Kiilto kiehtoo ja glamour myy – paitsi jos olet kerjäläinen. Kurjuus kerää sympatiat, sairaus antaa pottiin pari lisäpistettä ja pieni lapsi vielä enemmän. Kerjäläisen päiväpalkasta ei suomalaisilla viranomaisilla ole käsitystä ja vastaus on sama, kun kysymys kuuluu: kenelle rahat päätyvät?

Suomessa kerjäläisiä on vielä vähän eikä heidän täällä oloonsa tiedetä liittyvän mitään rikollista. Katsaus lahden toiselle puolelle kertoo kuitenkin karua kieltä siitä, miltä tulevaisuus näyttää, mikäli kerjäämisestä tulee täälläkin kannattava kauppa. Siellä nyyhkytarinat kätkevät taakseen vielä surullisemman todellisuuden. Sellaisen, jossa kerjäläiset ovat pelkkiä pelinappuloita.

Ruotsin keskusrikospoliisin rikostietopalvelun päällikkö Thord Modin kertoo, että aiemmin etelä-Euroopasta tuttu järjestäytyneen rikollisuuden kontrolloima kerjääminen on nykyään arkea myös Tukholmassa. Maahan saapuu miehiä tai pariskuntia, joilla on mukanaan lapsia, jotka eivät ole heidän biologisia lapsiaan. Lapset on joko ryöstetty, ostettu tai lainattu lähtömaasta ja heidät koulutetaan kerjäämään. Kerjäämisen lisäksi lapset opetetaan taskuvarkaiksi ja näpistelijöiksi. Tyttölasten kohtalo on ajan myötä siirtyä prostituoiduiksi.

Ruotsiin kerjäläisiä tulee pääosin Balkanin maista, Romaniasta ja Bulgariasta. Poliisi-TV:n Helsingissä tapaamat kerjäläiset olivat peräisin samoilta seuduilta. He olivat kaikkea muuta kuin halukkaita juttelemaan, vaikka kyse ei olekaan luvattomuuksista: vuonna 2003 voimaan tulleen järjestyslain mukaan pelkkä kipon vieressä kyykkiminen kestää päivän valon.

Kerjääminen on seurausta äärimmäisestä kurjuudesta; kaikki kerjäläiset eivät ole rikollisia eivätkä he kaikki valehtele. Mutta kun kyse on kylmästä ammattirikollisuudesta, saa valhekin sen mukaiset mittakaavat.

-Erään pidätyksen yhteydessä tapasimme tytön, jolla oli kymmenet eri henkilöllisyyspaperit. Niiden kaikkien mukaan hän oli alle 15-vuotias, vaikka todellisuudessa ikää oli enemmän. Näin pystyttiin välttämään rikosoikeudellinen vastuu, joka menee juuri tuossa 15:ssä ikävuodessa, kertaa Modin Ruotsissa paljastuneista tapauksista. Hän painottaa, että poliisin on oltava erityisen tarkka tarkistaessaan kerjäläisten henkilöllisyyttä. Lisäksi sosiaaliviranomaisten on huomioitava, että lapsen huoltajaksi itsensä väittävät eivät sitä välttämättä ole ja heidänkin papereitaan pitää katsoa suurennuslasilla.

Suomen poliisi ei ole tarkistanut Helsingin kerjäläisten henkilöllisyyttä tai sukulaisuussuhdetta sen tarkemmin, koska sen tehdäkseen heillä pitäisi olla epäilys siitä, että jotain on vialla.

Vaikka kerjäläisen henkilöllisyys olisi oikea, on tarina useimmiten keksitty. Oli kerjäläinen sitten Helsingissä tai Tukholmassa, on hänen kertomansa tarina kutakuinkin samanlainen: jossain on sairas lapsi tai kuolemaa tekevä isoäiti, jonka leikkaus maksaa paljon. Temppu toimii, sillä rahaa antavat kertovat yksimielisesti antavansa sitä säälistä ja omaatuntoa keventääkseen. Ruotsin keskusrikospoliisin rikostietopalvelun päällikkö Thord Modin ei halua tuomita hyväsydämisiä ihmisiä.

-Tuntuisi väärältä kieltää ihmisiä antamasta rahaa, mutta heidän on hyvä tietää, että takana saattaa olla "rahastaja" ja että toiminta on organisoitua. Monet kerjäläiset nimittäin maksavat katupaikastaan vuokraa eivätkä näin ollen saa läheskään kaikkia rahoja itselleen.

Tunnin seisoskelu Helsingin keskuskadulla osoitti, että kerjurin käteen jäi tuona aikana lähes 30 euroa; joka sentti verotonta, laillista ja ja hyvää tarkoittavien taskusta. Tord Modin muistaa, että Tukholmassa kerjänneeltä mieheltä löydettiin henkilöllisyyden tarkistamisen yhteydessä 50 000 kruunua (n. 5500€:a). Rahat saattavat olla pidemmän ajanjakson tulos, mutta yksi asia on varmaa.

-Kerjäläiset eivät kerjäisi, jollei se kannattaisi. Jos rahantulo loppuu, häipyy koko ongelma itsestään.

Taivaspaikkansa voi ostaa eurolla, mutta kannattaako? Alle 400 kilometriä Helsingistä länteen kerjäämiseen liittyy sellaisia sanoja kuin prostituutio, varastelu ja ihmiskauppa. Auttaako hyvällä heitetty lantti kerjäläistä vai edesauttaako se järjestäytyneen rikollisuuden rantautumista Suomeen?

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 30. elokuuta 2007