Perinteisesti Suomessa sovitellaan suhteellisen lieviä rikoksia, joiden tekijät ovat usein nuoria. Viime vuoden kesäkuussa voimaan tullut sovittelulaki on yhtenäistänyt sovittelukäytäntöjä, ja sen myötä soviteltavien tapausten määrä on kasvanut huomattavasti. Keskustelua käydään silti edelleen siitä, millaiset rikokset soveltuvat sovitteluun. Esimerkiksi vakavien väkivaltarikosten sovittelu jakaa mielipiteitä.

Stakesin selvityksen mukaan noin puolet soviteltavista tapauksista on väkivaltarikoksia, joista kahdeksan prosenttia on lähisuhdeväkivaltatapauksia. Niiden lisäksi sovitellaan muun muassa vahingontekoja, varkauksia, kunnianloukkauksia ja kotirauhan rikkomisia. Törkeiden pahoinpitelyiden osuus väkivaltarikoksista on vain noin yksi prosentti.

Tutkimuspäällikkö Juhani Iivari Stakesista on ollut käynnistämässä sovittelutoimintaa Suomessa 80-luvulla, ja hän on seurannut toiminnan kehitystä myös kansainvälisesti. Iivari kumoaa käsityksen, jonka mukaan rikoksen tekijä pääsee sovittelussa helpommalla, kun korvausvaatimuksista neuvotellaan ja lieviä tapauksia ei viedä käräjille ollenkaan.

- Sovitteluun tulo on kova kokemus väkivaltarikoksen tekijälle. Toinen väärinkäsitys liittyy oikeusprosessiin - eihän väkivaltarikoksen sovittelu tee tyhjäksi oikeusprosessia, Iivari muistuttaa.

Törkeä väkivaltatapaus sovittelussa

Helsinkiläisen Martin pahoinpiteli tuntematon nuori mies taksijonossa. Hänelle tuli useita luunmurtumia kasvoihin. Aluksi tapausta käsiteltiin pelkkänä pahoinpitelynä, ja poliisi ehdotti kuulusteluissa sovittelua. Vaikka myöhemmin syyte nostettiin törkeästä pahoinpitelystä, Martti suostui sovitteluun.

Sovittelussa Martti tapasi tekijän ja keskusteli hänen kanssaan. Tekijä oli pahoillaan, ja kertoi suostuvansa kaikkiin mahdollisiin korvauksiin. Keskusteluissa kävi ilmi, että uhriksi olisi voinut joutua kuka tahansa - Martti oli osunut paikalle sattumalta.

Martti kysyi syyttäjältä, vaikuttaisiko sovittelu tuomioon. Sovittelu kevensi rikosoikeusprosessia ainakin niin, että korvauksista oli jo sovittu. Juridinen päätös tuli kuitenkin tuomarilta ja lautamiehiltä, ja tekijä tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Martti kertoo, että sovittelu ja tekijän kohtaaminen silmästä silmään oli hyvä kokemus. Asia on nyt sovittu sekä oikeudessa että henkilökohtaisesti.

Sovittelua myös tuomion jälkeen

- Sovittelu voisikin sopia nimenomaan vakaviin tapauksiin aivan erinomaisesti, koska väkivaltarikoksen uhrit eivät yleensä pääse missään muussa yhteydessä kohtaamaan tekijää, Iivari toteaa.

Sovittelu järjestetään pääsääntöisesti ennen rikostuomioistuimen käsittelyä. Joissakin maissa uhrille tarjotaan mahdollisuutta tavata tekijä tuomion julistamisen jälkeen, jolloin ei enää keskustella korvauksista tai tuomiosta, vaan keskitytään henkisiin vaurioihin. Iivarin mielestä tällainen mahdollisuus pitäisi uhrille järjestää, sillä kansainvälisten tutkimusten mukaan kohtaamisesta on uhrille hyötyä.

- Muualla maailmassahan sovitellaan aika rajujakin rikoksia. Yhdysvalloissa sovitellaan murhia tuomion julistamisen jälkeen, ja Belgiassakin lapsenmurhatapauksia.

Lähisuhdeväkivalta - sovitteluun vai ei?

Sovittelulaki määrittelee sen, millaisia tapauksia ylipäätään voidaan sovitella ja kuka voi tehdä aloitteen. Lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikosten sovittelu on kiistelty kysymys. Useissa Euroopan maissa lähisuhdeväkivaltatapauksia ei sovitella lainkaan - Suomessa kyllä. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa aloitteen tekee poliisi tai syyttäjä harkintansa mukaan.

Naisasialiitto Unioni vastustaa lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltatapausten sovittelua. Puheenjohtaja Veronika Honkasalo muistuttaa, että lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikoksiin liittyy paljon erityistä problematiikkaa. Lähisuhdeväkivalta on usein jatkunut pitkään, se voi olla henkistä tai fyysistä, ja siihen liittyy aina tietty uhrin ja tekijän valta-asetelma.

- Ei voida tietää, millaisia muotoja esimerkiksi uhkauksilla tai painostamisella saattaa olla. Ei voida tietää, onko lähisuhdeväkivallan uhri vilpittomästi sitä mieltä, että sovittelu on oikea ratkaisu.

Nimi sopimuspaperiin

Juhani Iivari kertoo, että nimillä sopimuspaperissa on suorastaan maaginen vaikutus – kun ihminen itse kirjoittaa nimensä alle ja hyväksyy sopimuksen, hän myös pitää sopimuksen. Tuomioistuimessa tuomio luetaan ylhäältä, se kiistetään, siitä valitetaan hoviin, eikä korvausta koskaan makseta.

Sovittelulla on vaikutuksia sekä rikoksen uhrille että tekijälle. Kohtaamisella voi olla tärkeä merkitys uhrin henkisessä toipumisessa, ja tekijällä on mahdollisuus ottaa henkilökohtaisesti vastuu teostaan. Myös tuomioistuimen työmäärä pienenee, jos lievissä tapauksissa vältetään oikeuskäsittely.

Noin neljässä viidestä sovitteluun tulleesta tapauksesta päästään lopulta sopimukseen.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 4. lokakuuta 2007