Suomen rikoslain mukaan rangaistus voi olla lievempi, jos auttaa oman rikoksensa selvittämisessä. Sen sijaan jos kielii muitten tekemisistä eli laajempi yhteistyö poliisin kanssa ei pitäisi vaikuttaa tuomioon. Vai pitäisikö sittenkin vaikuttaa? Kuumana käyvä Helsingin huumepoliisien laillisuustutkinta on nostanut pintaan tapauksia muutamien vuosien takaa. Eräässä tapauksessa oikeus on ikään kuin ottanut tämän periaatteen huomioon, vaikka sitä ei ole lakiin kirjoitettu.

Vuosituhannen alussa Lahden poliisi otti kiinni heroiinilastissa olleen miehen, joka oli todistettavasti Pasilan huumeyksikön vinkkimies. Epäilty myös väitti tehneensä valeostoja poliisin pyynnöstä. Jopa hovioikeus uskoi vinkkimiehen tarinaa. Mies sai vankeustuomion, mutta yhdessä syytekohdassa hänet tuomittiin vain vähäisen grammamäärän myynnistä. Sen sijaan miehen hallinnoimasta lähes kilosta huumausainetta tuomiota ei tullut.

Yksi Kouvolan hovioikeuden ammattituomareista perusteli päätöstä sillä, että vastaaja uskoi olleensa poliisin asialla eli häneltä puuttui teostaan tahallisuus. Silloisen hovioikeudenneuvoksen mukaan päätös perustui syytetyn henkilön persoonaan, eikä se edustanut yleistä linjaa. Suomen laissa ei ole anteeksiantoperustetta poliisin tilaamille rikoksille.

Rikosoikeuden asiantuntija Pekka Koskisen tutustui alioikeuden perusteluihin ja piti tuomiota arveluttavana. Koskisen mukaan kyse ei ole siitä, etteikö vastaaja olisi ymmärtänyt mitä teki.

- Hän ehkä uskoi olleensa suorittamassa poliisin peitetoimintaa. Syytetyn teon moitittavuus nähtävästi poistui oikeuden mielestä kieltoerehdyksen kautta, arvelee Pekka Koskinen.

Yhdysvalloissa on mahdollista, että poliisi ja syyttäjä käyvät rikollisen kanssa ikään kuin kauppaa tämän tuomiosta: jos ilmiannat muita, pääset itse vähemmällä. Poliisihallinto on ehdottanut paranneltuna versiona vähän samanlaista mallia myös Suomeen. Viimeksi ehdotus oli esillä vuonna 2002, kun hallitus teki esityksen eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Poliisin ehdottamassa mallissa kauppaa ei käytäisi poliisin ja syyttäjän kanssa, vaan kannan tuomion lieventämisperusteista rikoskokonaisuuden selvittämisessä ottaisi aina oikeusistuin. Sellainenkaan malli ei poliisiylitarkastaja Robin Lardotin mukaan istu luontaisesti Suomen oikeuskäytäntöön. Siinäkin oikeuden pitäisi jotenkin kirjata ylös, miksi vastaajaa kohdellaan lievemmin kuin yleensä samantasoisissa jutuissa. Se taas vaarantaisi vastaajan turvallisuuden.

Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyt, mutta edelleen rikoslain parissa työskentelevä Pekka Koskinen oli rikoslakiprojektin johtoryhmän puheenjohtaja silloin, kun ehdotus tehtiin. Hän muistaa hyvin, miksi se ei mennyt läpi. Syitä on kaksi.

- Ensiksikin lievennyksiä lupaamalla saadun tiedon luotettavuus on usein kyseenalainen. Toiseksi tällainen kruununtodistajajärjestelmä ruokkii ilmiantomoraalia. Se kertoo, että omat rikokset saa anteeksi, jos voi osoittaa muiden tehneen vielä isompia rikoksia, paheksuu Koskinen.

Palkitseminen pienemmällä kakulla siitä, että todistaa muiden tekemistä rikoksista, voisi olla yhteiskunnan kannalta ihan järkevää, jos se edistää entistä isompien konnien kiinni jäämistä. Ongelmaksi nousee niin sanotun vasikan turvallisuus todistamisen jälkeen. Silloin tarvittaisiin mahdollisuus todistaa anonyymisti oikeudessa ja ehkä vielä todistajansuojelujärjestelmäkin.

Emeritus-professori Koskisen mielestä jokainen askel pois päin perinteisestä oikeusvaltiosta upottaa meidät entistä syvemmälle suohon, jossa yksi uusi temppu vaatii tuekseen aina uuden epäkonventionaalisen keinon. Hänen mukaansa siitä seuraa vain epämääräistä mössöä, jossa poliisia ei kohta erota rosvosta.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 31. tammikuuta 2008