- Tässä ei ole nyt tarkoitus todistella verikoston olemassa oloa, koska tosiasioita on turha lähteä todistelemaan.

Näin toteaa vanhempi kostaapeli Riku Lumberg. Hänen isänsä on romani, joten romanikulttuuri on tuttu ja sen lisäksi Rikulla on asiasta myös omakohtaista kokemusta.

- Olen itse joutunut lapsuudessa elämään verikoston pelossa, joten minulle on ihan turha tulla väittämään, että sellasta asiaa ei ole olemassa.

Verikosto on kahden romanisuvun välistä ikuista vihaa. Kun romani pääsee hengestään tai vahingoittuu pahasti, syntyy kostajasuvun eli jäsenensä menettäneen suvun sekä surmasuvun välille verikostosuhde. Verikostosuhde ei kuole koskaan; ei, vaikka kuinka moni ihminen saisi koston nimissä surmansa.

Väistäminen on verikoston osa ja sen tarkoitus on ylläpitää romaniyhteisön sisäistä järjestystä. Surmasuku tunnustaa tekonsa, kun se väistyy kostajasuvun tieltä, esimerkiksi poistumalla paikalta tai vaihtamalla asuinpaikkakuntaa. Riku Lumbergin mielestä väistäminen on vain hienompi sana verikostolle.

- Onko kukaan koskaan kysynyt, että miksi väistetään, lähdetään kodeista ja muutetaan toiseen kaupunkiin. Ei koko väistämiskäyttäytymistä olisi olemassa ilman koston pelkoa. Jos ajatellaan, että kaikki pakoon lähteneet palaisivat huomenna alkuperäisiin koteihinsa, niin on selvää, että veri lentäisi.

Periaatteessa ideaali on siis se, että verikosto ja sen pelko estävät veren vuotamisen. Mutta kun kirjoittamatonta väistämissääntöä rikotaan, joku menettää aina henkensä. Näin kävi myös tänä kesänä, juhannuspäivänä Mäntsälässä. Tuo surma oli verikosto puukotuksesta, joka tapahtui Tukholmassa vuonna 1965. Siis yli kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin Mäntsälän ampuja ja uhri olivat edes syntyneet.

Tukholman tapossa jäsenensä menettänyt suku eli kostajasuku oli antoi Mäntsälän juhannustansseihin tulleelle surmasuvulle viisi minuuttia aikaa poistua alueelta. Kun surmasuku ei totellut, maksoi se 18 –vuotiaan pojan hengen. Riku Lumberg ei halua tätä yksittäistä tapausta kommentoida, mutta toteaa

- Nuoriin tässä pitää vedota. Varmasti jokainen ymmärtää syvällä sisimmässään, kuinka järjetön, laiton ja raaka asia on kyseessä.

Aina, kun romani tappaa toisen suvun romanin, muuttuu myös sukujen välinen hierarkia. Surmasuvusta tulee kostajasuku ja kostajasuvusta tulee surmasuku eli suku, jolla aiemmin oli ylivalta, joutuu nyt väistymään toisten tieltä. Miksi kukaan sitten haluaa kostaa, kun veren mukana hiekkaan valuu myös aiempi valta-asema? Riku Lumberg ei osaa antaa kysymykseen vastausta.

- Se on niin syvään juurtunut perinne toi verikosto, että siitä voi olla vaikea päästä eroon. Puolustajat kutsuvat verikostoa romani yhteisön sisäiseksi poliisiksi. Se on ehkä voinut toimia joskus aikojen alussa. Verikosto ei kuulu nyky-Suomeen, jossa laki on kaikille sama.

Romanit ovat tutkitusti Suomen syrjityin vähemmistö. Sitä ei kiistä myöskään Lumberg, mutta kehoittaa itsetutkiskeluun.

- Kyllä romaneja syrjitään, mutta pitää muistaa, että aina se syy ei oo siellä ulkopuolella. Suosittelen peiliin katsomista.

Riku Lumberg ei halua yleistää. Hän sanoo, että suurin osa romaneista kunnioittaa Suomen lakeja ja että kulttuurissa on paljon hyviä asioita. Verikosto on kuitenkin kiistaton tosiasia ja siitä on uskallettava puhua. Koston kierre pitää katkaista.

- Parantaako verikosto haavat? Tuoko se poikanne takaisin? Ei tuo!

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 6. syyskuuta 2007