Mielikuvaa rikollisuuden profiloinnista luovat lähinnä amerikkalaiset elokuvat, eikä se kuva vastaa todellisuutta kuin osittain. Profilointi ei ole muusta tutkinnasta erillinen keino tai ajattelutapa, vaan jokaiseen tutkintaan liittyy tavalla tai toisella profilointia. Kyse on lähinnä tutkittavan tapauksen piirteiden vertaamisesta muista vastaavista tapauksista saatuihin kokemuksiin. Systemaattisella tavalla tehtynä kyse on tieteellisen ja tilastollisen tiedon hyödyntämisestä, kertovat rikosylikomisario Tomas Elfgren ja psykologi Lasse Nurmi keskusrikospoliisista.

Psykologien ja poliisien yhteispeliin perustuva järjestäytynyt profilointi alkoi kehittyä 1970-luvulla FBI:ssä, jossa ratkottavana oli hankalia sarjamurha- ja raiskaustapauksia. Suomeen systemaattiset menetelmät rantautuivat 1990-luvun alkupuoliskolla. Jutussa käydään läpi kolme 1990-luvun puolivälin tapausta, joissa profilointia hyödynnettiin eri näkökulmista.

Ensimmäinen tapaus on vankikarkurin piiritys Lahdessa maaliskuussa 1994. Poliisi sai vihjeen vankikarkurin piileskelystä lahtelaisen lähiön kerrostalossa. Talosta ammuttiin laukauksia, eikä poliisi tiennyt olivatko muut asunnossa olevat kumppaneita vai panttivankeja.

- Piiritystilanteessa pyritään selvittämään tekijän motiivi ja panttivankien asema. Tässä tapauksessa kiinnitettiin huomiota vankikarkurin käyttäytymiseen, mielialan muutoksiin, ilmoitukseen räjähteistä ja sisäiseen vaaraan, kertoo psykologi Lasse Nurmi.

Profiloinnin tuloksena pääteltiin, että muut sisällä olijat kokivat olevansa hyvin suuressa vaarassa eli enemmän panttivankeja kuin kumppaneita. Päätelmä vaikutti poliisin taktiikkaan, kun 60 poliisia jatkoi piiritystä kahden ja puolen vuorokauden ajan. Piiritys laukesi lopulta kolmen henkilön pakenemiseen parvekkeen kautta. Yksin jäänyt vankikarkuri ampui tämän jälkeen itsensä.

Toisessa tapauksessa on kyse maantieteellisesti profiloinnista. 63-vuotias vantaalainen mies löydettiin marraskuussa 1995 surmattuna Hattulasta. Poliisilla ei ollut aluksi juuri muuta vihjettä kuin uhrin löytöpaikka, johon surmatulla itsellään ei ollut yhteyksiä.

- Tutkinnan aikana keskityttiin etsimään vastausta kysymykseen, miksi uhri asui yhdessä paikassa ja hänet löydettiin toisesta paikasta surmattuna. Mikä on näiden paikkojen suhde tekijään, sanoo rikosylikomisario Thomas Elfgren.

Poliisi pyysi hattulalaisia kertomaan henkilöistä, jotka olivat joskus asuneet Hattulassa, mutta muuttaneet sittemmin muualle. Näin tietoon saatiin muun muassa Klaukkalassa asuvan kolmekymppisen miehen nimi. Kun tutkinta toi esiin lisää yhteyksiä surmattuun, alkoi tapaus selvitä ja mies tuomittiin taposta vankeuteen. Elfgrenin mukaan maantieteellinen profilointi oli avain tapauksen ratkeamiseen.

Vuonna 1994 Kirkkonummen Hirsalassa oli kyse lähinnä psykologisesta profiloinnista. Aseistautunut maastopukuinen mies piti jonkin aikaa vankinaan taksia, joka oli juuri vienyt läheiselle huvilalle Siemensin Suomen johtajia ja korkeita Saksan johtajia. Tämän vuoksi asetelma viittasi jopa kansainväliseen terrorismiin.

- Ajattelimme aluksi, että kyseessä on jonkinlainen kosto-operaatio. Erilaisten selvitysten jälkeen saatiin selville, että huvilan henkilö on enemmän tai vähemmän tämmöinen diagnostinen tapaus eli käynyt hoidossa, ja tilanne vaatii sen mukaista haltuunottoa, sanoo Lasse Nurmi.

Noin 60 poliisia piiritti ammuskelevaa miestä huvilalla kahden vuorokauden ajan. Huvilan sytyttyä tuleen mies ryömi ulos aseiden kanssa ja sai surmansa poliisin luodeista. Poliisin toimintaa puitiin myös oikeusistuimissa.

Uusin esimerkki profiloinnista on Ulvilassa viime joulukuussa tehty surma. Tekijä on vapaalla jalalla, mutta poliisi uskoo hänen jäävän kiinni muun muassa profiloinnissa saatujen tietojen ansiosta. Surmaajan toimintatapa ja liikkuminen tekopaikalla viittaavat henkilökohtaiseen kostomotiiviin. Psykologien profiloinnin perusteella tekijällä on jonkinasteinen mielenhäiriö.

- Teko kertoo siitä omaa kieltään. Uskon että tällaisen teon jälkeen kenen tahansa ihmisen on erittäin hankala elää normaalia elämää, sanoo rikoskomisario Juha Joutsenlahti.

Kaiken kaikkiaan profilointi on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessakin tutkinnassa, koska sen tulokset ovat olleet hyviä.

- Profilointi auttaa useimmiten piirtämään tekijästä kohtalaisen tarkan kuvan, mutta se ei yksin anna vastausta siihen, mikä on tekijän nimi, muistuttaa rikosylikomisario Thomas Elfgren.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 12. huhtikuuta 2007