Poliisikoiria on Suomessa koulutettu kauemmin kuin poliiseja, vuodesta 1909 alkaen. Vuosittain koulutetaan maksimissaan 15 uutta ohjaajaa, vaikka halukkaita olisi enemmänkin. Poliisikoirat ovat mukana tuhansissa tehtävissä vuosittain, ja vahinkoja sattuu väkisinkin välillä. Poliisikoirat eivät aiheuta suhteessa enempää vammoja kuin muutkaan koirat, mutta niiden aiheuttamat onnettomuudet uutisoidaan näyttävästi. Koiria on kuitenkin turha syyttää mistään, sillä ihmiset kasvattavat ja jalostavat koirat. Sukulaisten keskenään risteyttämisen aiheuttamien ongelmien vuoksi yhä harvempi koira kelpaa käyttökoiraksi. Vakavia ongelmia on sekä koirien rakenteen että mielenterveyden kanssa.

Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki ry:n puheenjohtaja ja Opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen on luopunut Saksanpaimenkoiran eli Schäferin käytöstä Opaskoirakoulululla kokonaan, koska tervettä koiraa on lähes mahdotonta löytää. Jos koira on rakenteeltaan terve, sillä on todennäköisesti jonkinlaisia luonneongelmia. Sen sijaan jos koiran luonne olisi ihanteellinen esimerkiksi opaskoirakoulutettavaksi, sillä havaitaan rakenteellisia vikoja. Yleisiä ovat esimerkiksi viat selässä, lonkissa tai kyynärnivelissä.

Koiranohjaajia kouluttavalla poliisikoiralaitoksella ei olla yhtä huolissaan koirien terveydentilasta. Poliisikoiralaitoksen johtaja Mikko Maunuksela toivoo toki saavansa mahdollisimman terveitä koiria koulutettavaksi, mutta ei ole huolestunut Suomen koiratarjonnasta.

Poliisikoirille ei satu vahinkoja sen enempää kuin muillekaan koirille, ehkä jopa päinvastoin, sillä kuten Maunuksela muistuttaa, poliisikoirien hallittavuus on huippuluokkaa ja niillä on turvallinen olo, koska ne saavat viettää lähes kaiken valveillaoloaikansa laumansa, eli ohjaajansa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan se, että koiraa ei eristä laumastaan eli perheestään, on paras tapa ylläpitää koiran mielenterveyttä.

Viime aikoina poliisikoirat tosin ovat usein olleet esillä ikävässä valossa. Sekä koirille että ohjaajille on sattunut ylilyöntejä, joiden seuraukset ovat olleet karmivia. Tammikuun alussa Vaasassa ulkoilemassa ollut poliisikoira iski hampaansa emäntänsä ranteeseen. Koiran reaktio tuli yllätyksenä niin koiran perheelle kuin Poliisikoiralaitoksellekin. Belgian paimenkoira malinois -rotuinen koira lopetettiin pian tapauksen jälkeen ja sille suoritettiin ruumiinavaus. Mikko Maunukselan mukaan avauksessa ei löytynyt mitään selittäviä tekijöitä, päinvastoin, koira oli erinomaisessa kunnossa.

Aggressiivisuus on luontaista koiralle, mutta liiallisesta aggressiivisuudesta ihmiset saavat syyttää omaa jalostustyötään. Riitta Liimataisen mukaan esimerkiksi saksanpaimenkoira ei ole lainkaan sama monikäyttöinen koira, kuin se oli vuosikymmeniä sitten: – Schäferin ongelmana on eräänlainen ylivirittyneisyystila. Toinen suuri ongelma ovat pelkotilat, kertoo Liimatainen, mutta ei kuitenkaan pidä schäferiä pilattuna koirana – Luonteen osalta on vielä toivoa, mutta terveyden osalta tilanne on katastrofaalinen. Pahimmillaan edessä on se, että pitkälle jalostetut rodut kuolevat omaan mahdottomuuteensa.

Poliisi käyttää partiokoirina ainoastaan saksanpaimenkoiria ja belgian paimenkoira malinois-rotuisia koiria niiden koon ja rotuominaisuuksien vuoksi. Erikoistehtävissä on muun muassa labradorinnoutajia. Poliisikoiria on suomessa 230. Näistä 210 on partiokoiria, ja 26 erikoiskoiria. Huumekoirina työskentelee 130 koiraa, ruumiskoirina 10 koiraa, henkilöntunnistamiseen on keskittynyt 5 koiraa ja 3 koiraa työskentelee palokoirina.

Poliisikoirat ovat poliisin voimankäyttöväline. Koiran käyttäminen on luokiteltu aseen jälkeen tehokkaimmaksi välineeksi. Hyvältä poliisikoiralta edellytetään hyvää terveyttä, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Koiran tulisi olla myös vieteiltään vahva, eikä se missään nimessä saisi olla arka.

Pentujen valinta on vaikeaa, sillä takeita ei ole siitä, että pentutesteissä selvinnyt koira tulee varmasti olemaan hyvä poliisikoira. Suomesta on kuitenkin saatavissa hyviä pentuja, vakuuttaa Poliisikoiralaitoksen johtaja.

Vika voi olla taluttimen toisessakin päässä

Onnettomissa tapauksissa vika ei kuitenkaan aina ole koirassa. Jarno Kujanen oli viime lokakuussa aamuyöllä Seinäjoella, kun poliisi pysäytti hänet huutamalla. Kujanen huomasi poliisiautosta jalkautuneen, aseistautuneen partion, johon kuului koira. Poliisi käskytti Kujasta nostamaan kädet ylös ja näin Kujanen myös kertoo tehneensä.

Toinen poliiseista tuli Kujasen luokse ja kaatoi tämän maahan, minkä jälkeen poliisi ryhtyi tarkistamaan Kujasen taskuja ja tivaamaan tältä henkilöllisyyttä. Pian Jarno Kujanen tunsi kipua jalassaan ja havaitsi, että toinen poliiseista oli laittanut koiran kiinni hänen jalkaansa. Poliisi epäili Jarno Kujasta mieheksi, jonka luultiin uhkailleen ihmisiä aseella aiemmin Seinäjoella. Kujasen henkilöllisyyttä selvitettiin ja hänet raudoitettiin niin, että koira oli koko ajan hänen jalassaan kiinni. Kaikkiaan Kujanen arvelee koiran kalvaneen hänen säärtään joitakin minuutteja.

Pian poliisit kuitenkin havaitsivat Kujasen vääräksi mieheksi ja koira päästettiin irti. Pysyvät ja vakavat vahingot olivat jo syntyneet. Kujasen säärestä poistettiin lihasta ja lihasriekaleita. Jalka on tapahtuman jälkeen leikattu jo kahdesti. Nilkka ei koskaan tule toimimaan kuten ennen. Kujanen on ollut sairaslomalla tapahtuneesta saakka, ja ansionmenetys on ollut tuntuvaa. Valtio ei ole korvannut syyttömän Kujasen sairaalakuluja senttiäkään.

Asiassa ei aluksi päätetty aloittaa edes esitutkintaa, sillä poliisi perusteli koiran käyttöä sillä, että epäili Kujasen olleen aseistettu. Kujanen valitti kuitenkin tapahtuneesta ja apulaisvaltakunnansyyttäjä käynnisti kuitenkin tutkinnan uudelleen. Tutkinnanjohtaja tai Poliisikoiralaitos ei halunnut kommentoida kesken olevaa tutkintaa.

Millaisin perustein koiranohjaajat sitten valitaan? Poliisikoiralaitoksen johtajan mukaan koiranohjaajan on oltava poliisikoulutettu ulkoilmaihminen, koirakokemus ei ole välttämätöntä, mutta hyödyksi. Ohjaajille sattuvat ylilyönnit ovat Maunukselan mukaan kuitenkin harvinaisia:
- Muistan että koulutus on keskeytetty yhden ainoan kerran. Sellaisesta syytä, että ohjaaja kohtelisi koiraa huonosti tai ei muuten selviydy työtehtävistään, koira otetaan pois äärimmäisen harvoin.

Koirien, kuten muidenkaan eläinten kanssa toimittaessa ei koskaan voi olla täyttä varmuutta siitä, etteikö jotain yllättävää tapahtuisi. Poliisikoiria, kuten muitakaan koiria ei kuitenkaan tarvitse pelätä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että harrastaja- ja kasvattajapiireillä on suurin vaikutus koirakannan tervehdyttämiseen. Koirankasvatuksessa järki häviää usein tunteelle, eivätkä ratkaisut aina ole koiran terveyden kannalta parhaita mahdollisia.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 1. maaliskuuta 2007