Tähtitaivas
Tähtiharrastajan voi tunnistaa suuresta ihmisjoukosta hyvin helposti: katsoo vain kuka ulko-ovesta avoimen taivaan alle päästyään katsoo heti ylöspäin. Katse on paitsi automaattinen, niin myös nopea, sillä pikaisella vilkaisulla näkee jo onko mitään erityistä näkyvissä. Eilen illalla oli taas katsottavaa, joten ihastelin niska kenossa taivasta pitkän tovin.
Ensiksikin hyvin usein pakkasyön taivas on sinällään jo nätti, sillä kylmyys värjää taivaan aivan omalla tummansinisellä sävyllään horisontissa ja tähtien valo on kerrassaan rapeaa, kun erilaiset lämpimät ilmavirtaukset eivät ole valoa sotkemassa. Näin oli eilenkin, parinkymmenen pakkasasteen voimalla: itätaivaan musta muuttui majesteettisesti lännessä kajastavaan tummaan sineen, joka muistutti vielä monia tunteja aikaisemmin mailleen painuneesta Auringosta. Ja tähdet olivat kirkkaita, koko pohjoinen taivas levittäytyi kauneimmillaan Helsingin päällä.
Eilisillasta teki erikoisen kuitenkin puolikuu ja sen vieressä ollut Mars. Mars oli selvästi punainen, kirkkaudeltaan huomattavasti heikompi kuin syksyllä ollessaan lähempänä maapalloa, mutta silti sen verran kirkas, ettei sitä vahingossakaan voinut pitää tavallisena taivaan tähtösenä. On kerrassaan kiehtovaa ja sävähdyttävää katsoa punaista planeettaa taivaalla ja miettiä, kuinka siellä on koko joukko ihmisen lähettämiä laitteita toiminnassa. Kolme kiertoradalla ja kaksi planeetan pinnalla. Ja yksi kiertolainen on parhaillaan matkalla - jossain siellä taivaan tummuudessa suuntanaan Mars. Kuun pinnalla ovat puolestaan ihmisetkin jo käyneet ja sinne suunnitellaan taas uusia lentoja. Ja jo nyt sen ympärillä on pieni eurooppalaisten SMART-1 -satelliitti, mukanaan pari suomalaista tekoa olevaa mittalaitetta; pääsin ennen satelliitin laukaisua parikin kertaa katsomaan sitä puhdastilassa ja sain koskettaa sitä. Niinpä ainakin henkisesti olen myös itse Kuun kiertoradalla.
Kolmas eilisen iltataivaan koristus oli Orionin tähdistö, joka näin talvella keikkuu aina iltaisin eteläisellä taivaalla. Orionin keskellä on Väinämöisen viikate, sen yläkulmassa punainen Betelgeuze-jättiläistähti ja Orionin, metsästäjän, perässä kipittää alavasemmalla Ison koiran tähdistö pohjoisen taivaan kirkkain tähti Sirius silmänään. Sirius on niin kirkas, koska se on naapurimme; matkaa sinne on "vain" 8,5 valovuotta. Lisäksi Orionin suuri kaasusumu M42 näkyy selvästi Orionin tiimalasimaisen tähtikuvion keskellä olevan lantion, kolmesta tähdestä muodostuvan Orionin vyön alapuolella.
Monasti kuulee sanottavan, että kaupungissa ei voisi tähtiä katsoa. Se on kuitenkin puppua, sillä jopa Orionin sumu näkyy keskeltä Helsingin valoja paljain silmin. Samoin näkyvät monet muutkin tähtitaivaan kohteet. Mitään tarkkoja tähtitieteellisiä havaintoja ei kaupungista voi tehdä ja monet heikoimmat taivasmaisemat jäävät katuvalojen loisteen alla näkymättömiin, mutta ihailla voi taivasta missä vain. Revontulet loimuavat, meteorit syöksyvät, halot tekevät komeita kaariaan ja pimennykset näkyvät myös kaupunkitaivaalla - kunhan niitä vain vaivautuu katsomaan.
Pimeässä tähdet näkyvät toki paremmin ja niiden paljous saa kaupunkilaisen jopa sekaisin. Pohjoisella taivaalla näkyy noin 6000 tähteä paljain silmin hyvissä olosuhteissa, ja niitä kannattaa käydä joskus katsomassa. Tähdet saavat myös herkäksi, sillä tähtitaivasta ihaillessa voi helposti mieltää paikkamme avaruudessa. Olemme pienen sinivihreän planeetan pinnalla, kiertämässä yhdeksän muun planeetan kanssa yhtä keskikokoista tähteä, joka kauempaa katsoessa on samanlainen valopiste taivaalla kuin tähdet meidän taivaallemme. Avaruuden ja Maan pinnan välissä on vain ohut ilmakehä, jonka alimmat parikymmentä kilometriä erottavat meidät avaruuden ilmattomasta kylmyydestä.
Tähtitaivasta katsoessa ymmärtää hyvin, kuinka olemme kaikki avaruusmatkaajia.
-----
Kuu ja Mars ovat lähekkäin vielä nyt maanantaina illalla, ja samoin Orion on etelätaivaalla iltaisin pitkälle kevääseen saakka. Sen sijainnista, ja muistakin taivaan ilmiöistä, saa nopeasti tietoa Ursan nettisivuilta osoitteesta http://www.ursa.fi/extra/taivaalla. Kerran kuukaudessa YLE Radio 1:ssä lähetettävä Markku Poutasen tähtitaivaskatsaus on puolestaan täällä.
