Pöytäkirja 11.1.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä:   
Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen johtaja Liisa Lind, Eve Mantu ja luokanopettaja Pihla Mollberg.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Keskustelu käy kuumana: otetaanko pienet sormitietokoneet kouluissa opetuskäyttöön vai ei. PISA-tutkimusten tulosten johdosta on käyty kiivastakin keskustelua puolesta ja vastaan.

Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu ihasteli omaa tablettiaan, maailmanikkunaa, jota kertoi rakastavansa hetkittäin jopa enemmän kuin omaa poikaansa. Pihla Mollberg ja Liisa Lind vakuuttivat olevansa maltillisempia käyttäjiä.

Pihla Mollberg kertoi kokoukselle koulun arjesta. Yksi opettajista joutuu yleensä ottamaan "tietokone-Pertin" roolin. Hänen tehtävänään on opastaa kaikkia muita ja pitää koneet kunnossa. Tästä mittaamattoman stressaavasta lisätyöstä hänelle maksetaan 15,60 euron lisäkorvaus. Jos ja kun tietoteknologiaa käytetään kouluissa enemmän, tämä järjestely ei toimi. Pihla Mollberg arveli oman tablettiosaamisensa olevan 7 tasoa tutulla kouluasteikolla. Opettajakunta tulee tarvitsemaan merkittävästi lisäkoulutusta, joka tarkoittaa sijaisia. Mistä sijaiset kouluihin siksi aikaa, kun opettajat ottavat härpäkeosaamisen haltuun?

Liisa Lind kertoi kouluissa jo tehdyistä tablettikokeiluista. Toimintamalleja on ollut hyvin erilaisia. Erään koulun käsityöopettajat saivat käyttöönsä yhteensä neljä laitetta, jotka olivat opettajien hallussa ja käytössä vain oppitunneilla. Opettajat olivat tähän käytäntöön erittäin tyytyväisiä, eivätkä halua lisää laitteita. Jotkut koulut ottivat muutamia laitteita, joita käytettiin ryhmätöissä. Osa kouluista hankki isolle joukolle oppilaita henkilökohtaiset laitteet.

Viidesluokkalaisen - öhöm, sanotaan vaikka liikkuvaisen pojan äiti Eve Mantu hikoili merkittävästi kainaloista kokouksen aikana miettiessään realiteetteja. Entä jos pojan kouluun hankitaan henkilökohtaiset laitteet, jotka kulkevat päivittäin kodin ja koulun väliä? Reppu nimittäin saa aikamoista kyytiä. Se lentää kaaressa reppukasaan, kun aletaan pelata futista. Se saattaa unohtua puistossa sateeseen. Kuka hajonneen (lue: hajonneet) laitteet korvaa? Millainen stigma niihin oppilaisiin tulee, jotka ovat hömelöyttään onnistuneet kadottamaan/kastelemaan/päälleistuen murskaamaan useita laitteita?

Kokous oli yksimielinen siitä, että kouluissa on käytävä perusteelliset pelisääntökeskustelut ennen laitteiden hankintaa.

Mihin laitteita kouluissa sitten tarvitaan, millaisia käyttötarkoituksia kokeilukoulut ovat löytäneet?

Liisa Lind kertoi, että tabletteihin ladattavat "appsit" ovat useimmiten työkaluohjelmia, joiden avulla lapset voivat itse tuottaa sisältöä. Pihla Mollberg kertoi värikuvakasviosta, jonka hänen luokkansa toteutti valokuvina yhteiseen oppimisympäristöön. Animaatiot ja sähkökirjamaiset itse tehdyt oppimateriaalit ovat myös innostavia ja tehokkaita opiskelussa.

Luokanopettaja Pihla Mollberg kaipasi tabletin nettiyhteyttä kertoessaan keskiajasta. Hän aloitti historian jakson mielikuvaharjoituksella, jonka aikana oppilaat saivat silmät suljettuina kuvitella Robin Hoodia, hänen vaatteitaan, Sherwoodin rosvoja, kyliä, linnoja. Yli kymmenen kättä nousi kesken harjoituksen: Kuka on Robin Hood?

Oppiminen ryhmässä vaatii, että oppilailla on yhteisiä mielikuvia, joiden varaan tietoa voidaan alkaa rakentaa pala palalta. Jos Pihlalla olisi ollut tabletti, hän olisi voinut hetkessä avata esille kuvia keskiaikaisista kylistä ja ihmisistä, vaatteineen ja arkisine touhuineen.

Tabletit mahdollistavat nopean tiedonhaun, joka vähentää nippelitiedon oppimisen tärkeyttä. Kokous huokasi yhteen ääneen helpotuksesta, kun Pihla Mollberg esitti, että esimerkiksi Suomen jokien ulkoaopettelusta luovuttaisiin järjettömänä. Hän panisi enemmän painoa suurille kokonaisuuksille ja asioiden yhteyksien ymmärtämiselle. Ei opetella ulkoa sieniä, mutta yritetään ymmärtää mikä on sienen tehtävä.

Kokous asemoitui vahvasti sille kannalle, että pädit on syytä päästää kouluihin, mutta pelisäännöistä, opettajien kouluttamisesta ja huoltojärjestelyistä on sovittava etukäteen. Laitteet voivat toimia innostavina kannustimina, mutta niistä voi myös tulla riesa kaikille osapuolille.

5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että tietoteknologian kanssa tulee AINA ärsyttäviä ongelmia. Kuka lataa, kuka buuttaa, kuka korjaa, kuka korvaa? Nämä on mietittävä.
- kokous vaatii, että "tietokone-Pertit" jätetään rauhaan tai heille annetaan kunnon mahdollisuudet hoitaa hommansa ajan kanssa, ei otona.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, onko kalliiden laitteiden paikka lapsen repussa. Kuvittelepa itse pieni pipopäinen yksin aamupimeässä. Aika helppo kohde ryöstäjällekin, kun sana alkaa kiertää, että meidän koulun kaikilla höpönassuilla on aamuin illoin upee kone matkassa.
- kokous ihasteli Isaac Asimovin osuvia ennustuksia.
- kokouksen aluksi nautittiin kahvit ja sämpylät (ruista, meetvurstia).

- kokous innostui puheenjohtajansa johdolla kovasti sienistä, joiden ulkoaopettelun mielekkyydestä käytiin vilkas keskustelu. Voisiko netin sienioppaiden ympärille rakentua hyvä medialukutaidon keissi?

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti aktiivisesta osallistumisesta ja päätti kokouksen klo 10:45

Esityslista 11.1. Pädit kouluihin vai ei?

ESITYSLISTA Eve Mantun kurittomaan kokoukseen lauantaina 11.1. 2014.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Joulukuu oli ääripäiden huutelun aikaa.

Jarruttelijat puolustivat väriliituja ja varoittivat, että ruuduntuijottaminen tekee lapsista levottomia peliaddikteja, joiden sivistystaso laskee jokaisen surffaustunnin myötä. Koulun pitää harkita!

Tietoteknologianotkeat kiihottuivat vaatimaan tabletteja koululuokkiin, sillä vain älylaitteet nostavat suomalaisen kouluopetuksen uudelle tasolle. Koulun pitää uudistua!

Kuriton kokous ottaa tämän kohtuuttomasti polarisoituneen kysymyksen käsittelyyn. Kokoukseen on kutsuttu luokanopettaja Pihla Mollberg ja johtaja Liisa Lind Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksesta.

Mihin luokanopettaja käyttäisi "maailmanikkunaa"?

Mitä uuden opetussuunnitelman käsite monilukutaito tarkoittaa?

Onko tablettitietokone liiankin koukuttava?

Kenen on vastuu, kun viidesluokkalaisen reppu unohtuu sateeseen ja koulun hankkima kallis pädi tuhoutuu?


5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on täysi sanan- ja soitonvapaus.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 1 pidetään Yle radio yhdessä lauantaina 11. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Pöytäkirja 4.1.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta

Läsnä:    Tiina Kuopanportti (kuvassa oikealla), Eve Mantu ja Anna Pylkkänen (kuvassa vasemmalla).

Kuriton kokous 0401141.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Lähihoitaja ja Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen kritisoi: Ikääntyviä ihmisiä väheksyvä ja rajoittava kulttuurimme johtaa pahimmillaan toimintakyvyn laskuun, elämänpiirin kaventumiseen sekä siihen, ettei ikääntynyt ihminen enää luota itseensä.
Lähihoitaja Tiina Kuopanportti kuvaili: Laitokseen joutuvalla ei ole enää kotia, hän muuttaa asumaan hoitajien työpaikalle.
Puheenjohtaja (ja nuija) kärjisti: Erään virkistysretken suunnittelu kesti vuoden ja vaati lukuisia perusteellisia kokouksia, joissa mietittiin mitä tehdään, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Vanhustyön ammattilaiset ovat kauhusta kankeita ja virheiden pelko johtaa siihen ettei vanhusten kanssa uskalleta tehdä mitään, ettei vaan satu mitään!
Vallankumouksellinen Anna Pylkkänen muistutti, että puhe asiakaslähtöisyydestä ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta on pelkkää sanahelinää, jos asiakkaan tai asukkaan koko päivä on ammattilaisten aikatauluttama eikä mahdollisuutta omiin valintoihin ole.

5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että jos pappa haluaa tupakan, hoitaja saa auttaa. Fyysisen terveyden edistäminen ei saa olla jyräävä ykkösasia, hoitajankaan arvoasteikossa.
- kokous vaatii, että luovutaan sanasta 'kodinomainen' ja tunnustetaan, että pysyvä asunto laitoksessa on koti. Kirpputorilta ostettu poppanakaitaliina lukunurkan pöydällä ei tee laitoksesta kodinomaista.
- kokous kannustaa kaikkia vanhustyön toimijoita tutkimaan omia strategia- ja arvoliturgioitaan ja pohtimaan ovatko ne arjessa totta.
- kokouksen ajatukset hoitotyön koulutuksen kehityspaineista päätettiin siirtää myöhemmän kokouksen käsiteltäviksi.
- kokouksen aikana nautittiin kaksi (pientä) pussia irtokarkkeja sekä kolme kpl Brunbergin suukkoja.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kokousta aktiivisesta osallistumisesta ja siitä, että kokouksessa oli aavistuksenomaisia kurittomuuden häivähdyksiä. Kokous päättyi klo 10:45

Ma 30.12.2013 @ 13:58Eve Mantu, puheenjohtaja ja nuija

Esityslista 4.1. Vanhukset kahlitaan pumpuliin!

Kokoukseen ovat ilmoittautuneet puheenjohtaja-nuijan lisäksi vanhustyöhön erikoistuneet lähihoitajat Tiina Kuopanportti ja Anna Pylkkänen sekä sauforisti Yrjänä Sauros.

ESITYSLISTA Eve Mantun kurittomaan kokoukseen lauantaina 4.1. 2014.

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.
Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen haluaa nostaa kurittoman kokouksen esityslistalle vanhenevia ihmisiä paapovat asenteet. Miksi me kahlehdimme ikääntyvät pumpuliin?
Vanhustyön lempeä vallankumouksellinen A.P. on viime aikoina rakastavasti tökkinyt  meitä siitä, miten me yksilöinä ja yhteiskuntana suhtautumme vanhenemiseen.
Me tarkoitamme tietysti hyvää, mutta pehmeä ja suojeleva suhtautumisemme kääntyy itseään vastaan.

Toinen vanhustyön tekijä, lähihoitaja Tiina Kuopanportti jätti laitostyön, koska havaitsi kestämättömän asian: vanhusparoilla ei ole oikeaa kotia, he ovat joutuneet hoitajien työpaikalle asumaan!

Ketkä ylisuojelevat vanhuksia?

Mitä haittaa siitä on?


5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on täysi sanan- ja soitonvapaus.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 1 pidetään Yle radio yhdessä lauantaina 4. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.

Ti 10.12.2013 @ 10:27Eve Mantu

Yllättävän kuntouttavaa teatteria

Minulla on ollut onnea.

Olen mielenterveysonnekas.

Minulle on sattunut elämän viikkoarpajaisissa tähän asti hyviä ja ihan hyviä arpoja.

Pientä ja keskisuurta murhetta on tullut vastaan, mutta psyyke on pysynyt sen verran kasassa, että hihna on jaksanut vetää.

Se, että jaksan nousta aamuisin päivän askareisiin ei ole omaa ansiotani. Se ei ole etevyyttä tai kilvoittelun tulosta.

En ole ansainnut mielenterveyttä järkevillä valinnoilla ja elämäntavoilla. Uskon vahvasti, että onnekkuus on suurin syy arpaonneeni.

Onni voi kääntyä huomenna, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä.

Petri Kotilaisen käteen on sattunut monta surkeaa arpalippua.

Hänen harhansa olivat pahimmassa vaiheessa niin rankkoja ja pelottavia, että hän hyppäsi parvekkeelta alas paetakseen ääniä. Äänet olivat murhaajien ääniä, ne olivat tulossa tappamaan. Ei ollut muuta keinoa kuin pako. Parvekkeelta alas.

On ihme, että Petri on edelleen hengissä.

Nyt Petrillä menee paremmin, suurelta osin teatterin takia.

Peili-näytelmä ja sen työryhmään kuuluminen käänsi elämän suunnan.

Teatterin tekeminen on kuntouttavaa. Arjen hallinta paranee, itseluottamus ja itsetunto kasvavat kohisten, kuvailee mielenterveyshoitaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Eveliina Lafghani.

- En vedä mitään kuntouttavaa teatteria, ei tämä ole mikään kuntoutusohjelma enkä halua, että minua kutsutaan tässä työssä mielenterveyshoitajaksi. Kuntoutuminen, jos sitä tapahtuu, tulee sivutuotteena.

Peili-näytelmä tehtiin ammattiteatterin, mielenterveyskuntoutujia palvelevan Lilinkotisäätiön ja kuntoutujien yhteistuotantona. Esitys keräsi runsaasti huomiota ja kehuja.

Jymy-yllätys koettiin, kun työryhmä sai kutsun Tampereen teatterikesään, pääohjelmistoon.

Peili haudattiin festivaalien jälkeen symbolisesti, Tampereelle, eikä sitä esitystä enää voi nähdä.

Mielenterveyskuntoutujat eivät kuitenkaan jätä teatteria, päinvastoin!

Vuoden alusta toimintansa käynnistää Taiteen sulattamo, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa teatteri- ja esitystoiminta, jonka mielenterveyskuntoutujat toteuttavat teatterin ammattilaisten kanssa. Tavoitteena on luoda uudenlaista rakennetta ja toimintaa niin mielenterveyssektorille kuin ammattiteatterikentällekin.

Ti 26.11.2013 @ 10:03Eve Mantu

Antin unelmatyö on radio-ohjelmien toimittaminen

Antti Alajääski on aina ollut kiinnostunut tekniikasta.

Kun hän pienenä poikana kuunteli Mertarannan selostuksia, hän alkoi itsekin selostaa. Kasetit ovat vielä tallessa, vanhempien kodissa Raumalla.

Antin unelmasta tuli totta puolitoista vuotta sitten, kun hän sai paikan Lyhty ry:n kulttuurityöpajan Radio Valossa, Helsingin Konalassa. Nyt saa tehdä radio-ohjelmia, sekä pajan omalle nettimedia-asemalle, että Radio Helsinkiin ja Bassoradioon.Antti Alajääski

Ohjelmatyö on vienyt Antin jännittäviin paikkoihin. Kourukeilaamista Talin keilahallissa, sokkopingistä, sokkojudoa.

Hän aloitti huipulta. Ensimmäisessä ohjelmassaan Antti haastatteli kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäkeä.

Antin kolleega Jari Nordström on tutustunut Helsingin korkeisiin rakennuksiin ja metroasemiin.

Pääsin mukaan Antin juttukeikalle. Kävimme Arla-instituutissa, näkövammaisten ammattikoulussa, ottamassa selvää sokkojudosta. Haastatteluun pyydettiin maajoukkuejudoka Jani Kallunki.

(p.s. Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua, unohdin ottaa kameran matkaan ja näppäsin hätäpäissäni kännykällä pari ruutua.)

Ti 12.11.2013 @ 09:59Eve Mantu

Palvelutalossa ei tarvitse uimapukua eikä kumisaappaita. Vai tarvitseeko sittenkin?

Kun ikäihminen muuttaa laitokseen, hänelle pakataan mukaan vain välttämättömin. Mitä nyt ihminen tarvitsee elämänsä viimeisinä vuosina, vaikeasti liikkuva vanhus?

Ei sadetakkia, ei lenkkitossuja, ei viulua, ei sukkapuikkoja.

Ei uimapukua, ei turkkia, ei höylää, ei uistimia.

Kyllä pyjamalla ja tohveleilla pärjää laitoksessa.

Jos vanhuksella on onnea, hän pääsee paikkaan, jossa hän saa unelmoida.

- Yksi meidän asukas halusi päästä vielä uimaan, uimarannalle. Me keräsimme porukan ja lähdimme rollaattorien kanssa rantaan. Tätä edelsi pitkä prosessi, sillä osalle lähtijöistä oli ensin ostettava uimapuvut. Heillä ei sellaista enää ollut, sillä niitä ei aikoinaan oltu tuotu palvelutaloon. On ajateltu, että uimapukua ei enää tarvitse, kun muuttaa laitokseen. Meillä se ei kuitenkaan mene niin, kertoo Roihuvuoren monipuolisen vanhusten palvelukeskuksen johtaja Maritta Haavisto.

Pe 25.10.2013 @ 15:22Eve Mantu

Me nuoret ja keski-ikäiset emme tajua vanhenemisesta mitään!

Sain Avaavan naisilta lainaksi ikäpuvun, johon pukeutuneena pääsee kokemaan maailman ikääntyneen näkökulmasta.

En meinannut päästä autoon istumaan!

En saanut turvavyötä kiinni!

En nähnyt banaanin hintaa!

En saanut myyjän puheesta selvää!

Kaipasin levähdyspenkkiä!

Järkytyin portaiden määrästä!

Pelkäsin vastaantulijoita!

En pystynyt lähettämään tekstiviestiä kankeilla sormillani!Me nuoret ja keski-ikäiset otamme vetreytemme itsestäänselvyytenä. Me suunnittelemme kaupungit ja kulkuvälineet kaltaisillemme.

Meillä ei ole hajuakaan siitä, miten hankalia ympäristöjä me rakennamme.

Luulin pystyväni mielikuvituksen avulla ihan hyvin eläytymään siihen, miltä tuntuu olla vanha.

Pah.

Kun puin pariksi tunniksi ylleni vanhuuden, muutuin kankeaksi ja huonokuuloiseksi.

Kukkaron kaivaminen lattialle jääneestä repusta oli ponnistus, sillä keskivartaloni oli heikko ja kumartuminen lähes mahdotonta. Musta vetoketju ei sattunut silmään, ei sitten millään, mustan repun kyljestä. Kaivelin ja kaivelin, enkä huonoksi käyneen tuntoaistini vuoksi meinannut löytää kukkaroa. Kun lopulta suoristin selkäni, jouduin ottamaan tukea viereisestä pöydästä. Puuskutin kuin höyryveturi.

Painoliivi teki olosta raskaan. Kun sen lisäksi polvinivelet oli kangistettu, vaapuin ruokakaupan portaat ylös tuskallisen hitaasti. Perään ehti kerääntyä kiireisten keski-ikäisten jono.

Kun olin sekavasta viidakosta löytänyt pakolliset ostokseni ja onnistunut maksamaan ne, vaapuin portaat alas. Nelikiloinen kauppakassi tuntui lyijynraskaalta.

Kokemus avasi silmäni. Lupasin, etten ikinä enää huokaile kassajonossa, jos vanha rouva etsiskelee kukkaroaan. Autan hedelmäpussin avaamiseen tuskastuvaa herraa, maltan neuvoa huononäköisen oikean hyllyn luokse.

Kauankohan tämän oivalluksen kirkkaus pysyy mielessä?

Milloin muistan taas olevani kiireinen keski-ikäinen, ketterä kansalainen?

Eve Mantu kokeilee ikäpukua Yle radio 1 tiistaina 29.10. klo 10.05-11.00 ja siitä sitten hamaan maailman tappiin Yle Areenassa.

Haluatko tietää mistä unelmoit?

Olet ehkä kohdannut tämän kysymyksen ennenkin, mutta ota se nyt vastaan kuin ensimmäistä kertaa.

Mistä sinä unelmoit?

Ota palanen paperia ja kynä. Istu alas ja ala kirjoittaa.

Listaa asioita, joista tulet iloiseksi.

Listaa nautinnollisia asioita, joita sinulla oli tapana tehdä ennen.

Kirjoita ihmisistä, paikoista ja ajanvietteistä, joita ikävöit.

Kirjoita kokemuksista, jotka ovat vielä kokematta.

Kirjoita rentoa ajatusvirtaa antaa mennä -asenteella.

Kun kynä pysähtyy, lue lurautuksesi ja katso mitä sieltä nousee.Olli Lukkari lukee inspiroivaa kirjaa

Olli Lukkari kerää unelmia sivustolleen Post Our Dreams.

- Kolme teemaa nousee yli muiden. Ihmiset haluavat rakastaa ja kokea olevansa rakastettuja, matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin sekä löytää hyvän työn.

Ti 24.09.2013 @ 10:08Eve Mantu

Pistämistä ja pöytälätkää

Noin kolmasosa Helsingin Diakoniaopiston aloittavista lähihoitajaopiskelijoista tulee suoraan peruskoulusta.

Miten näistä nuorista kasvaa vaativan hoitotyön ammattilaisia?

Pikkuhiljaa, sanoo opinto-ohjaaja Mia Suokas.

- He tuntuvat ensimmäisenä syksynä vielä niin nuorilta, mutta kolmessa vuodessa tapahtuu iso muutos. On herkkää ojentaa todistukset näille nuorille ammattilaisille valmistumiskeväänä.

Tapasin ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita. Joukko vaikuttaa hyvin epätasaiselta.

Kun kyselin miksi opiskelet lähihoitajaksi, osa kikatteli hämmentyneenä. Emmä tiiä.

Jäin miettimään näiden nuorten polkua. Miten ihmeessä he ehtivät kolmassa vuodessa kypsyä lähihoitajan työhön?

Oppilaitoksilla on erittäin vaativa tehtävä puun ja kuoren välissä.

Ala tarvitsee rautaisia ammattilaisia. Työ on raskasta ja vaatii itsenäistä otetta ja vahvaa ihmisyyden ymmärrystä. Toisaalta yhteiskunta painostaa jeesaamaan nuoria ja siivoamaan työttömät opintielle johonkin. Lisäksi moni valitsee lähihoitajakoulutuksen siksi, että hoitajille on töitä.

Miten nämä osin ristiiriitaiset tavoitteet voidaan toteuttaa?

Helsingin Diakoniaopiston nuorille opiskelijoille on tukea tarjolla monessa tasossa.

Oppilaitosteologin kanssa voi pelata vaikka pöytälätkää ja siinä ohessa jutella. Opinto-ohjaajat kannustavat ja valmentavat. Kuraattori kehittelee virkistävää toimintaa. Erityisopettaja auttaa oppimisvaikeuksissa. Tekemättömiä tehtäviä voi pakertaa ohjaajan kanssa erityisessä rästipajassa.

Haluatko kuulla opiskelijoiden ajatuksia? Kuuntele ohjelma Areenassa!

 

 

 

 

 

Sivut

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu