Viihdeväkivalta on lehdistön suosikkisyntipukki, kun lapsi heiluttaa puukkoa tai nostaa nyrkkinsä. Taistelupeleillä ja raaoilla elokuvilla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä, silloin kun lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä, rinnallaan toden ja epätoden rajaa vetävä aikuinen.
Päihteet ja väkivalta ovat niin vankka parivaljakko, että on suorastaan mahdotonta sanoa, kumpi on muna, kumpi kana. Alkoholi synnyttää väkivaltaa, mutta kuvio toimii myös toisin päin.
-Päihdehoitotyössä on usein vaikea sanoa, kumpi on tullut kuvaan ensin; päihdeongelmat vai väkivallan kokemus. Ne kaksi oireilevat ja tukevat toisiaan todella ikävällä tavalla.
Näin kertoo Helsingin pohjoisen nuorisoaseman päihdetyön erikoissairaanhoitaja Liisi Typpö ja jatkaa:
-Teini-ikäiset tytöt saattavat tulla tänne päihdeongelman vuoksi, mutta kun asioita syvemmälle kaivetaan, paljastuu, että juuri sinne päihteidenkäytön aloittamisen ajoille sijoituu väkivaltakokemus; esimerkiksi seksuaalinen. Poikien vastaavat kokemukset ovat pimennossa, sitä ei voi edes arvailla.
Perheryhmäkodin johtaja, "Varafaija", todistaa pitkän kokemuksensa turvin samaa asiaa.
-Turvaton lapsuus ja väkivallan kokemukset saattavat laukaista alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä tällaisena ahdistuksen itsehoitomenetelmänä ja aiheuttaa hyvin nopeankin riippuvuuden.
Sekä Liisin että "Varafaijan" nuorimmat asiakkaat ovat vasta 13-vuotiaita lapsia. Molemmat yhtyvät näkemykseen, että riskiryhmissä viihdeväkivalta saattaa laukaista aggressiivista käyttäytymistä. Huomattavasti suurempi merkitys on kuitenkin sillä, mitä lapsi näkee ja kokee.
-Lapset, jotka ovat eläneet "lasisen lapsuuden", ovat monesti nähneet vanhempiensa tai muiden sukulaisten tappelevan verissä päin. Se luo häpeän tunteita ja häpeän vastavoima taas on röyhkeys. Eli väkivaltaa ja juopottelua nähneet lapset saattavat alkaa käyttäytyä hyvinkin röyhkeästi, kertoo "Varafaija".
Väkivaltaisen lapsen vihanpurkaukset ovat usein fyysisiä, mutta hänen itsensä kokema väkivalta voi yhtä lailla olla jatkuvaa lupausten pettämistä, psyykkistä kidutusta tai kemiallista väkivaltaa. Erikoissairaanhoitaja Liisi Typpö tietää, että lapsia saatetaan koittaa vaientaa lääkkeillä eli he ovat kemiallisen väkivallan uhreja.
Alkoholi ja muut päihteet eivät luonnollisesti ole ainoita väkivaltaiseen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Psyykkiset sairaudet, koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet tai kenelle tahansa sattuvat kriisit voivat myös laukaista väkivaltaista käyttäytymistä. Päihteet ovat kuitenkin ylivoimaisesti suurin ongelma.
Henkirikos on äärimmäinen väkivallan muoto, mutta tekoon johtavat syyt ovat hyvin samankaltaisia kuin väkivallanteoissa, joissa kukaan ei menetä henkeään. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos keräsi faktatietoa nuorista henkirikoksen tekijöistä parinkymmenen vuoden ajalta. Päihteiden osalta tulokset ovat pahasti vinksallaan. 66% nuorista henkirikoksen tekijöistä tulee alkoholiongelmaisesta kodista. 79% tekijöistä on itse alkoholin ongelmakäyttäjiä. Henkirikoksen tekohetkellä päihteiden vaikutuksen alaisena oli 74%.
Kylmän tilastotiedon valossa nuorten väkivalta ei ole lisääntynyt. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että väkivallantekojen määrä on pysynyt entisellään, vaikka tekijöiden määrä on pienentynyt. Lähes kaikki asiantuntijat tunnistavat ilmiön. "Varafaijan" mukaan meille on muodostamassa pudokkaiden joukko, joiden niskaan kasautuu ongelmia laidasta laitaan. Samaa mieltä asiasta ovat lastenpsykiatrit.
Kaikkein rikkinäisimmät kodit on helppo tuomita. Päihteet ja väkivalta ovat kuitenkin kaikkien sosiaaliluokkien ongelma; ”paremmissa kodeissa” tapahtuvaa juopottelua ja väkivaltaa vain katsotaan helpommin läpi sormien. Jotta väkivallan ja alkoholin sairas symbioosi kuivuisi kasaan, pitää yleisen asenneilmapiirin muuttua. Erikoissairaanhoitaja Liisi Typpö kohtaa työssään paljon vähättelyä.
-Kommentit ovat usein sitä tasoa, että suomalaisethan nyt aina juo ja siihenhän kuuluu puukkohippasilla oleminen. Minusta sellainen sarkasmi on jotenkin hirvittävän surullista.
Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 4. lokakuuta 2007
|