Tänään vietetään kansainvälistä rikosuhripäivää. Päivän tarkoituksena on parantaa rikoksen uhrin asemaa ja tehdä tunnetuksi Rikosuhripäivystystä. Tiedotus onkin paikallaan: kuka tahansa meistä on mahdollinen rikoksen uhri, mutta reportaasin yhteydessä tehty katugallup paljasti pienimuotoisuudestaan huolimatta paljon. Kymmenkunta ihmistä Helsingin keskustassa saivat kaikki saman kysymyksen: "Millaista apua tarjoaa Rikosuhripäivystys?". Vastaajista kukaan ei osannut esittää kuin arveluja ja suurin osa ei ollut koskaan kuullutkaan Rikosuhripäivystyksen olemassa olosta.

Rikosuhripäivytys palvelee rikoksen uhreja, heidän omaisiaan sekä rikoksen todistajaksi joutuneita.

-Auttava puhelin (0203 16116). Auttava puhelin tarjoaa rikoksen uhrille mahdollisuuden keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka ymmärtää mitä rikoksen kohteeksi joutuminen voi merkitä.

-Tukihenkilötoiminta. Rikoksen uhriksi joutuneella, hänen läheisellään tai hänen asiassaan todistavalla on mahdollisuus saada maksutta Rikosuhripäivystyksestä tukihenkilö, joka voi tilanteesta riippuen olla mukanasi poliisilaitoksella, lähestymiskielto- ja korvaushakemusten laatimisessa, oikeusapu- ja asianajotoimistossa, oikeudenkäynnissä ja muissa rikosasiaan liittyvissä tilanteissa.

-Juristin puhelinneuvonta (0203 16117). Neuvonnassa rikoksen uhri saa mahdollisuuden tarkistaa juridisia oikeuksiaan ja saada näihin asioihin liittyvää ohjausta.

-Todistajan tuki (0203 16118). Palvelu tarjoaa mahdollisuuden keskustella tulevasta oikeudenkäynnistä, kysyä mielessä pyöriviä kysymyksiä ja saada joissakin tapauksissa tukihenkilön mukaan oikeudenkäyntiin.

-Rikunet. Tällä viikolla virallisesti käyttöön vihitty Rikunet -nettiauttaminen tarjoaa mahdollisuuden ottaa yhteyttä itselle sopivana ajankohtana.

Suomessa Rikosuhripäivystyksen toiminnasta tiedottaminen ei ole kenekään vastuulla. Esimerkiksi rikosilmoitus on jätetty, kun tiedot ovat oikeita ja ilmoituksen tekijä hyväksyy sen. Tämän jälkeen tukitoimista tiedon saaminen on kiinni rikosilmoitusta vastaanottavan poliisin aktiivisuudesta tai siitä, että uhri osaa itse kysyä apua. Usein uhri on kuitenkin shokissa ja kuvittelee, ettei tarvitse apua. Aina apua ei uskalla tai jaksa hakea. Ja jos koko tukitoimien olemassaolosta ei tiedä, ei avun perään edes osaa kysyä.

Raimo Vaittinen pahoinpideltiin vuonna 2002. Kokemus oli todella raskas niin fyysisesti kuin henkisestikin. Raimo löysi avun täysin sattumalta, kun kuntoutuksessa ollessaan törmäsi Rikosuhripäivystyksen esitteeseen. Pahoinpitelystä oli kulunut jo kaksi vuotta, mutta Raimo otti yhteyttä päivystykseen ja koki saavansa apua. Raimo onkin vahvasti sitä mieltä, että yhteystiedot pitää saada automaattisesti, jonkun muun kuin uhrin on kannettava vastuu tiedon kulkemisesta. Pahoinpitelyn uhri Raimo Vaittinen sanoo, että yksityisyyden loukkaus oli niin valtava, ettei hän ole vielä vuosienkaan saatossa toipunut kokonaan. Juuri siksi varhaisen avun saanti ei saa olla onnettaren kädessä. Jutussa haastateltu poliisi ehdotti esimerkiksi, että Rikosuhripäivystyksen yhteystiedot voitaisiin painaa suoraan siihen rikosilmoituksen kappaleeseen, joka jää uhrille. Alkuhan sekin olisi.

Lisätietoja sivulta www.rikosuhripaivystys.fi.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 22. helmikuuta 2007