Pöytäkirja 8.2.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi urheilututkija Jouko Kokkonen Suomen Urheilumuseosta sekä 90-luvun lopulla toimineen Antiolympiakomitean aktiivi ja Setan pääsihteeri Aija Salo.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Miten kisoihin pitää suhtautua, kun tietää tapahtumista kulissien takana? Voiko kisoista nauttia? Entäs ihmisoikeudet?

Kokouksen aluksi Aija Salo kertoi Antiolympiakomitean historiaa. Liike sai alkunsa, kun Helsinki havitteli olympialaisia. Antiolympiakomitea lakkautti itsensä hankkeen kaaduttua ja lahjoitti varallisuutensa mielenterveystyöhön. Aija Salo ilmaisi ilonsa siitä, että tätä nykyä kriittisiä ääniä kuullaan laajasti eikä erillistä komiteaa tarvita keskustelun herättelyyn.

Kokous viivähti hetken uhkakuvissa. Radioidaanko kokous lauantaina, jos perjantain avajaisissa pamahtaa? Puheenjohtaja kuvaili kisoja tikittäväksi aikapommiksi. Kokous kallistui luottamaan, että Sotsin kisat saadaan käyntiin levollisissa merkeissä. Mahdollisen attentaatin varalle on suunnitelma B.

Kokousmoraalia kohotettiin John Williamsin fanfaarilla. Puheenjohtaja paljasti liikuttuvansa olympialaisten musiikista ja muista rituaaleista. Jouko Kokkonen selitti vaikutusta: rituaalit ovat tarkoin harkittuja ja avajaiset suuri show, yksi maailman seuratuimpia tv-ohjelmia. Kansallishymnien ohella kuullaan olympialaisia varten sävellettyä "meidän kaikkien yhteistä musiikkia", jonka on tarkoitus alleviivata harmoniaa. Aija Salo julisti: Miten tekopyhää! Hän muistutti, että niin Pekingin kuin Sotsin kisojen edellä on suoritettu ei-toivottujen ihmisten poisvientiä. Puhdistusoperaatioissa toisinajattelijat, asunnottomat ja muut "riskihenkilöt" siivotaan pois julkisista paikoista. Myös Helsingissä siivottiin vuonna 1952. Olympiakaupungin puistoista poistettiin muiden muassa homomiehet ja pultsarit.

Sami Sillanpään kirja Kiinalainen rakkaustarina nousi esille. Se kertoo kiinalaisen toisinajattelija Hu Jian ja hänen vaimonsa tarinan, joka liittyy Pekingin olympialaisiin. Hu Jia suljettiin ensin kotiarestiin ja myöhemmin vankilaan, jottei hän pääsisi häiritsemään Kiinan suurta menestystä. Tämä oman valtionsa pahoinpitelemä kansalaisaktivisti oli kuitenkin innostunut kisoista ja ylpeä siitä, että hänen kotimaansa Kiina sai isännyyden. Hän huomasi kisojen avajaisia vankilassa katsoessaan liikuttuvansa.

Jouko Kokkonen sanoi, että olympia-aate eli olympismi on suojaverho, jonka turvin kisoja järjestetään. Aate on laajarajainen ja yleisinhimillinen, kauniita asioita sisältävä julistus, mutta kisoja ympäröivä todellisuus voi olla aivan toinen. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu monissa maissa. Putinin otteissa on paljon samaa kuin mitä nähtiin Moskovassa 1980.

Toisaalta, huikea julkisuus nostaa asioita kansainväliseen keskusteluun, muistutti Kokkonen.

Mutta entäpä kisojen jälkeen, haastoi Aija Salo. Mitä tapahtuu, kun kisat loppuvat ja kansainvälinen huomio laimenee? Jatkuvatko sortotoimet esimerkiksi Venäjällä? Miten käy lehdistön ja sananvapauden, entäpä homoseksuaalien? Historiasta löytyy surullinen rinnakkaistapaus. Hitlerin natsihallinto lievensi juutalaisten vastaisia ilmauksia ja politiikkaa Berliinin kisojen ajaksi. Kun Saksa oli saanut kuvaansa kiillotettua, ja kisat olivat ohi, sama politiikka jatkui ja juutalaisvainot alkoivat täydellä teholla.

Onko boikotti ratkaisu?

Aija Salo pohti omaa suhtautumistaan. Pitääkö työntää sormet korviin ja kieltäytyä vastaanottamasta mitään olympialaisasiaa? Olisiko se ratkaisu?

Jouko Kokkonen muistutti, että boikotit eivät ole kovin tehokkaita keinoja vaikuttaa. Onnistunein lienee ollut Afrikan maiden boikotti 1976.

Paras hetki vaikuttaa olympialaisiin on siinä vaiheessa, kun isäntämaan haku on käynnissä. Demokraattisten valtioiden, sponsoreiden ja urheiluvaikuttajien tulisi aktiivisemmin lisätä painetta ja vaatia esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ympäristönsuojelua.

Pitäisikö kisat kokonaan lopettaa? Kenen vallassa se on? Vain KOK voi lopettaa olympialaiset, mutta kokous ei pystynyt kuvittelemaan miten tähän päädyttäisiin. Ehkä jos turvatoimet kävisivät mahdottomiksi? Ehkä jos huippu-urheilijat jättäytyisivät laajalla rintamalla pois kisoista? Ehkä jos kisabudjetit paisuisivat niin suuriksi, että halukkaita isäntämaita ei enää löytyisi?

5.    Muut asiat
-

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi vanhempi hallitussihteeri Timo Meling
työ- ja elinkeinoministeriöstä ja toiminnanjohtaja Anitta Raitanen
Kansalaisareena ry:stä.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Kokous lähti liikkeelle jännitteisenä. Anitta Raitasen edustama
vapaaehtoisten aktiivisten kansalaisten joukko vaatii Euroopan neuvoston
suosituksiin nojaten enemmän vapautta toimia yleishyödyllisessä
palkattomassa vapaaehtoistyössä.
Timo Meling muistutti, että työttömyystuen tarkoitus on tukea työnhaussa.
Päivärahajärjestelmää ei ole luotu järjestöjen toiminnan tukemiseen.

Viime vuonna työkkärit antoivat 190 lausuntoa sillä perusteella, että
vapaaehtoistyö vie oikeuden työttömyysturvaan tai työttömän on katsottu
työskennelleen työsuhteessa tai yrittäjänä. Anitta Raitanen hätkähti tätä
lukua. Hän oli kuvitellut, että näistä syistä päivärahat palavat ehkä 20-30
henkilöltä vuosittain. ”Kuulostaa siltä, että siellä on perkaamisen varaa!”

Puheenjohtaja toi kokoukseen kahvipannun symbolina viime vuonna
kohauttaneesta päivärahakiistasta. Kahvipannusta nostettiin konkreettisia
vapaaehtoiskeissejä, joihin etsittiin ratkaisuja. Kaikki kysymykset
vastauksineen löytyvät Areenan tallenteesta, tässä pöytäkirjassa vain pari
poimintaa kokouksesta.

Saako työtön myydä urheilukentän laidan kioskissa kahvia ja pullaa,
urheiluseuran hyväksi?
Kyllä, vastasi Timo Meling ykskantaan. Tämä on helppo esimerkki
tavanomaisesta vapaaehtoistyöstä, jota kuka tahansa voi tehdä.
Urheiluseurojen hyväksi kerätään rahaa, ja työhön voivat osallistua
esimerkiksi lasten vanhemmat, niin työssäkäyvät kuin työttömätkin.

Kokous pohti sitä, miksi asioista tehdään joskus tarpeettoman mutkikkaita.
Timo Meling maalaili toisen esimerkin. Jos työtön käy pudottamassa lumet
naapurin mummon katolta ja mummo leipoo omenapiirakan, voidaan toki
ajatella, että siinä on tehty työ ja saatu vastike, mutta kaikkien pitäisi
käyttää tervettä järkeä. Yhden lumenpudotuksen ei pitäisi kiinnostaa
ketään.

Saako työtön toimia järjestysmiehenä rockfestivaaleilla?
Kyllä, sillä urheilutapahtumat ja muut suuret yleisötapahtumat tarvitsevat
paljon vapaaehtoisvoimia ja työttömillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet
toimia tehtävissä esimerkiksi opiskelijoiden ja työssäkäyvien kanssa.

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen lisää valmiutta toimia työelämässä. Neljän
seinän sisälle jääminen on huonoin vaihtoehto. Kansalaisareena ajaa
arvostuksen lisäämistä. Vapaaehtoistyössä hankitut taidot ja tiedot on
opittava tunnistamaan ja käyttämään työllistymisen avuksi. TE-toimisto
voisi Anitta Raitasen mielestä huomioida tämän työvoimasuunnitelmassa.

Anitta Raitanen tunnusti sanovansa työttömille, ettei heidän kannata kertoa
TE-toimistossa vapaaehtoistoiminnastaan, koska pääpointti on, että
työttömän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Vapaa-ajasta ei tarvitse
tehdä tiliä Anittan mukaan.
Timo Meling ei suosittele vaikenemista. Hän muistutti kokousta, että jos
ei-hyväksytyksi katsottava vapaaehtoistyö tulee TE-toimiston tietoon,
saatetaan jo maksetut etuudet periä takaisin koko vapaaehtoistyön
jatkumisen ajalta, vaikka usealta kuukaudelta.

5.    Muut asiat
- kokous kehotti vapaaehtoisten värvääjiä selvittämään pykälät työttömien
puolesta. Järjestöt voisivat ottaa aktiivisemman roolin ja muokata
vapaaehtoisille tarkoitetuista työrooleista sellaisia, etteivät ne aiheuta
työttömille hankaluuksia.
- kokous usuttaa TE-toimistojen työntekijöitä käyttämään tervettä järkeä.
Turhia selvityspyyntöjä tulee välttää.
- kokous toteaa, että työ- ja elinkeinoministeriön uuteen ohjeistukseen on
syytä tutustua ja että maailma ei ole vielä tullut valmiiksi tältäkään
osin.

- kokouksen aluksi nautittiin kaksi vichyä.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

p.s. MITÄ IHMETTELIT VIIMEKSI?
Eve Mantun kuriton kokous alkaa Yle radio 1:ssä lauantaina 4. tammikuuta
klo 10.00. Esityslistalle otetaan kummallisia ja kohtuuttomia asioita,
jotka naurattavat ja itkettävät.
Vapaaehtoistyö vie päivärahan?
Sairaalat täyttyvät vääristä ihmisistä?
Vanhemmille kirjoitetaan pöhköjä tietokirjoja?
Tämä liukuestesukkien ja hygieniahaalareiden maa tarvitsee rakastavaa
ravistelua. Tule mukaan edes näihin anti-talkoisiin!
Kokous on aina taatusti laiton ja päätösvallaton.
MIKÄ SINUA KUMMASTUTTAA?

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä:    Valopilkku -projektin toimijat Tina Holmberg-Kalenius ja Saija Salmi sekä puheenjohtaja-nuija Eve Mantu.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Yrjänä Sauros lupasi uupuvia huokuja, teräviä piirtoja ja henkien puheita.

Kokouksen esityslistalla oli poika, jota paiskotaan pitkin naulakoita koulun käytävällä, tyttö, jota kohdellaan kuin ilmaa ja opettaja, joka aistii, että joku on pielessä, mutta on kuin ei huomaisi mitään.

Kouluväkivallasta on tehty tilastoja ja tutkimuksia, mutta silti kiusaaminen jatkuu. Liian monessa koulussa kuvitellaan, että hankala tilanne purkautuu yhdellä keskustelulla, jonka päätteeksi kiusaaja ja kiusattu laitetaan paiskaamaan kättä.

Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius toivat kokoukseen moninkertaisen asiantuntemuksen. Heitä kumpaakin on kiusattu koulussa ja he ovat kiusattujen lasten äitejä. Näiden omien kokemusten lisäksi he ovat opiskelleet aihetta monipuolisesti. He ovat siis kouluttautuneita vertaistukijoita - eli samalla sekä vertaisia että ammattilaisia.

He eivät harrasta viinereiden syömistä aikuisten fiksuissa kokouksissa, joissa suunnitellaan toimenpiteitä. He mieluummin toimivat.

Puheenjohtaja esitteli henkilökohtaisen ongelman: hänen on vaikea uskoa vallallaoleviin kiusaamisen estämisohjelmiin, koska ne vaikuttavat munattomilta. Tina Holmberg-Kalenius on huomannut, että kouluissa ollaan väkivallan ja kiusaamisen suhteen liian kärsivällisiä. Tilannetta seurataan ja katsellaan niin pitkään, että tapaus ehtii kehittyä vakavaksi. Saija Salmi täräytti, että kiusatun elämä on sisäinen helvetti.

Valopilkkuun ottaa yhteyttä noin sata oppilasta vuodessa. Joskus tulee nelirivinen sähköposti, joskus asiaa selvitetään pitkäänkin. Perhe on Valopilkun työntekijöiden ykköslähtökohta. He kuuntelevat ja neuvovat, esimerkiksi kertoen aiemmista tapauksista opittuja keinoja.

Onko olemassakaan koulua, jossa ei kiusata ollenkaan?

Nimimerkki Nynny Nyhverö tyrmää rehtorit, jotka ylpeilevät, että heidän koulussaan ei kiusata. Rajun kouluväkivallan uhriksi joutunut Nynny Nyhverö kertoi kokoukselle puhelimitse, että hänen nähdäkseen on kaksi vaihtoehtoa: joko rehtori valehtelee tai hän ei näe mitä koulussa tapahtuu. Nyhverön mukaan aikuisilla ei ole hajuakaan mitä kouluissa tapahtuu, mutta lapset tietävät tarkasti ketä koulussa halveksitaan ja mikä on yhteisön nokkimisjärjestys.

Kokous keskusteli siitä, mitä keinoja aikuisilla olisi päästä selville lasten välisistä jännitteistä. Saija Salmi lähtisi kehittämään opettajakoulutusta. Opettajilla ei ole tarpeeksi taitoa lukea oppilaita, nähdä hienovaraisia tilanteita. Kokous keksi täydennyskoulutukselle nimenkin: antennipääkoulutus.

Nyt 38-vuotias Nynny Nyhverö on katkera aikuisille. Kun hän oli vielä koulussa, hänen vihansa kohdistui kiusaajiin. Nyt hän vihaa aikuisia, joiden olisi pitänyt saada 10-vuotias kiusaaja kuriin. Kun alistaminen ja pahoinpitely sai jatkua, kiusattu oppi ikäviä asioita yhteisöstä ja sen myötä yhteiskunnasta.

1. Yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on pelkkä surkea vitsi.
2. Häijyin ja voimakkain hallitsee, muiden pitää alistua.
3. Aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä.

Kokous lähti pohtimaan onko kouluväkivalta rakenteellinen ongelma, joka aiheutuu koulusta itsestään? Puheenjohtaja luki Vesa Linja-ahon kommentin Kiusatun vastaisku -blogista:

Mielestäni koulukiusaaminen on koulun rakenteellinen ongelma, vähän samalla tavalla kuin korruptio on valtion rakenteellinen ongelma. Eli: aina kun meillä on valtio, on korruptiota. Ja aina kun meillä on koulu, on koulukiusaamista.... Laitokseen sullottu ihmislauma on täysin epäluonnollinen ympäristö ihmisille, ja olisi ihme, jos siellä ei tapahtuisi kiusaamista. (Vesa Linja-aho 30.7. 2010)

Entä valvonta? Ovatko lapset liikaa keskenään?

Nynny Nyhverö muistutti puhelimitse, että lapset eivät voi oppia sosiaalisia taitoja keskenään. Eivät ainakaan sellaisia sosiaalisia taitoja, joita me haluaisimme heidän oppivan. Kokous totesi, että lapset ovat ja saavatkin olla keskeneräisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat viisaiden aikuisten valvontaa ja ohjausta. Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius olivat sitä mieltä, että lasten on myös voitava olla keskenään, mutta se ei poista aikuisen vastuuta koulurauhan varmistamisessa.

Puheenjohtaja ravisteli perusteita ja opetussuunnitelman ylivoimaa. Eikö joskus voisi julistaa koulun poikkeustilaan, hylätä matematiikan ja biologian muutamaksi viikoksi ja keskittyä käsittelemään rehottavaa kiusaamisongelmaa. Oppilaat tietävät kuitenkin jo mitä on meneillään, mitä järkeä on hyssyttelyssä? Mikä estää kutsumasta nuorisotyöntekijöitä välituntivalvojiksi, vanhempia koulumatkoille saattajiksi? Jos koulussa on väkivaltaa ja kiusaamista, sen tietävät kaikki oppilaat. Jos kiusaamisen annetaan jatkua, koulussa pyörii eräänlainen näkymätön opetussuunnitelma. Niin kiusattu, kiusaajat kuin sivustakatsojatkin oppivat, että alistaminen ja väkivalta toimii. Me aikuiset olemme usein liian myöhään liikkeellä.

Kun me kulttuurissamme ihannoimme vahvuutta, me ruokimme kiusaamista, muistutti Tina Holmberg-Kalenius. Kouluissa pitäisi olla tunneopetusta. On paljon lapsia, jotka eivät osaa tulla toimeen muiden kanssa. Rajua kiusaamista voi olla jo ekalla luokalla!

Jos äiti manipuloi tytärtä kotona, tytär manipuloi ystäviään koulussa. Tunnekasvatus ohjaisi viisaaseen ristiriitojen ratkaisemiseen, opettaisi neuvottelutaitoja ja yhteistyötä.

 5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että kiusaamista EI VOI sovitella. Kiusatun ei tarvitse kätellä kiusaajaa. On julmaa istuttaa kouluväkivallan uhri kiusaajien kanssa samaan neuvottelupöytään.
- kokous vaatii, että aikuiset skarppaavat ja opettelevat lukemaan lapsia ja lasten välisiä suhteita.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, mikä käsitys meillä on kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Onko yhteistyötä?
- kokous usuttaa aikuiset ulos kivoista viineripalavereista. Yhtään tilastoa tai toimenpidesuunnitelmaa ei enää tarvita. Silmät ja korvat on vietävä oppilaiden luo.

- kokous toteaa, että vertaissovittelu haiskahtaa laiskojen aikuisten keksinnöltä. Lapset eivät sovi vaikeiden ihmissuhdesotkujen selvittelijöiksi, heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä. Ja vielä kerran: kiusaamistapaukset EIVÄT KUULU sovitteluun ollenkaan.
- kokouksen aluksi nautittiin kaksi kahvia ja yksi jäätee.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kipakasta keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä:    Äitimyytin ravistelija ja Project Mama -blogin kirjoittaja Katja Lahti, puheenjohtaja Eve Mantu sekä lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Vanhemmille kohdistettu opaskirjallisuus voi paksusti. Tänäkin keväänä kustantamot tuovat markkinoille uusia kasvatuksen käsikirjoja.

Puheenjohtaja esitteli satunnaisen otoksen paksuimman, Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Katja Lahti nauroi tuhtia lukupakettia (941 sivua). Janna Rantala tunnusti näkevänsä klassikkoteoksen ensimmäistä kertaa. Tavisten kasvatusoppaat eivät kuulu lastenpsykiatrian oppimateriaaliin.

Puheenjohtaja esitteli toisenkin ruotsalaisen järkäleen, Katerina Janouchin kirjan Lasten kanssa. Alaotsikon kohdalla pj:lle sattui lukuhärö. Sana odotusaika vaihtui ajatusajaksi. Se olikin vahinkoviisas lipsahdus. Kyllähän odotusaikaa nykyisin edeltää pitkä ajatusaika, josta hyvinkin saisi kirjoitettua 200 sivua.

Onko opaskirja peili, josta näemme oman kuvamme?

Jos on, millainen kuva meistä heijastuu? Mitä hyvinvoiva vanhemmusopasbisnes kertoo meistä?

Janna Rantala myönsi, että olisi houkuttelevaa väittää peilikuvan kertovan epävarmuudesta ja avuttomuudesta. Katja Lahden mielestä elämän opiskelu kirjoista on ajan ilmiö. On tullut tavaksi valmistautua muutoksiin opiskelemalla ja perehtymällä. Taustalla on halu onnistua kaikessa, myös vanhemmuuden projektissa.

Kokous meni käkättämiseksi, kun Katja Lahti löysi herkkuja Tiukkojen tilanteiden käsikirjasta. Murrosiän kuohunnat kuitataan 178-sivuisessa kirjassa yhdellä aukeamalla, jolla esitellään murrosikäistyypit.

Kokous kysyi Katjalta oliko hän omasta mielestään teininä Synkeä runoilija, Honkkeli, Lemmenkipeä, Kapinallinen, Yksinäinen susi, Maailman napa, Hermokimppu vai Ulkonäköpoliisi? Rehellisyydenpuuskassaan blogisti tunnusti tunteneensa itsensä Maailman navaksi. Eivätkö kaikki ole sellaisia murrosiässä, hän kysyi. Lastenpsykiatri kiirehti rauhoittelemaan kylläkylläkylläkyllä.

Vanhemmuusoppaat herkistivät Katja Lahden myöhemminkin itsereflektioon. Kokous keskusteli siitä, miten tuskallista on lasten myötä tutustua itseensä. Kun kärsivällisyyttä koetellaan ja univaje painaa, aikaisemmin nupussa uinuneet hirviöpuolet pääsevät valloilleen. Katja asettui poikkiteloin ja vakuutti, että hän on aina tiennyt olevansa lyhytpinnainen ja ärsyttävä ihminen.

Jossakin pienen ja suoraviivaisen isäoppaan ja pottatreenikirjan välissä keskustelua vei tottelemattomuuden käsite.

Janna Rantala lyttäsi iänikuisen puheen siitä, miten aikuisen ei koskaan pidä taipua lapsen tahtoon, lapsen manipuloitavaksi.

Mehän manipuloimme lapsia jatkuvasti! Ensin manipuloimme lapsen jollakin lahjuksella, sitten sillä, että otamme sen lahjuksen pois. Manipuloimme lapset vaipasta potalle, aamu-unilta päiväkotiin.

Vanhempien on välillä toteltava lapsia, jyrähti Janna. Vuorotellen totteleminen voisi olla uusi viisastenkivi!

Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että vapaapäivänä on hyvä totella lasten tahtoa. Hiihdellä iltapäivään asti pyjamat päällä, pelata lautapelejä, syödä mikrossa lämmitettyjä nakkeja. Hylätä aikataulut, sellaista elämää lapset toivoisivat. He joutuvat kuitenkin arjessa jatkuvasti tottelemaan meitä.

Janna Rantala kertoi tekevänsä aina ison numeron siitä, kun hän tottelee lapsiaan. Katsokaa nyt, nyt tehdään juuri niin kuin te haluatte, nyt minä tottelen teitä!

Lähellä kokouksen loppua puheenjohtaja esitteli oman "suosikkinsa", brittiläisen lääkäri Jane Gilbertin Pottatreenit. 93 sivua rautalanganvääntöä lapsen opettamisesta potalle.

Kirjan toisen luvun otsikolle Siisteyskasvatukseen valmistautuminen hörötettiin avoimesti.

Kirja toimii surkuhupaisana esimerkkinä siitä, miten kärpäsestä tehdään härkänen.

Janna Rantala on työssään huomannut, miten huolissaan vanhemmat ovat potalle opettelemisesta. Siitä on hänen mukaansa turha tehdä suurta numeroa, sillä kyseessä on hyvin intiimi asia. Harva meistä on innostunut vaipoista, mutta potta-asian tuputtamisesta tulee helposti lapsen ja vanhempien välille tuloksetonta järkyttävää vääntöä ja uhmaa ja kaikki keinot otetaan käyttöön.

Katjan perheessä potta on ajankohtainen kysymys, ja hän vetäytyi hetkeksi vuorovaikutuksesta lukeakseen opasta. Puheenjohtaja huomautti asiasta ja kokous jatkui hyvässä hengessä.

Kokouksen lopussa Katja Lahti ja Janna Rantala antoivat tunnustusta puolisoilleen, joilta he ovat oppineet paljon. Tasapainoinen ja turhia stressaamaton äijä-äitiys nousi keskusteluun. Sitä toteutetaan sanomalla: katsellaan rauhassa, eiköhän tämä tästä.

 5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että eri ikävaiheita käsitellään vanhemmuusoppaissa epätasaisesti. Vauva-aika puretaan atomeiksi, mutta elämä isompien lasten kanssa kuitataan parilla ylimalkaisella elämänviisaudella.
- kokous vaatii, että väsyneen vanhemman avautumista ei ikinä enää kuitata riihikuivasti mitäs hankit lapsia, olisit miettinyt.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, onko kasvatushuolen takana joku epämääräinen pelko. Seuraavan kerran kun ärsyynnyt lapsen käytöksestä tai mietit kauheita seurauksia, kysy itseltäsi mikä minua tässä näin kovasti pelottaa, mitä pelkään tästä seuraavan. Pelkoja kannattaa tutkia ja rakkautta tuhlata.
- kokous ihasteli miehille kirjoitettua reipasta ja kompaktia miehisten taitojen manuaalia Mies hoitaa vauvaa.
- kokouksen aluksi nautittiin kahvia, vichyä ja sämpylää, mutta whiskypaukut olisivat olleet poikaa.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja unohti kiittää, koska häntä nauratti niin kovin. Kokous päättyi klo 10:45