Tukholman perustajana tunnettu Birger-jaarli julisti naisrauhaa jo yli 700 vuotta sitten. Julistuksella pyrittiin takaamaan naisten rauha ja turvallisuus niin hengen kuin omaisuudenkin osalta. Ajatus on edelleen ajankohtainen - sillä erotuksella, että julistuksen pitäisi koskea jokaista sukupuoleen tai ikään katsomatta.

Kun väkivaltaan syyllistyy läheinen ihminen, kynnys pyytää apua poliisilta on korkea. Valitettavan usein kehittyy väkivallan kierre, jota on vaikea katkaista.

Lähisuhderauhaa haetaan nyt tarkistamalla lakipykäliä. Oikeusministeriössä on valmisteilla lainmuutos ja uudistettu laki ottaisi paremmin huomioon lähisuhdeväkivallan erityispiirteet.

Väkivaltakierre syntyy vähitellen

Vaikka lähisuhdeväkivallan uhri on useimmiten parisuhteessa elävä nainen, se voi olla myös mies, lapsi tai muu lähipiirissä elävä. Väkivallan lisäksi uhri voi kokea uhkailua, nimittelyä, ystävyyssuhteiden ja harrastusten kontrollointia tai seksiin painostamista.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on kampanjoinut jo pitkään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan muun muassa Joku raja –kampanjallaan. Se on toivonut hallitukselta toimia, jotta laissakin voitaisiin ottaa huomioon lähisuhdeväkivallan erityispiirteet.

- Yleensä kysymys ei ole vain yhdestä episodista vaan väkivallan jatkumosta. Lähisuhdelainsäädännöllä siihen pystyttäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain ja katkaisemaan se kehitys, mikä valitettavan usein on nähtävissä: jatkuessaan väkivalta raaistuu ja johtaa Suomessa muita länsimaita useammin kuolemaan, kertoo naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastosta.

Lakimuutosta valmistellaan

Oikeusministeriössä valmisteilla olevaan lakimuutokseen on haettu mallia meren takaa. Ruotsissa on vuodesta 2000 ollut voimassa rauhalaki ja erityinen naisrauhapykälä. Suomessa pysytään sukupuolineutraalissa käytännössä, joten naisrauhapykälän sijaan puhutaan lähisuhderauhalaista.

Tärkeä kysymys on, kuinka poliisi ryhtyy väkivaltakierrettä tutkimaan: käsitelläänkö vain yksittäistä tekoa vai otetaanko huomioon aiemmat väkivallanteot. Vaikka välitöntä fyysistä uhkaa ei olisikaan, moni elää parisuhteessaan jatkuvan alistamisen ja valvonnan alla. Jos historiasta löytyy aikaisempia yksittäisiä selviä väkivallantekoja, laki toimii nytkin. Jos näyttö riittää vain pitkään jatkuneeseen väkivallan kierteeseen, näyttökysymykset ovat hyvin vaikeita. Silloin tarvitaan entistä enemmän ulkopuolisten rohkeutta kertoa, mitä tietävät.

Lakimuutoksen jälkeen lähisuhdeväkivaltaa ei pidettäisi enää asianomistajarikoksena. Yleisen syytteen alaisena rangaistuksen vaatiminen ei olisi enää vain uhrin vastuulla. Silloin esimerkiksi uhri ei voisi vetää tekemäänsä rikosilmoitusta pois myöhemmin, vaan tapaus kuitenkin tutkittaisiin. Tutkinta voitaisiin aloittaa ilman uhrin ilmoitusta myös silloin, kun kotihälytyksiä tulee samasta osoitteesta toistuvasti ja väkivaltaa on syytä epäillä.

Vastuu on myös kunnilla

Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, joka ei poistu vain lainsäädäntöä kehittämällä. Myös ehkäisevä työ ja eri osapuolille tarjottava tuki ja apu on tärkeää. Amnesty on tehnyt tutkimusta kuntien valmiudesta tarjota näitä palveluita asukkailleen.

Tutkimuksessa selvisi, että kuntien välillä on valtavia eroja. Toiset kunnat ovat tehneet paljon kehittämistyötä, mutta suurin osa kunnista ei ole vielä herännyt vastuuseensa siitä, että kunnilla on lakisääteinen velvollisuus pitää huolta asukkaiden sosiaalisesta hyvinvoinnista. Amnestyn nettisivuilla pystyykin nyt kuntavaalien alla haastamaan vaaliehdokkaita sitoutumaan tekemään työtä väkivaltaa vastaan.

www.amnesty.fi

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 2. lokakuuta 2008