Porttikäytävä tai pusikko, tuntematon mies, verta ja väkivaltaa. Se on yleinen mielikuva sanasta raiskaus. Totuus on kuitenkin toisenlainen; tuttu, mutta ei niin turvallinen. Useimmiten uhri ja tekijä ovat toisilleen tuttuja: tekijä voi olla poikaystävä, aviomies, avomies, naapuri, talonmies tai lyhytaikainen tuttavuus. Harvoin raiskaus on kuitenkaan uhrin ja tekijän ensikontakti.

Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 600 raiskausta. Niistä neljännes on tuntemattoman tekemiä päällekarkauksia. Molemmissa luvuissa on suuri vääristymä. Alkoholisäätiön tutkija Heini Kainulainen kertoo, että monissa tutkimuksissa on arvioitu sitä, että raiskauksen uhrin on sitä vaikeampi kääntyä poliisin puoleen, mitä läheisempi tekijä on naiselle. Ja tilanteessa, jossa raiskaaja on oma aviomies tai seurustelukumppani kynnys kääntyä poliisin puoleen on todella korkea. Näin ollen piiloon jäävien tapausten määrä on raiskauksissa sitä suurempi, mitä läheisempi tekijä uhrille on.

Seksuaalisen väkivallan muodot ovat monet: se mihin ihmisiä pakotetaan ei välttämättä ole pelkkä raiskaus. Esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tilanteesta puhutaan silloin, kun ihminen pakotetaan tai painostetaan tekemään sellaista, mistä tekijä saa seksuaalista tyydytystä tai kiihotusta. Esimerkkinä tällaisesta on vaikkapa nuori pari, jossa mies pakotti vaimonsa väkivallalla uhaten esiintymään alasti ikkunassa. Samalla hän pysyi itse piilossa ja nautti siitä, että ohikulkijat katselevat vaimoa. Yhtälailla seksuaalirikokseen syyllistyi vanhempi mies, joka pakotti vaimonsa katselemaan kovaa pornoa. Vaimolle filmien katselu aiheutti uni- ja syömähäiriöitä, mutta mies kiihottui nähdessään tämän kauhun.

Painostamisen tai kiristämisen menetelmiäkin on monenlaisia. Seksuaalisen väkivallan lisäksi ilmassa voi olla uhka henkisestä väkivallasta, taloudellisesta väkivallasta tai erilaisista sosiaalisista paineista: "Ellet sinä suostu, niin teen sen alaikäiselle tyttärellesi tai teen sen väkisin". Näin kertoo Raiskauskriisikeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tutki hiljan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vastaajia oli 4500 ja saadut luvut päätä huimaavia. Joka vuosi 15 000 naista pakotetaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja kun mukaan lasketaan yritykset, on loppusumma 46 000 naista. Internetin keskustelupalstoilla sananvaihto tutkimuksen luvuista käy kuumana. Yleisin mielipide on, että ne eivät voi pitää paikkansa. Tähän Kristiina Valkama toteaa: "Torjuntahan on yksi tällaisen puolustautumisen menetelmä. Tämä on hirveen uhkaavaa, jos jokin paha asia on kauhean yleistä. Sehän käytännössä tarkoittaa, että kuka tahansa, jopa minä, voi joutua sellasen kohteeksi."

Kristiina Valkama haluaa painottaa, että kyse on ennenkaikkea seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Se kuuluu ihmisoikeuksiin ja koskee meitä kaikkia; niin naisia kuin miehiä.

Lisätietoja osoitteesta www.tukinainen.fi.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 8. maaliskuuta 2007