Ilmastomuutosta aistimassa
Olin paikalla Pariisissa sattumalta samaan aikaan, kun hallitustenvälisen ilmastomuutospaneelin raportti julkistettiin perjantaina. Niinpä kävin UNESCOssa kuuntelemassa mitä IPCC oikein kertoi. En kuitenkaan tuhlaa tässä merkkejä raportin sisällön selittämiseen (siitä voi lukea mm. täältä.), sillä julkistustilaisuus herätti myös toisenlaisia ajatuksia.
Olen pienen toimittajaurani aikana ollut monenlaisissa tiedotustilaisuuksissa, mutta IPCC-raportin julkistustilaisuus on yksi suurimmista. Nopeasti laskien paikalla oli 50 TV-kameraa ja kolmisensataa toimittajaa, ja lisäksi satelliittiautojen rivi reunusti Avenue de Suffrenia UNESCOn edessä. Selvästi ilmassa oli Suuria Uutisia.
Tällaisissa tilaisuuksissa kiinnostavaa on itse asian lisäksi luonnollisesti se, mikä saa kollegat massana paikalle. Kun kaikkien suurten tiedotusvälineiden kirjeenvaihtajat ja joidenkin varta vasten paikalle lähettämät toimittajat olivat katsoneet tilaisuuden tärkeämmäksi kuin muut poliittistaloudelliset kissanristiäiset, on kyseessä todellakin merkittävä asia. Harvoinpa tieteellisen raportin julkistaminen saa yhtälailla huomiota osakseen.
[inline: 01]
Ensiksikin kyseessä on tietysti tärkeä asia. Ilmastonmuutos on aikamme tärkein asia, jonka itse asetan etusijalle verrattuna suurimpaan osaan maailmanpoliittisia asioita Irakin sodasta Ranskan presidentinvaaliin. Ilmaston muuttumisen hyväksyminen poliittisella tasolla on ensimmäinen askel, kun pohditaan keinoja tilanteen korjaamiseen (tai edes sopeutumiseen).
Tieteellisessä mielessä ilmastonmuutos ei ole mikään uutinen. Siitä on puhuttu jo pitkään ja myös ihmisen vaikutus tilanteeseen on ollut varsin selvä. Se, miten tilanne tarkalleen ottaen kehittyy ja kuinka suuria muutokset ovat, olivat ja ovat edelleenkin epäselviä, koska kyse on varsin monimutkaisesta asiasta. Kyse onkin IPCC:ssä enemmänkin siitä, että poliittisten päättäjien tietoon kootaan yksi, yhtenevä näkemys, joka edustaa monessa mielessä keskiarvoa erilaisista arvioista. Sen myötä tieteelliseen kielenkäyttöön sekoittuu politiikkaa ja sen maailmasta tuttua sanaleikkiä ja erilaisten ilmausten painotuseroja. Sanamuodoilla on merkitystä.
Pääasia näyttää menneen hyvin perille, mutta tulkinnoissa on edelleen eroja. Istuin Bloomberg-taloustietotoimiston toimittajan vieressä ja seurasin syrjäsilmällä hänen työskentelyään. Hän kirjoitti Lontoossa olleelle pomolleen kuinka raportti on "erittäin monimutkainen ja tieteellinen" ja kuinka "edelleenkään tutkijat eivät ole varmoja asiasta". Samoja mielipiteitä oli salissa laajemminkin.
Asia on monimutkainen, mutta raportti oli selvästi ja yksinkertaisesti kirjoitettu. Siinä oli selitetty selvästi myös se, miten raportissa käsitellään epävarmuuksia. Raportin sivulla 3, toisella tekstisivulla, kerrotaan alaviitteessä erittäin selvästi käytetty skaala epävarmuudelle ja varmuudelle: käytännössä varma > 99% todennäköisyys toteutumisesta, erittäin todennäköinen > 95%, hyvin todennäköinen > 90%, todennäköinen > 66%, todennäköisempi kuin epätodennäköinen > 50%, epätodennäköinen < 33%, hyvin epätodennäköinen < 10% ja erittäin epätodennäköinen < 5%. Asiaa täsmennetään vielä erillisellä laatikolla TS 1.1.
Näkemysero syntyykin siitä, että poliittistaloudellisesti suuntautuneen toimittajan ja tutkijan ajatusmaailmat eivät vain kohtaa. Toimittaja haluaa varman, yksinkertaisen vastauksen, mitä tutkija ei a) halua ja b) voi antaa. Tutkijallehan asiat ovat oikeastaan aina epävarmoja, eikä oikeastaan mitään tutkimustulosta esitetä "täysin varmana"; mukana on aina epävarmuustekijä. Erityisesti tässä tapauksessa, koska asia on niin monimutkainen ja eri asiat riippuvat toisistaan.
Nyt raportissa todetaan käytännöllisesti varmana asiana se, että ilmasto muuttuu ja se muuttuu ennusteiden mukaisesti, ja samalla sanotaan myös se, että 90% todennäköisyydellä osa tästä muutoksesta on ihmistoiminnan aikaansaamaa. Tarkkaan ottaen "ihmistoiminnan vuoden 1750 jälkeen aiheuttamaa". Tätä varmemmin asiaa ei oikein voi sanoa, mutta silti esim. Bloombergin raportin mukaan ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on epävarma. Sanaleikkiä, jonka vahingossa tai tarkoitushakuisesti antaa väärän kuvan asiasta.
Yleisesti ottaen tilanne on kuitenkin hyvä siinä mielessä, että ilmastonmuutos on noussut puheisiin eri puolilla maailmaa. Onneksi myös ongelmamaissa - paitsi Kiinassa, missä ei asiasta eikä kokouksesta ole juuri puhuttu, vaikka raporttia oli kokoamassa suuri määrä kiinalaistutkijoita. Ranskassa jopa populaari urheilujulkaisu "sport" oli koonnut kattavan paketin tutkimustietoa ja toimintaohjeista ilmastomuutokseen liittyen!
Intialainen Rajendra Pachauri, raportin koonneen ryhmän puheenjohtaja, totesi toiveikkaasti tilaisuuden lopussa, että "toivottavasti 2. helmikuuta 2007 muistetaan historiassa päivämääränä, jolloin maapallon kansakunnat lakkasivat kiistelemästä ilmastonmuutoksen olemassaolosta ja ryhtyivät toimiin sen hillitsemiseksi."
Toivottavasti.
