Lycka till, Christer!
Sukkula Discoveryn on tarkoitus nausta avaruuteen ensi yönä aamutunteina, tarkkaan sanottuna klo 4.35 Suomen aikaa. Tosin pilvet vyöryvät Cape Kennedyn päälle sellaista vauhtia, että pilvikerros saattaa olla liian matalalla laukaisuaikaan. Mutta lähtölaskenta on parhaillaan käynnissä ja aion itse herätä aamulla katsomaan paitsi laukaisua, niin myös laukaisuvalmisteluita.
Lähtölaskentahan käynnistyi jo maanantaina, ja alkuviikon aikana sukkulaa on valmisteltu matkaan tarkan aikataulun mukaan. Tänään lähtöpäivänä tankataan sukkulan suuri ulkoinen polttoainesäiliö nestemäisellä hapella ja vedyllä, ja muutoinkin edessä ovat aivan viime valmistelut. Kello tikittää kohti nollaa.
Miehistö saa puolenyön jälkeen Suomen aikaa viimeisen virallisen säätiedotuksen ja raportin sukkulan tilasta (vaikka he ovatkin varmasti seuranneet tilannetta koko päivän ajan), minkä jälkeen he siirtyvät laittamaan laukaisun aikana käyttämiään oransseja avaruuspukuja päälleen.
Noin kolmea tuntia ennen laukaisua astronautit siirtyvät heitä laukaisupaikalle kuljettavaan autoon, ns. Astrovaniin, ja noustuaan laukaisupaikalla sukkulan vieressä olevassa tornissa sijaitsevaan tilaan, aloittavat he ryömimisen sukkulan sisään. Koska sukkula on pystyasennossa, ovat myös istuimet pystyasennossa, ja omille paikoille meneminen on hankalaa. Siksi astronautteja on auttamassa useita henkilöitä.
Kun laukaisukellossa on miinus 20 minuuttia, eli tämänhetkisen suunnitelman mukaan klo 3.30 Suomen aikaa, laukaisualusta on jo tyhjä ja Kennedyn avaruuskeskuksen alue valmis laukaisuun. Sukkulan tietokoneet siirtyvät lähtötilaan, laukaisualustalta sukkulaan vievä tunneli käännetään sivuun, sukkulan hydraulijärjestelmät käynnistetään, polttoainetankit paineistetaan, astronautit sulkevat kypäränsä ja 6,6 sekuntia ennen lentoonlähtöä kolme päämoottoria käynnistetään. Kun ne ovat saavuttaneet täyden työntövoimansa, sytytetään kiinteäpolttoaineiset apuraketit, sukkulaa laukaisualustassa pitävät pultit räjäytetään auki ja Discovery nousee matkaan.
Laukaisuun vaaditaan kuitenkin lähes täydellinen sää, sillä NASA ei halua ottaa yhtään ylimääräisiä riksejä. Kun Venäjällä Sojuzit nousevat matkaan lähes säässä kuin säässä, ja oikeastaan vain Kazakstanin autiomaan hiekkamyrsky pystyy estämään laukaisun, niin sukkulan tapauksessa sään täytyy olla liki selkeä, lämpötilan sopiva, ei liian tuulinen, eikä lähimailla saa olla ukkosta. Lisäksi olosuhteiden yläilmakehässä pitää olla hyvät ja sään myös jommalla kummalla Atlantin tällä puolella olevalla varalaskupaikalla hyvä; jos sukkulalle tulee vaikeuksia laukaisun aikana, miehistö ohjaa sen laskuu joko Espanjaan Zaragozaan tai Euroopan pisimmälle kiitoradalle Ranskan Istresissä, Marseillen kupeessa.
Nyt tätä kirjoittaessani puolenpäivän aikaan lupaa sääennusten vain 40% todennäköisyyttä sopivalle säälle. Mutta aamulla nähdään - ja sitä ennen aion itse ainakin olla nenä kiinni ruudussa.
