Enpä ole ennen kantanut ompelukonetta radio-ohjelmaa varten studioon. Nyt kannan. Tiistaina 9.5. suorassa lähetyksessä kudotaan, tuunataan ja ommellaan sekä puhutaan käsitöiden hyvästä vaikutuksesta. Aivot rakastavat kaikenlaisia käsitöitä. Monotoninen kutominen (esimerkiksi pitkä kaulahuivi "ainaoikeeta") avittaa autuaaseen raukeuden tilaan. Pulssi hidastuu, verenpaine laskee. Kiperä koruommel puolestaan virkistää muistia ja ongelmanratkaisuälyä.

Internetistä löytyi käännettävän olkakassin ohje. Sellaisen ompelen huomenna studiossa.

Kokeilen Vallilan verhokankaita. Kestävätkö kantamuksia ja pesua?

En usko, että saan kassia ihan valmiiksi radiolähetyksen aikana. Olen huomannut, että ompeluseuran kokouksissa tulee välillä ommeltua väärät kappaleet yhteen. Muiden kässäilijöiden juttuja on niin kiva kuunnella. Radio-ohjelmassa keskittymiseni hajoaa varmasti. Olisikohan parasta jättää isommat ompelutyöt suosiolla kotiin?

No, ainakaan Annalla ei ole sitä ydinperhettä, joka voisi musertua talonrakennusprojektin alle. Anna on alusta saakka elänyt kaksistaan tyttärensä kanssa. Laiha lohtu niinä hetkinä, kun itku tulee kesken kattopaneelien kiinnitysurakan.

Raksalla riittää ruumiillista riuhtomista, uuvuttavan yksitoikkoista hiomista ja raskaiden säkkien nostelua. Mutta aivot ne vasta kovilla ovatkin! Uutta opittavaa tulee vyörynä. Olisi tärkeää antaa aivoille kunnon yöunet, jotta ne pystyisivät hallinnoimaan kaikkea opittavaa. Anna ei kuitenkaan saa unta iltaisin, edes silloin, kun pääsisi ajoissa nukkumaan. Päässä vilisevät koolingit ja kaakelit. Koko nainen käy ylikierroksilla, vaikka (vai siksikö että?) kovalevy on aivan täynnä.

Mahdollisuuksien rajoissa on päästä muuttamaan kesäkuussa. Silloin talo on kuitenkin vielä reippaasti kesken. Kellarikerroksen huone jää kokonaan viimeistelemättä tässä vaiheessa, ja yläkerran makuuhuoneita aletaan tehdä vasta sisäänmuuton jälkeen.

Ole kannustava lähimmäinen ja sano Annalle jotakin rohkaisevaa...

Eteenpäin, sanoi Babushka lumessa! Nyt annetaan suunvuoro niille, jotka ovat tehneet tuttavuutta Venäjän ja venäläisten kanssa - ja ihastuneet.

Tiistaina 10.4. seikkailijamatkailija Riku Rantala ja venäläistyyppisestä vieraanvaraisuudestaan kehuttu kuvataiteilija Sampsa Indren saavat kertoa kauniita tarinoita naapureista.

Minä en kuitenkaan aio hurmaantua mistään hylkytaloryyppäjäisistä tai vankikarkurien metsäleireistä - kurjuus ei ole sellaista eksotiikkaa, jolla minun kiinnostukseni herätetään. Minua hämmentää Venäjässä moni asia, myös neuvostonostalginen pahoinvointiturismi "oi jos vielä kerran saisin nukkua puukko patjan alla kusenhajuisessa junavaunussa!"

Meidän ennakkoluuloisten ei tarvitse rakastua kaikkeen, mutta Suomeen muuttaneille me emme saa kostaa kaikkia historian pahuuksia. Ei ole oikein, että neljä suomalaista tutkintoa suorittanut venäläinen ei saa työtä venäläisyytensä takia. "Tulin Suomeen alun perin vapaaehtoistyöhön ja tein lähes neljä vuotta rankkaa työtä ilman palkkaa ylläpitoa vastaan. Kun pääsin vihdoin opiskelemaan, minua syytettiin, että keinottelen ja vien opiskelupaikkoja saadakseen oleskelulupaa. Kun 10 vuotta sitten pitkän seurustelun jälkeen menin naimisiin, minua syytettiin, että huijasin suomalaisen mielen kansalaisuuden vuoksi ja olen suomalaisen yhteiskunnan loinen", kertoo 46-vuotias nainen kirjeessään. "Ryssävihan taakse on helppo piiloutua, se on ns. sallittu tunne, jota jokainen suomalainen ymmärtää ja hyväksyy."

Niin - eteenpäin, mutta miten? Miten ennakkoluulo voitetaan? Mitä sinä neuvoisit?

Tunnetaidoista ja tunneälystä on reilun vuosikymmenen mittaan puhuttu paljon. Puhe on vähitellen värittynyt ja saanut sellaisia sävyjä, että tunneälykäs osaa kätkeä kielteiset tunteensa ja esiintyä aina myönteisenä, joustavana ja innostuneena. Kun puhutaan impulssien hallinnasta, ei koskaan mainita ongelmaksi iloisia hihkaisuja tai pursuilevaa innostusta. Meidät on opetettu nielemään ärtymys ja paisuttelemaan niin sanottua hyvää fiilistä.

Evoluutio on kuitenkin säilyttänyt ihmisessä voimallisen tunteiden järjestelmän. Erittäin monimutkaisen ja hienostuneen tunteiden kartan. Ihmislaji tarvitsee siis tunteita - suuttumustakin!