Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta

Läsnä:    Tiina Kuopanportti (kuvassa oikealla), Eve Mantu ja Anna Pylkkänen (kuvassa vasemmalla).

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Lähihoitaja ja Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen kritisoi: Ikääntyviä ihmisiä väheksyvä ja rajoittava kulttuurimme johtaa pahimmillaan toimintakyvyn laskuun, elämänpiirin kaventumiseen sekä siihen, ettei ikääntynyt ihminen enää luota itseensä.
Lähihoitaja Tiina Kuopanportti kuvaili: Laitokseen joutuvalla ei ole enää kotia, hän muuttaa asumaan hoitajien työpaikalle.
Puheenjohtaja (ja nuija) kärjisti: Erään virkistysretken suunnittelu kesti vuoden ja vaati lukuisia perusteellisia kokouksia, joissa mietittiin mitä tehdään, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Vanhustyön ammattilaiset ovat kauhusta kankeita ja virheiden pelko johtaa siihen ettei vanhusten kanssa uskalleta tehdä mitään, ettei vaan satu mitään!
Vallankumouksellinen Anna Pylkkänen muistutti, että puhe asiakaslähtöisyydestä ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta on pelkkää sanahelinää, jos asiakkaan tai asukkaan koko päivä on ammattilaisten aikatauluttama eikä mahdollisuutta omiin valintoihin ole.

5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että jos pappa haluaa tupakan, hoitaja saa auttaa. Fyysisen terveyden edistäminen ei saa olla jyräävä ykkösasia, hoitajankaan arvoasteikossa.
- kokous vaatii, että luovutaan sanasta 'kodinomainen' ja tunnustetaan, että pysyvä asunto laitoksessa on koti. Kirpputorilta ostettu poppanakaitaliina lukunurkan pöydällä ei tee laitoksesta kodinomaista.
- kokous kannustaa kaikkia vanhustyön toimijoita tutkimaan omia strategia- ja arvoliturgioitaan ja pohtimaan ovatko ne arjessa totta.
- kokouksen ajatukset hoitotyön koulutuksen kehityspaineista päätettiin siirtää myöhemmän kokouksen käsiteltäviksi.
- kokouksen aikana nautittiin kaksi (pientä) pussia irtokarkkeja sekä kolme kpl Brunbergin suukkoja.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kokousta aktiivisesta osallistumisesta ja siitä, että kokouksessa oli aavistuksenomaisia kurittomuuden häivähdyksiä. Kokous päättyi klo 10:45

Minulla on ollut onnea.

Olen mielenterveysonnekas.

Minulle on sattunut elämän viikkoarpajaisissa tähän asti hyviä ja ihan hyviä arpoja.

Pientä ja keskisuurta murhetta on tullut vastaan, mutta psyyke on pysynyt sen verran kasassa, että hihna on jaksanut vetää.

Se, että jaksan nousta aamuisin päivän askareisiin ei ole omaa ansiotani. Se ei ole etevyyttä tai kilvoittelun tulosta.

En ole ansainnut mielenterveyttä järkevillä valinnoilla ja elämäntavoilla. Uskon vahvasti, että onnekkuus on suurin syy arpaonneeni.

Onni voi kääntyä huomenna, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä.

Petri Kotilaisen käteen on sattunut monta surkeaa arpalippua.

Hänen harhansa olivat pahimmassa vaiheessa niin rankkoja ja pelottavia, että hän hyppäsi parvekkeelta alas paetakseen ääniä. Äänet olivat murhaajien ääniä, ne olivat tulossa tappamaan. Ei ollut muuta keinoa kuin pako. Parvekkeelta alas.

On ihme, että Petri on edelleen hengissä.

Nyt Petrillä menee paremmin, suurelta osin teatterin takia.

Peili-näytelmä ja sen työryhmään kuuluminen käänsi elämän suunnan.

Teatterin tekeminen on kuntouttavaa. Arjen hallinta paranee, itseluottamus ja itsetunto kasvavat kohisten, kuvailee mielenterveyshoitaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Eveliina Lafghani.

- En vedä mitään kuntouttavaa teatteria, ei tämä ole mikään kuntoutusohjelma enkä halua, että minua kutsutaan tässä työssä mielenterveyshoitajaksi. Kuntoutuminen, jos sitä tapahtuu, tulee sivutuotteena.

Peili-näytelmä tehtiin ammattiteatterin, mielenterveyskuntoutujia palvelevan Lilinkotisäätiön ja kuntoutujien yhteistuotantona. Esitys keräsi runsaasti huomiota ja kehuja.

Jymy-yllätys koettiin, kun työryhmä sai kutsun Tampereen teatterikesään, pääohjelmistoon.

Peili haudattiin festivaalien jälkeen symbolisesti, Tampereelle, eikä sitä esitystä enää voi nähdä.

Mielenterveyskuntoutujat eivät kuitenkaan jätä teatteria, päinvastoin!

Vuoden alusta toimintansa käynnistää Taiteen sulattamo, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa teatteri- ja esitystoiminta, jonka mielenterveyskuntoutujat toteuttavat teatterin ammattilaisten kanssa. Tavoitteena on luoda uudenlaista rakennetta ja toimintaa niin mielenterveyssektorille kuin ammattiteatterikentällekin.

Kun ikäihminen muuttaa laitokseen, hänelle pakataan mukaan vain välttämättömin. Mitä nyt ihminen tarvitsee elämänsä viimeisinä vuosina, vaikeasti liikkuva vanhus?

Ei sadetakkia, ei lenkkitossuja, ei viulua, ei sukkapuikkoja.

Ei uimapukua, ei turkkia, ei höylää, ei uistimia.

Kyllä pyjamalla ja tohveleilla pärjää laitoksessa.

Jos vanhuksella on onnea, hän pääsee paikkaan, jossa hän saa unelmoida.

- Yksi meidän asukas halusi päästä vielä uimaan, uimarannalle. Me keräsimme porukan ja lähdimme rollaattorien kanssa rantaan. Tätä edelsi pitkä prosessi, sillä osalle lähtijöistä oli ensin ostettava uimapuvut. Heillä ei sellaista enää ollut, sillä niitä ei aikoinaan oltu tuotu palvelutaloon. On ajateltu, että uimapukua ei enää tarvitse, kun muuttaa laitokseen. Meillä se ei kuitenkaan mene niin, kertoo Roihuvuoren monipuolisen vanhusten palvelukeskuksen johtaja Maritta Haavisto.

Olet ehkä kohdannut tämän kysymyksen ennenkin, mutta ota se nyt vastaan kuin ensimmäistä kertaa.

Mistä sinä unelmoit?

Ota palanen paperia ja kynä. Istu alas ja ala kirjoittaa.

Listaa asioita, joista tulet iloiseksi.

Listaa nautinnollisia asioita, joita sinulla oli tapana tehdä ennen.

Kirjoita ihmisistä, paikoista ja ajanvietteistä, joita ikävöit.

Kirjoita kokemuksista, jotka ovat vielä kokematta.

Kirjoita rentoa ajatusvirtaa antaa mennä -asenteella.

Kun kynä pysähtyy, lue lurautuksesi ja katso mitä sieltä nousee.

Olli Lukkari kerää unelmia sivustolleen Post Our Dreams.

- Kolme teemaa nousee yli muiden. Ihmiset haluavat rakastaa ja kokea olevansa rakastettuja, matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin sekä löytää hyvän työn.