Vauhtia ranskalaisraiteilla

Kuvittelen ainakin muistavani uutisen 25 vuoden takaa: ranskalainen TGV teki junien nopeusennätyksen 26.2.1981 kiitämällä hurjaa 380 kilometrin tuntinopeutta. Uutiskuvissa muodikkaan oranssi pikajuna viilsi maisemaa hurjaa vauhtia ja ihmiset äimistelivät. Kun sitten lopulta pääsin koittamaan TGV-vauhtia, olin kuitenkin pettynyt.

Se oli kesällä 1990, kun pitkään ranskanmatkaa odottaneena nousin jännittäen TGV-junaan Pariisista Välimeren rannalla sijaitsevaan Montpellieriin. Juna näytti sulavalinjaiselta nuolelta, joka varmastikin kiitäisi myös nuolen lailla ranskalaisen maaseudun läpi etelään. Mutta jo oven jälkeen tunnelma muuttui apeammaksi, sillä ulkoa kapea ja vauhdikas juna oli sisältäkin kapea ja ahdas. Sisätiloiltaan juna oli kuin lentokone, paitsi että istuimet, käytävät, ovet ja kaikki muu oli tehty junamaisen raskaasti. Ahtauduin kapeaan istuimeen, jonka päällä ei kaksisesti ollut päätilaa, ja odotin vauhtikokemusta.

Sitä tuli, tosin vain paikoitellen ja vain Lyoniin saakka. Siitä eteenpäin uljas vauhtijuna kolisteli tavallisen junan tapaan normaaleilla raiteilla. Montpellierin rautatieasemalla odottava ystäväni totesikin heti, että seuraavalla kerralla kannattaa ottaa lippu ensimmäiseen luokkaan; se kun ei maksaisi paljoakaan lisää, mutta siellä istuimet ovat leveitä ja hintaan kuuluu lentokonemainen ruokailu. Paluumatkalla istuinkin sitten kuin business-luokassa nojatuolissa ja nautin mainion aterian viinien kera. Silloin Lyonin ja Pariisin välillä yli 200 kilometriä tunnissa ollut nopeuskin tuntui jo toisenlaiselta.

Matkustaminen VR:n Pendolinolla on nyt hieman samanlaista kuin TGV:llä aikanaan, mutta ranskanmaalla TGV:n uudet versiot ovat jo aivan muuta. Tämä ei ole mainos, mutta TGV-systeemi on kerrassaan mainio, enkä jaksa olla ylistämättä sen sopivuutta nimen omaan Ranskaan: junat kulkevat nyt omaa raideverkostoaan pitkin 300 kilometrin tuntinopeudella joka puolelle Ranskaa, sekä Hollantiin, Saksaan, Belgiaan ja alas Espanjaankin. Kun TGV:n tekniikkaan perustuva Eurostar lasketaan mukaan, niin listaan tulee vielä Englanti ja Lontoo. Noin kolmessa tunnissa pääsee Pariisista Välimeren rannalle, parissa Bordeauxiin Atlantin rannalle ja puolessatoista tunnissa Brysseliin. Lyon on tunnin junamatkan päässä Pariisista. Juna hakkaa matka-ajassa kirkkaasti lentokoneenkin, kun matka-aikaan lasketaan lennon lisäksi siirtymiset lentoaseman ja kaupungin välillä. Niin paljon kun lentämisestä pidänkin, niin TGV:n mukavuus on vieläkin parempi. Ranskan sisällä matkustettaessa TGV on vertaansa vailla, ja sen ansiosta – tai sen vuoksi – Pariisissa käydään työssä kaukaakin.

TGV on osaltaan hyvä esimerkki näkemyksestä, jota on puskettu eteenpäin vuosien ajan epäilevistä Tuomaista välittämättä. Monet sanoivat aikanaan, että kukaan ei haluaisi matkustaa niin nopeasti, eikä junan kannattaisi talloa lentokoneen varpaille. Maanomistajat pitivät kiinni viimeiseen saakka maapalasistaan, joiden läpi TGV-reittiä haluttiin vetää. Mutta harvalla on nyt mitään pahaa sanottavaa TGV:stä, kun se on osoittanut kätevyytensä ja käytännöllisyytensä. Onneksi joskus suuriakin projekteja saadaan vietyä läpi vastalauseista huolimatta.

Ranskalaisen suurinopeusjunan (nimi TGV tulee sanoista "train à grande vitesse", "suuren nopeuden juna") tarina alkaa 1960-luvulta, jolloin Concorde-yliäänikoneen hengessä haluttiin vauhtia myös raiteille. Junan ensimmäinen versio oli varustettu äreällä kaasuturbiinilla, siis sisäsiistillä suihkumoottorilla, joka tuotti generaattorin avulla sähköä junalle. Öljykriisi katkaisi turbiinijunan kehittämisen, koska moottori imi varsin paljon polttoainetta, joten seuraavaksi TGV:stä tehtiin perinteisempi sähköversio, missä virtanen tuli junaan radan yläpuolella olleista johtimista. Koeversioiden jälkeen lopullinen versio junasta valmistui vuonna 1980 ja se teki tuon junien nopeusennätyksen 25 vuotta sitten, helmikuun 26. päivänä 1981: 380 km/h. Liikenteeseen juna astui syyskuun lopussa 1981, jolloin se alkoi liikennöidä Pariisin ja Lyonin välillä.

Sittemmin TGV:stä on tehty useita uusia versioita, mutta vuodesta 1988 alkaen Atlantin rannalle Bordeauxiin ja muualle sinne suuntaan Ranskassa liikennöivä TGV Atlantique oli merkittävin uudistus. Se teki myös uuden nopeusennätyksen vuonna 1990 asettamalla nykyisen ennätyksen 515,3 km/h. Tarkalleen ennätysajo tapahtui 18. toukokuuta.

TGV Atlantiquen jälkeen junasta on tullut kaksikerrosversio, uusi kaksikerrosversio, Belgiaan ja Hollantiin liikennöivä ja siten niiden maiden rataverkkoihin sopeutuva versio Thalys sekä tunnelin kautta Britanniassakin kulkeva Eurostar. Suunnitelmissa on jatkaa TGV-linjoja Italiaan ja Espanjaan saakka. Junien normaalia matkanopeutta aiotaan myös nostaa 360 kilometriin tunnissa nykyisestä 300 km/h:sta.

Vaikka olenkin tässä hehkuttanut TGV:n ennätyksiä, niin se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen liikenteeseen tullut suurinopeusjuna. Japanilaisten Shinkansen aloitti liikennöinnin Tokion ja Osakan välillä jo lokakuussa 1964, eli 17 vuotta ennen kuin TGV kuljetti ensimmäiset matkustajansa. Ja VR:n Pendolinojen suhteen on toki sanottava se, että vaikka suoritusarvoissa ja mukavuudessa ne häviävätkin TGV:lle, ovat ne Suomeen sopivampia; junien tarkoitus on ollut alun perin käyttää normaalia rataverkkoa ja olla muutenkin kuin tavallisia junia – joskin hieman muita nopeampia.

Ohessa Ranskan rautatieyhtiön SNCF:n kuva TGV:n ennätysajosta 25 vuoden takaa ja alla hieman numerotietoja niitä kaipaaville.