Suomen luontoa pyritään suojelemaan paitsi vapaaehtoisin toimin, myös ympäristölainsäädännöllä. Tärkein lakimme on luonnonsuojelulaki, mutta arvokkaita elinympäristöjä suojellaan myös mm. metsälain avulla.

Metsälain tulkinta on aiheuttanut ehkä eniten parran pärinää eri tahojen keskuudessa. Metsälain 10§:n mukaan metsien hakkuissa täytyy säästää arvokkaat luonnonvaraiset elinympäristöt, kuten purojen ja norojen varret, kallioalueet ja aavat suot. Luonnonvaraisuuden määritelmä kuitenkin poikkeaa tapauksesta toiseen. Kytäjän kartanon mailla Hyvinkäällä on käynnissä ilmeisesti lähihistorian suurin savottatyömaa Etelä-Suomessa. Puuta pistetään pinoon 180 000 mottia, arvoltaan 7-10 miljoonaa euroa. Ympäristöjärjestöjen edustajat epäilevät, että savotalla on rikottu metsälakia ja toimittu muutenkin hätiköidysti.

Erityisesti ihmetystä herättää Natura-alueella suoritettavat hakkuut. Hakkuiden vaikutuksista alueen Natura-arvoihin ei ole tehty minkäänlaista kokonaisarviota. Tämän vuoksi Uudenmaan ympäristökeskus keskeytti hakkuut ja hakkuita on voitu jatkaa vain sellaisilla alueilla, joilla ei ole mitään luontoarvoja.

Todisteita hakkuissa tapahtuneista ”vahingoista” on kuitenkin vaikea esittää, ennen kuin alueen metsälakikohteet on kunnolla kartoitettu. Käytännössä asia tutkitaan kesäaikaan.

Metsälain tarkoittamien arvokkaiden luontokohteiden tuhoamista tapahtuu kuitenkin koko ajan. Hyvin usein nämä jäävät tutkimatta tai riittäviä todisteita ei löydy. Kyse on myös lain tulkinnasta. Metsälain rikkomuksia kirjataan vuosittain n. 50 kpl ja määrä on pysynyt viime vuosina suurin piirtein samana. Sama koskee myös ympäristörikoksia yleisesti: vaikka tutkinta on kehittynyt, ollaan paremminkin pienenevällä uralla – ympäristörikosten määrä on pudonnut alle 400 kpl vuodessa.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 22. maaliskuuta 2007