100 000 ohjelmaa netissä!

Ranskasta tuli tänään pienimuotoinen jysäys: sikäläinen radio- ja televisioarkisto INA avasi nettipalvelun, jossa on 100 000 erilaista ohjelmaa vapaasti kuunneltavissa ja katsottavissa. Syksyllä on luvassa lisää materiaalia kaikkien saataville. YLE on myös avaamassa arkistojaan, mutta INAn pelinavaus oli suorastaan tyrmäävä!

Ranskan kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Institut National de l'Audiovisuel) on valtiollinen arkisto, joka tallentaa lähes kaikki maassa lähetettävät radio- ja televisio-ohjelmat jälkipolvien muistettavaksi. Nykyisin, kun kanavia niin televisiossa kuin radiossakin on paljon, ei kaikkea enää saada talteen, mutta menneiltä vuosilta materiaalia on paljon. Lähes aina, kun esimerkiksi sikäläisissä uutisissa näytetään historiallisia televisiokuvia, on ruudun jossain kulmassa kirjaimet INA pienen laatikon sisällä. INAsta on muodostunut kansallinen audiovisuaalinen muisti, mistä YLEn arkistot ovat vain kalpea, joskin kunnioitettava haamu.

INAn jo vuosia kestänyt digitointiprojekti huipentui tänään, kun 10 000 tuntia ääntä ja kuvaa kaikkiaan 100 000 ohjelmassa avattiin netissä vapaasti käytettäväksi. Ei ihme, että INAn nettisivut (www.ina.fr) ovat olleet tänään tukossa. Syksyllä on luvassa toinen pläjäys ohjelmia, mutta silloin osa materiaalista muuttuu maksulliseksi – 80% on edelleen ilmaisia, mutta loput kävijä joutuu lunastamaan itselleen joko kertakäyttöä varten tai kalliimmalla kokonaan itselleen koneelle tallennettavaksi. Hinnat ovat muutaman euron luokkaa, kalleimmillaan 12 euroa.

Netissä ovat esimerkiksi kaikki Ranskassa lähetetyt uutiset vuodesta 1977 alkaen, ja aikaisemmistakin on koottu kiva palvelu, missä voi katsoa syntymäpäivänsä uutiset. Lisäksi sitten paljon muita ohjelmia viihteestä draamaan, urheilusta paikallisuutisiin. Tietysti ohjelmat ja palvelut ovat ranskaksi ja kertovat pääasiassa Ranskasta, mutta ne kertovat myös laajemmin tapahtumista Euroopassa ja koko maailmassa. Eikä pieni ranskan kielen harjoitus ole koskaan pahitteeksi. TV-ohjelmista saa lisäksi irti paljonkin myös ilman kielitaitoa.

Jään jännityksellä odottamaan YLEn arkistojen avautumista ja sen kehitystä, sillä tämä osoittaa paitsi arkistojen, niin myös radio- ja televisiotoiminnan tulevaisuutta. Kun aikaisemmin vain tutkijat ja harrastajat pääsivät tutustumaan arkistojen aarteisiin paikan päällä arkistossa, missä se nyt sijaitseekaan, on yhä enemmän aineistoa netissä kaikkien saavutettavissa, koko ajan ja kaikkialta minne netti vain yltää. Ja kun aineistoa saadaan kurottua yhä enemmän kohti nykypäivää ja päivitettyä jatkuvasti, mihin lopulta menee arkiston ja uuden aineiston raja? Ovatko tämän päivän ohjelmat, joita netistä voi katsoa tai kuunnella suorana tai videopodcastattuina, jo huomenna siirrettyinä arkiston puolelle?

Mediakentän myllerrys on vasta alussa, ja on hyvinkin mahdollista, että monet siirtyvät puolentosita vuoden päästä analogisista tv-kanavista suoraan nettiin. Tai katsomaan televisiota ainakin tietokoneessa olevan digi-tv:n kautta, jolloin netistä tuleva ohjelma ja lähetysvirta menevät iloisesti sekaisin, jolloin vielä enemmän sekaisin on paikalle ilmestyvä lupatarkastaja. Tässä prosessissa lienee järkevää pohtia uudelleen myös televisiomaksun tulevaisuutta, mutta se on taas poliittinen asia ja siksi paljon vaikeampi kuin tekniset kysymykset.

Joka tapauksessa jatkan nyt INAn sivuille pääsyn yrittämistä. Haluan mennä ensimmäiseksi katsomaan uutisia maaliskuun toiselta päivältä vuonna 1969. Se ei ole syntymäpäiväni, vaikka läheltä liippaa, vaan Concorden ensilennon päivämäärä...

LISÄYS PERJANTAINA 28. HUHTIKUUTA:
INAn sivuille pääsee nyt jo paremmin, mutta niillä on ruuhkaa. Sivujen tekstin mukaan eilen torstaina kuusi miljoonaa henkilöä koitti ottaa yhteyttä ja nytkin perjantaina usein sivuille on ollut pyrkimässä samanaikaisesti kolmekin miljoonaa ihmistä! Ettei vain tule INAlle samaa ongelmaa kuin Suomen olympianettilähetyksissä: liian paljon väkeä, minkä vuoksi rahat loppuvat kesken...