääkäriä. Jutunteko taas pitäisi antaa terveys- ja sosiaalitoimittajalle yleis- tai rikostoimittajien sijaan. Ongelmana tässä on tietenkin se, ettei kaikissa toimituksissa ole terveys- ja sosiaalialaan erikoistuneita toimittajia.

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Mikko Salasuon mukaan poliisin pitäisi Suomessa ottaa mallia niistä Euroopan maista, joissa virkavalta keskittyy vakavan järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseen, eikä juokse yksittäisten pilviveikkojen perässä. Salasuon mielestä yksittäisten käyttörikosten rankaisu ei ole kustannustehokasta, eikä toimi edes signaalina yhteiskuntaan, koska niin harva jää kiinni.

Seminaariin osallistunut rikosylikomisario Jaakko Sonck Keskusrikospoliisista näkee asiat vähän eri näkökulmasta. Hänen mukaansa kannabiksen laillistaminen ei siirtäisi huumepoliiseja työttömyyskortistoon, vaan päinvastoin lisäisi töitä: silti jäisi laillisia ja laittomia huumeita. Porttiteoriaakaan Sonck ei nähnyt vanhanaikaisena mallina. Jaakko Sonck ei niellyt poliisiin kohdistettua arvostelua käyttörikosten sakottamisesta. Hänen mukaansa poliisi sekä sakottaa että jättää välillä rankaisematta. Hän uskoi sakon purevan etenkin ensikertalaiseen: toista kertaa ei ehkä tulekaan.

Yhtä mieltä oltiin siitä, että huumevalistus on mennyt takavuosina pieleen. Pelottelu ja liioittelu ei enää pure tämän päivän nuoriin, jotka etsivät itse tietoa aineista ja niiden vaikutuksista internetistä.

Sanomaleiriin kuuluva kaupunkilehti V vedettiin telineistä pois pari viikkoa sitten, koska painoon oli livahtanut vastaavan päätoimittajan Janne Kaijärven mielestä liian huumemyönteinen juttu. Jutun hyväksynyt päätoimittaja Saila-Mari Kohtala on hyllytetty – toistaiseksi.

V-lehden surkuhupaisa huumesekoilu osoittaa taas kerran sen, kuinka vaikea aihe laittomat aineet medialle on. Toisaalta pitäisi olla moniarvoinen ja liberaali ja ymmärtää kaikkia mahdollisia kansainvälisiä muotivirtauksia, mutta toisaalta kustantajan kintuillekaan ei sovi kuseksia miten sattuu. Tiedotusvälineillä taitaa olla pahaksi päässyt huumeongelma.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 8. maaliskuuta 2007